gentre: angst, viittaus romanceen
Beta:Tinkin
ikäraja: S
warnings: Sisältää aika angstisia ajatuksia ja kuoleman viittauksena.
Summary: There is no fairytale for me making my end happily ever after...but i don't believe in them anymore...
A/N: Keskellä yötä kirjoitettua angstia, Beta tarkasti tekstin, toisaalta takana huonosti nukuttu viikonloppu..(molemmilla, ja liikaa yhteensattumia..)
Posliiniprinssi ja kristalliprinsessaSinä. Minä luulin että olisit ollut ystäväni. Lupasit että emme olisi koskaan sanoneet hyvästejä. Autoit minua uskomaan taas, ja rikoit sydämeni.
~'¤*¤'~
Näin sinut. Olin varovainen, että en säikyttäisi sinua pois. Pidin sinua kuin kukkaa kämmenellä, ja kiitoksena sinä särjit minun sydämeni mitään tarkoittamattomilla sanoilla. Sinä ja sinun ihmeelliset silmäsi. Ne räjäyttivät sieluni.
En kuulu tänne enää. En voi uskoa; veit minulta kaiken. Uskoin onnelliseen loppuun. En silti taida koskaan saada sitä. Istun sohvalla ja yritän unohtaa sinut. Ei sinua silti voi noin vain unohtaa. Tahdon lähteä. Ei ole mitään menetettävää. Olin liian lapsellinen. Opinko koskaan?
Korviini kantautuvat loukkaukset, joita sain ihmisiltä takiasi. Ne ovat syöpyneet mieleeni kuin ällöttävä tahma kengän pohjaan. Uskon yhä että vika on minussa. Olen likainen. Käyn uudestaan kylvyssä, kuin toivoen sen auttavan unohtamaan. Mikään ei enää auta.
Näen loukkauksesi jo unissanikin. Masennun aina vain lisää kun näen yhteiskuvamme. Sanovat, että aika parantaa haavat. Entä jos aikaa ei vain ole jäljellä? Entä jos se onkin parantumatonta?
~-^'¤'^-~
Sydän jyskyttää korvissani. Haluan jälleen pystyä tuntemaan. Ei, ei tietenkään ole sinun vikasi, että ajoit ylitseni. En tiedä voinko enää liikkua. Elänkö enää edes kauaa? Tahdoin koskettaa sinua. Annoin kaikkeni, ja mitä sinä teit? Annoit minun tuntea pelkkää tuskaa. Tuhosit elämäni. Kuolen pian. En kestä enää. Sairaalan laitteet piippaavat eri tahtiin. Hermostun. Ajattelen sitä iltaa. Uskottelit että meistä olisi ollut johonkin. Kaikesta huolimatta tahdon tuntea kosketuksesi selässäni, hengityksesi kaulallani. Sinun ilkikurinen katseesi sulatti minut. Menetän tajuntani.
Lähden pian, tiedän sen. Kyyneleet virtaavat pitkin poskiani. Kaikki menee pieleen. Kaikesta huolimatta, anna anteeksi. Anteeksi että en ollut sinulle tarpeeksi hyvä. Anteeksi, anna anteeksi. Hyvästi. Lupasit että sitä sanaa ei enää sanota ikinä. Anteeksi siitäkin. Tunnen sanoinkuvaamatonta tuskaa. Olen kuin särkynyttä kristallia. Ja sinä kuin posliinipatsas, yhtä kylmä ja kaunis. Hyvästi, rakas posliiniprinssini. Ehkä vielä joskus nähdään, toivoo sinun epätäydellinen kristalliprinsessasi.
And this is not the happily ever after, it has never been.
A/N2: Kommentteja kiitos??
*Myrsis kiittää ja kumartaa lukijaa joka jaksoi lukea loppuun...*(Mulla kuulemma enkusta kymppi.. Seiskalle mä polonen vasta menossa)
B/N: En sitten ole varma kirjoitetaanko kengänpohja yhteen, tuolla se on erikseen, korjatkoon joku viisaampi jos jaksaa
Ja tuo lopun englanniksi oleva teksti, siitäkään en ole ihan varma (ja mulla on sentään kymppi enkusta...(seiskalta minä vieläkin polosempi tulossa)(Hieman reps, kirjotin eka matikasta ja Myrsis älys mokani
(joo, siitäkin kymppi...)))*Tinkinkin kiittää, muttei kumarra, koska juoksee jo piiloon peiton alle kauheiden pikku mokiensa vuoksi...*