Nälkäpeli: Tahdon asia, k-11, Haymitch/Effie, Joulukalenteri 2020 (24/24)

[Grenade]

Awwwww ❤ Ihanaa, että saatiin sängyn jakamus -kohtaus, oon sitä pienesti toivonutkin. Ymmärrettävää tosin, että Haymitchin menneisyyden ottaen huomioon sekään ei heti toimi kuin saduissa, mutta pienin askelin. Toivoa selvästi on, kuten osan loppu paljasti. Ihanaa, että he ymmärtävät toisiaan ja menneisyyden kauhuja, vaikka ei esim. Effie varmasti voi koskaan tietää, millaisia kauhuja aviomies on joutunut kestämään. Mutta siksikin hyvä, että heitä on nyt yhden sijasta kaksi, auttamassa eteenpäin. Kiitän taas tähänastisesta ja jaiks, enää kaks jäljellä!

[Maissinaksu]

Paljon kiitoksia jälleen kerran, Larjus ja Grenade! Ehkä sitä valoa on löytymässä tunnelin päässä, etenkin kun ei tarvitse kantaa kaikkea yksin. <33 Vähiin käyvät luukut joulun ollessa jo ovella...



XXIII

HAYMITCH


"Minulla on sinulle jotain", Effie sanoi. "Ojenna kätesi."

Haymitch kuvitteli saavansa jonkinlaisen koriste-esineen, mutta sen sijaan Effie pujotti hänen ranteeseensa jotain, mikä tarkemmalla vilkaisulla osoittautui rannekoruksi. Se oli tehty punomalla mustia nahkasuikaleita toistensa lomaan tekniikalla, joka olisi auennut vain harvalle yhdellä selityksellä.

"Tarkoitin tämän alun alkaen huomenlahjaksi, mutta suunnitelmani hieman kariutui. Parempi ehkä myöhään kuin ei milloinkaan", Effie tuumasi työnjälkeään tarkastellessaan. "Virallinen hääyömme sujui muutenkin hieman epätavallisissa tunnelmissa, kun minä nukuin makuukamarissa ja sinä keittiönpöydän ääressä."

"Virallinen ja virallinen, tuskin sillä on väliä", Haymitch hymähti kuivasti. "Viikko sinne tai tänne."

"Miten sen kukin ottaa", Effie totesi. "Jos olisin mennyt naimisiin Capitolin perinteitä vaalien, olisin saanut melkoisen häpeän viitan harteilleni. Myöhässä annettu huomenlahja ei tulisi kysymykseenkään."

Haymitch naurahti. Hänestä oli vain hyvä, että Effie oli saanut aikaiseksi hellittää hieman. Ei hän sen erityisempää huomioimista olisi tarvinnut, mutta se ilahdutti joka tapauksessa.

"Varmaan olisi minutkin ollut syytä pistää jalkapuuhun, kun en muistanut sinua mitenkään?"

"No, oli miten oli, vanhoilla perinteillä voi katsoa olevan vähän sijaa näissä olosuhteissa", Effie tuumasi. "Millaisia häihin liittyviä tapoja vyöhykkeellä 12 oli?"

"Jaa-a, en juuri käynyt häissä", Haymitch sanoi kulmiaan kurtistaen. "Aika pieniä seremonioita ne olivat... Vähän tarjottavaa, laulua, leivän paahtaminen..."

"Leivän paahtaminen?"

"Sitä pidettiin koko homman kohokohtana. Huomenlahjoistakin oli joskus puhetta, mutta se riippui pitkälti hääparista itsestään", Haymitch sanoi ja katsoi koruaan. "Tämä on kyllä taitavaa työtä. Kiitos, prinsessa."

Effie hymähti. "Yhä tuo iänikuinen lempinimi..."

"Voin keksiä uudenkin."

"Voi, ei, pidän nykyisestäkin!"

"Joka tapauksessa, prinsessa", Haymitch sanoi kehottaen Effietä kuuntelemaan. "Tätä ei kai voi varsinaiseksi hää- tai huomenlahjaksi sanoa, mutta minullakin oli suunnitteilla yksi juttu. Piti kertoa se vähän myöhemmin, mutta yhtä hyvin voin livauttaa sen nytkin."

"Ai? Millainen juttu?" Effie kiinnostui heti.

"Ajattelin viedä sinut ulos."

[Larjus]

Lisää tämmöstä hienovaraista söpöyttä, ihanaa! Mä niin tykkään siitä, miten olet rakentanut Effien ja Haymitchin suhdetta siitä, mitä se on aluksi ollut :3 Slow burnia parhaimmillaan. Kiva myös huomata paitsi suhteessa myös hahmoissa ylipäätään pientä kehitystä. Vaikka ei ne vanhat tavat ja ajatusmallit ole ihan kokonaan haudatut.

