Nimi: Häivy Potter!
Fandom: Harry Potter
Hahmot: Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Draama, fluffy
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa lainatessani hänen keksimiään hahmojaan.
Yhteenveto:Tuhannen kerran – häivy Potter! Tai muuten... (Harryn ja Dracon viides vuosi Tylypahkassa).
Kirjoittajalta: Miljoonasti kulutettu idea, mutta minkäs teet. Tämä fikki osallistuu haasteeseen
Fluffy10 #4. Otsikko on mitä on, en keksi nyt pehmoisempaa, vaikka se ei fluffya lupailekaan, on sitä silti luvassa. Hassunhauskaa joulua
Vendelalle ja
Thelinalle.Häivy Potter!
Harry oli saanut väkisin väännettyä parin jalan mittaisen liemien esseen valmiiksi ja onnitteli siitä itseään. Kun Hermione oli vielä korjannut yhden pahan asiavirheen, hän oli tyytyväinen urotyöhönsä. Liemien esseen valmiiksi saaminen oli joka kerta suuri saavutus. Nyt Harrylla oli aikaa makoilla sängyllään ja hän palkitsi itsensä sokerisulkakynällä ja suklaasammakolla. Samalla hänellä oli aikaa vakoilla Kelmien kartan avulla, mitä kukakin Tylypahkassa oikein touhusi ja kenen kanssa. Harry yritti parhaansa mukaan työntää sitä ajatusta sivuun, että hän oli melkoisen koukussa Kelmien kartan suomaan ilkikuriseen huviin.
Jouluun oli enää viikko aikaa ja Tylypahka oli saanut ensimmäiset havuntuoksuiset köynnökset käytäville. Koristeita ilmaantui joka päivä lisää. Ulkona oli pimeää ja kiristyvä pakkanen piti oppilaat tiiviisti sisällä ja oleskeluhuoneissa kotoisan takkatulen äärellä. Mutta aina oli niitäkin, jotka viihtyivät ulkona, yleensä huispauskentän luona. Mutta oli eräs toinenkin seikka, joka Harrya kiinnosti. Hän oli nähnyt kartalla pisteen, joka oli jo muutamana iltana ollut yksin ulkona pienen lammen luona. Draco Malfoy. Mitä poika teki yksin ulkona tähän aikaan? Harry halusi varmistua näkyisikö Draco taas kartalla.
”Siellähän sinä olet”, Harry totesi. ”Ja mitä ihmettä sinä oikein touhuat?” hän kummasteli, kun pieni piste kartalla liikkui hitaasti laajaa ympyrää aina vain uudelleen ja uudelleen. Harry pukeutui lämpimästi ja päätti ottaa selvää mistä oli kyse. Eikö Draco halunnut mennä huipauskentälle silloin kun siellä oli muita, vai miksi hän pyöri ympyrää kuin sekopäinen?
”Ilkityö onnistui”, Harry mumisi ja laittoi Kelmien kartan visusti takaisin matka-arkkunsa pohjalle vaatteiden alle ja lähti omille teilleen.
Pakkanen nipisti poskia ja hengitys huurusi, kun hän pääsi ulos. Lampea ympäröivät tiheät pähkinäpensaat ja muutama suuri tammi. Taivas oli kirkas ja puolikuu loisti taivaalla valaisten pihaa. Harry kurkisti pensaitten takaa lammelle ja näki Dracon. Ja nyt Harry käsitti, miksi oli nähnyt Dracon kartalla pyörivän ikään kuin suurta ympyrää. Lampi oli tietysti jäätynyt tasaisen peilikirkkaaksi jääksi. Dracolla oli jalassaan luistimet ja hän luisteli kaartaen välillä oikealle ja välillä vasemmalle pyörähtäen välillä. Hänellä oli päässään valkoinen pipo, käsissä valkoiset lapaset ja raidallinen tupakaulahuivinsa. Luistimet olivat mustat.
