Veljessöpöilyä, miun lempiasia ikinä! Olen lukenut tämän nyt useampaan kertaan ja joka kerta vikan lauseen myötä itkettää hiukan, ihan vain, koska on niin kiva ja ihana, oijoi. Tuo tiukukellonauru ja valtava onnellisuus, ää
♥ tässähän pitää ihan koota itsensä, että osaa sanoa jotain muutakin.
Ihastuin noihin erikoisiin nimiin, jotka tuntuivat tekevän kustakin veljestä ihka oman, itsenäisen yksilönsä. Eikä tuo Inari-pojukaan tuolla hirveästi hyppinyt silmille ja Halti kuulostaa jo nimensä puolesta isoveljeltä.
Taisit kuule itse parhaiten tiivistää genreä määritellessäsi, että mitä tämä on
elämänmakuista, no todellakin. Kovin ihanasti osasit tiivistää tähän ihan varhaislapsuudesta tuonne 25-vuotiaan paikkeille eri hetkiä isoveljenä olemisesta. Kamalaa ja kamalan ihanaa, varmasti on ollut vaikeatakin, kuten sisaruksilla tuppaa olemaan, mutta silti niitä rakastetaan aivan hirveästi. Tällainen vain iskee niin lujasti mun tunteisiin.
En tiedä, oliko nämä veljekset sinulle pelkkä kertalaukaus, että tässä tämmöiset ja eteenpäin. Toivon hartaasti, etteivät olisi, koska lukisin niin kovin mielelläni lisää!
Kiitos, kiitos tästä aivan valloittavasta ihanuudesta!