Täällä mä vaan hymyilen höperösti itsekseni tolle prinsessa-jutulle :3 Kuin myös tuolle Haymitchin ei-varsinaiselle lahjalle. Treffit luvassa Noilla sanoilla on iso merkitys myös senkin takia, kun aiemmin on puhuttu siitä, miten sinne ulos ei noin vain mennäkään 🤔Tää on selvää vinkkausta siitä, mitä huomiseksi on luvassa, ja oi miten odotankaan sitä! Samalla on kyllä surku kun se on jo viimeinen osa :< On joulukuu mennyt kyllä yllättävän nopeasti noin muutenkin, mutta just tämän kalenterin kautta sen tajuaakin hyvin.

[Grenade]

Eeeeeei, enää huominen. Oijoi, olisin voinut lukea näistä kahdesta vielä vaikka millä mitalla, mutta kaipa se niin on, ettei makeaa mahan täydeltä. Tätä on kyllä ollut hienoa seurata ja olet mainiosti saanut pidettyä tarinan hyppysissäsi! Pienin askelin kohti yhteistä avioelämää, joka koko ajan tuntuu toimivan paremmin. Awwh tämä huomenlahjakeskustelu ja se, että Haymitch aikoo viedä Effien ulos. Ehkä jopa ihan konkreettisestikin. ^^ Innolla jään odottelemaan viimeistä osaa!

[Maissinaksu]

Kas niin, viimeistä viedään! Älyttömän iso kiitos kommenteista, ne ovat motivoineet melkoisesti! Ennen kaikkea on ollut ihana nähdä, että tarina on ilahduttanut ja hahmojen väliset kiemurat herättäneet tunteita. Pitäisi ehdottomasti kirjoittaa Haymitchistä ja Effiestä useamminkin... Toivotan myös oikein mukavaa joulua jokaiselle tämän viimeisen luukun myötä. ❤️



XXIV

EFFIE


"Täytyy myöntää, en osannut ajatella tätä, kun sanoit vieväsi minut ulos", Effie totesi Haymitchin johdattaessa hänet hissihalliin.

"Miten muka olisin voinut olla yhtään selkeämpi?"

"Et mitenkään." Effie pyöräytti silmiään kiusoittelevalle äänensävylle. "Kehotit onneksi minua pukemaan takin."

"Kuulemma siellä tihuttaa vettä", Haymitch sanoi ja astui hänen perässään hissiin. Paperilapun turvin tämä näppäili tarvittavan koodin, ja tuota pikaa hissi rymähti liikkeelle.

"Olen kerrankin kiitollinen, ettei täällä ole näköalahissejä..." Effie mutisi. "Maisemat tuskin hellisivät silmiä."

"Eivät varmasti."

"Kerrohan vielä, miten oikein onnistuit tässä suunnitelmassasi?"

"Uhkailin ja kiristin."

"Johan nyt..."

Haymitch virnisti. "Plutarch oli minulle palveluksen velkaa ja päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Tämä on aivan luvallista, kunhan palataan takaisin varttitunnin sisällä."

Hissin saavuttua määränpäähän he talsivat saappaanpohjat kopisten kolkon hallin poikki raskastekoisille oville. Haymitch vilkaisi paperilappustaan ja näppäili toisen koodin, ja oven kolahtaessa auki Effie tunsi aidon tuulenvireen ensi kertaa ikuisuuksiin. Näky ulkona sai hänet henkäisemään.

"Mitä sanoitkaan siitä tihkusta?"

"Perhana..." Haymitch suojasi käsivarrellaan kasvojaan vaakatasossa piiskaavan myräkän vyöryessä heidän ylitseen. Effie tihrusti eteensä parhaansa mukaan. Puhuri vihmoi ja sade kasteli heidät päästä varpaisiin, mutta hän hymyili. Haymitch otti muutaman askeleen karulle aukealle, kohotti kasvonsa kohti taivasta ja pyyhkäisi märkiä hiuksiaan kasvoiltaan. Niin vapautuneelta tämä ei ollut näyttänyt aikoihin.

Rajuilma tarjosi heille tilaisuuden hengittää.

Kun Haymitch ojensi hänelle kätensä, Effie tarttui siihen ja astui myräkän keskelle. Kohmettuneet sormet kietoutuivat toistensa lomaan. Haymitch veti hänet lähelleen, painoi suudelman hänen otsalleen, ja Effie vei kätensä molemmin puolin miehensä kasvoja. Myrsky heidän ympärillään raivosi maankamaraa vavisuttaen, mutta suudelma heidän välillään oli täynnä hellyyttä.

Kun he hetkeä myöhemmin sulkivat bunkkerin oven perässään ja palasivat hissille, Effie puristi Haymitchin kättä osoituksena kaikista niistä tunteista, joita kumpikaan ei vielä osannut pukea sanoiksi. Haymitch suuteli hänen rystysiään ja soi hänelle pienen hymyn betoniseinien toivottaessa heidät tervetulleeksi takaisin kotiin.