Harry hiipi lähemmäs ja jäi katselemaan ja kuuntelemaan. Aivan kuin jostain olisi kuulunut vienosti musiikkia, jonka mukaan Draco liiteli ja tanssi jäällä. Kohta musiikki päättyi ja Draco pysähtyi, mutta hän jatkoi luistelemista heti kun uusi kappale alkoi soida. Harry katseli lumoutuneena. Dracon liikkeet olivat sulavan kauniita ja sopivat täydellisesti soivaan musiikkiin. Aivan kuin musiikki olisikin kuulunut Dracosta itsestään. Harry oli lopulta aivan pähkinäpensaitten reunalla, nyt jo hyvin lähellä lammen jäätä. Oli ollut loistoajatus vakoilla Dracon tekemisiä. Se, mitä Harry nyt todisti oli kaunista ja sykähdyttävää.
Draco luisteli hänen läheltään, mutta ei vielä huomannut, että joku katseli häntä. Kun hän teki seuraavan käännöksen, hän huomasi Harryn ja keskeytti luistelunsa. Hän jäi seisomaan keskelle jääkenttää ja tuijotti Harrya, kunnes tajusi
kuka häntä oikein katseli. Potter! Kaikista Tylypahkan ihmisistä juuri Harry Potter! Mutta miksi? Hän luisteli kohti Harrya eikä oikeastaan tiennyt mitä sanoisi. Puolet hänestä teki mieli repiä hiukset Potterin typerästä päästä irti. Ja toinen puoli halusi jotain aivan muuta.
”En tiennyt että osaat luistella”, Harry sanoi.
”Et selvästikään tiedä minusta yhtään mitään. Joten häivy Potter!” Draco tiuskaisi.
”Mutta... luistelet älyttömän hyvin. Kuinka sellaista voisi olla katsomatta”, Harry yritti.
”Hanki elämä Potter”, Draco sanoi. ”Ja häivy.”
”Entä jos haluan katsella?”
”En jatka luistelua”, Draco tuhahti kädet puuskassa.
Harry kohautti hartioitaan. Dracon liikkeet olivat olleet kauniita, kun hän oli liikkunut niin sulavasti ja ollut yhtä musiikin kanssa. Kuin jääprinssi.
”Käskin häipyä Potter”, Draco sanoi ja yritti kovasti saada pontta ääneensä. Häntä nolotti, että Harry oli nähnyt hänet tällä tavalla musiikille ja liikkeelle antautuneena.
”Tai mitä? Mitä sinä aiot jos en mene”, Harry intti.
Draco luisteli aivan Harryn luokse ja tuijotti.
”Jos et katoa, niin teen jotain mitä kadut loppuelämäsi”, Draco uhkaili. Hän oli varma ettei hänen tarvitisisi toteuttaa uhkailuaan. Potter oli paksukalloinen, mutta käsittäisi ehkä ettei halunnut saada kuonoonsa. Draco ei epäonnekseen tajunnut, että Harryn uteliaisuus vain kasvoi kun häntä tällä tavalla uhkailtiin. Harry ei perääntynyt vaan tuli lähemmäs. Ja kun Draco huomasi sen, hän taikoi Harryn kengät yhdessä hujauksessa luistimiksi ja katseli kuinka Harry tasapainoili pysyäkseen pystyssä.
”Malfoy!” Harry rääkäisi ja yritti pysyä tasapainossa heiluttaen käsiään.
”Itsepä tätä kerjäsit”, Draco sanoi, vaikka hän olikin salaa mielissään siitä, kuinka kovakalloinen rohkelikko oli. Olisihan hänen pitänyt ennakoida tämä.
Draco tarrasi Harryn punakeltaiseen kaulahuiviin ja veti hänet huivista lähemmäs Harryn yhä tasapainotellessa luistimillaan.
”Miksi sinä seuraat minua?” Draco kysyi, kun vetänyt Harryn huivistaan aivan lähelle. ”Tai miksi tuijotat tunnilla? Se häiritsee minua, Potter”, Draco sanoi. ”Ja annakin hyvä selitys”, hän jyrisi.
Harry lehahti punaiseksi.
”Minä... minä en tiedä”, Harry sopersi.
”En ole tyytyväinen vastaukseesi”, Draco sanoi ja yritti kuulostaa hieman pettyneeltä.
”Ehkä minä voin auttaa sinua löytämään vastauksen ja kertomaan totuuden”, hän lisäsi sitten ääni yhtäkkiä paljon pehmeämpänä ja aivan hänen korvansa juuressa.
”Mutta”, Harry sanoi ja oli jo menettää tasapainonsa kun luistimet olivat karata hänen altaan. Hän ei kaatunut, sillä Draco tarrasikin häneen kiinni ja sulki hänet tiukkaan otteeseen ja painoi kylmät huulensa kevyesti hänen huulilleen. Se oli kylmä mutta pehmeä suudelma.
”Jos tämä ei auttanut sinua kaivamaan vastausta pääkopastasi, niin voit yhtä hyvin häipyä”, Draco selitti, mutta ei ollut lainkaan vihainen.
”Draco... minä öh”, Harry yritti kaivaa sanaista arkkuaan. ”Minä taidan pitää sinusta”, hän sopersi viimein katse jäähän painettuna. Draco nosti hänen leukaansa ylemmäs. Hänen poskensa hehkuivat punaisina hänen kohdatessaan Dracon katseen.
”Oletko nyt tyytyväinen?” Harry kysyi.
”Hmmmm. En ole vielä aivan vakuuttunut”, Draco totesi kuin arvioiden Harryn rehellisyyttä.
Harry päätti olla vakuuttava ja tarttui tiukasti Dracoon pysyäkseen pystyssä luistintensa päällä kun hän antoi Dracolle suudelman. Heti suudelman jälkeen he kuitenkin pyllähtivät jäälle. Draco nousi ylös ensin ja laittoi kädet lanteilleen.
”Saa luvan kelvata. Olet umpirehellinen rohkelikko”, hän sanoi ja nosti sitten Harryn seisomaan.
Harry horjui liukkaalla jäällä ja yritti pysyä pystyssä ja kun se ei onnistunut, Dracolla oli hauskaa.
”Annan sinulle vinkin Potter”, Draco sanoi. ”Aivan kuten huispauksessa taika virtaa sinusta ja liikut niin että olet yhtä luutasi kanssa, samalla tavalla pidät tasapainon luistellessa ja voit pysyä pystyssä vaikka tekisit rajujakin käännöksiä”, Draco neuvoi.
”Näytä minulle”, Harry pyysi.
Draco opasti, kunnes Harry oivalsi miten valjastaa taika käyttöön ja uskalsi lisätä vauhtia.
Harry hihkaisi riemusta, kun hän oivalsi ja antoi taian virrata itsestään kun hän teki käännöksiä ja liukui jäällä. Draco pysähtyi jäälle ja valitsi yhden suosikkikappaleistaan, jonka hän halusi luistella tällä kertaa Harryn kanssa. Eikä Harrylta kestänyt enää kauaa, kun kun antoi musiikin viedä ja luisteli välillä Dracon vierellä, hetken käsi kädessä ja sitten taas erillään. Musiikki päättyi ja Harry oli hengästynyt mutta iloinen. Hän katsoi punaposkista Dracoa, joka ei ollut koskaan ennen näyttänyt niin onnelliselta ja söpöltä yhtäaikaa.
”Kiitos Draco”, Harry kiitti ja tarkoitti sitä todella.
”Milloin vain Harry”, Draco vastasi.
Draco heilautti taikasauvaa ja luistimet heidän jaloistaan haihtuivat ja ottivat jälleen kenkien muodon. Pääaulassa heitä vastaan tulvahti havun ja piparin jouluinen tuoksi. Heidän tiensä erkanivat eri suuntiin, mutta molempien huulilla oli hymy joka ei haihtunut taikomallakaan pois.
Kirjoittajalta: Idea luistelevasta Dracosta ja Harry sitä ihastelemassa nousi mieleeni jo ennen, kuin tutustuin Yuri!!! on Iceen. Ja siihen tutustuttuani mietin jätänkö luistelevan Dracon ja vakoilevan Harryn omaan rauhaansa, vaan mitä oikein teen. Mutta päätin sitten kuitenkin kirjoittaa tämän. Koska onko Taikamaailmassa paljoa söpömpää näkyä, kuin luisteleva Draco? Ainakaan Harryn mielestä ei taida olla.