[Larjus]

No voi äää, vielä vähän lisää hahmoille sopivaa söpöä. Vaikka onkin omalla tavallaan kiva, että tämä tarina saa sopivan päätöksen, onhan se vähän surku, että loppu tuli 😭😭 Mutta onneksi mä uskallan luottaa siihen, että sulta tulee uutta luettavaa jatkossakin :3c

Jos tämän vikan osan tilannetta tarkastelisi kokonaan ulkopuolisena, niin ei kyllä kovin romanttiselta tunnu Mutta kun tietää taustat ja kontekstin niin... Voi miten ihanalta tuntuu, kun Haymitch sai vietyä Effien ihan konkreettisesti ulos (mitä mä olin hänen sanoistaan heti olettanutkin), kun tuolla se merkkaa niin paljon. Se, että sää on kauniisti sanottuna kamala, ei vie tilanteen merkityksellisyyttä ja kauneutta. Musta vähän tuntuu, ettei Haymitch kovin helpolla parempaa lahjaa olis voinut Effielle antaakaan.

Voih, milläköhän sitä nyt täyttää tämän ficin jättämän tyhjiön... Kun on melkein kuukauden joka päivä seurannut uusien osien julkaisua ja kommentoinut niitä samaa tahtia, niin sit kun sitä ei enää ole, tuntuu kyllä oudolta. Mutta kyllä tämä tästä, palaudun kyllä.
Kiitos ihan huimasti tästä joulukalenterista, ja oi että oon ylpee kun oot onnistunut tämän kanssa näin hyvin ♥ Mulla kun on yhä mielessä kaikki ne sun whatsapp-avautumiset

[Maissinaksu]

Kiitoksia jälleen, Larjus! <3 Ihanasti olet jaksanut ilahduttaa joka osan jälkeen, arvostan todella. Tässä loppuvuodesta on kyllä kirjoitusluovuus vähän ollut hukkateillä ja siksi olikin kiva angstailla ympäri Whatsappia. Suurta kriisiä minulla ei tämän stoorin kanssa onneksi tullut, mitä nyt vähän vääntelin aivojani että miten tämäkin kohtaus nyt pitäisi muotoilla jne. xD Sinä ja Linne saitte osanne luomisen tuskastani...

Nauratti eilen lukea kommentteja, kun kaikki tuntuivat olevan varmoja siitä, että Haymitch todella on viemässä Effien ulos-ulos. Olisi pitänyt viime hetkellä trollata ja kehitellä joku bunkkeritreffi-ilta. :'D Äh, ei sentään. Pakkohan sitä on vähän ulkona päästävä käymään. Pidin tuosta maininnasta, että ulkopuolisen lukijan silmiin tilanne ei näyttäytyisi kaikista romanttisimpana, koska tavoittelinkin juuri sellaista. Hienovarainen romantiikka on ihastuttavaa, enkä siirappia osaisi varmaan edes kirjoittaa. Lisäksi tämän shipin kanssa puree sellainen tylympi ote ja rappioromantiikka. <3

Kiitoksia kiitoksia, uusia tekstejä kohti!

- Mai

[Grenade]

Awww, mikä lopetus! Ai että, ihanaa, että saatiin lämpöisen pörröinen lopetus tälle. Ja saatoin sulaa tuolle ihan vikalle sanalle. Kotiin, aaaaaaaa, ehkä siitä tosiaan tulee asuinsijan sijaan enemmän koti nyt, kun sen saa jakaa toisen kanssa. Ihanaa, kun nää kaksi ovat kehittyneet tässä ajassa, oppineet puhumaan ja ymmärtämään. Hienosti oot saanu hahmokehitystä mukaan ja muutenkin täytyy antaa extralisäpisteitä dialogin sujuvuudesta! Varsinkin Haymitchin replat on kyllä olleet ihan tosi sopivia, tykkäsin. ^^

Suuren suuri kiitos tästä joulukuun piristäjästä ja hyvää joulua sinnekin päin! ^^ ❤

[Maissinaksu]

Paljon kiitoksia, Grenade, ja ihanaa, että tästä on ollut iloa kuukauden varrella. <3 Melkoisen matkan saavat Haymitch ja Effie käydä toistensa kanssa, mutta synkimmälläkin pilvellä on paksu hopeareunus ja tunnelin päässä paljon valoa. Hiljalleen sitä ehkä saattaa vyöhyke 13:kin tuntua enemmän kodilta, ainakin hetkittäin. Dialogeja oli mukava kirjoittaa ja koin molemmat helpoiksi kirjoitettaviksi! Kiitos vielä ja joulun jatkoa! ❤️

- Mai