Ficin nimi: Totuus vai tehtävä?
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Mukana: Kourallinen tuttuja hahmoja, parituksista Viktuuri ja Otayuri
Genre: Kepeä draama, slice of life
Summary:
Kuuden hengen seurue oli nopeasti asettautunut taloksi, ja mukaan tarttunut tyhjä viinipullo löysi tuota pikaa tarkoituksen jokaiselle tutussa seurapelissä.A/N: Tämä ficci on varmaan dialogipainotteisin kirjoittamani tähän asti, mikä toi mukanaan omat haasteensa. Samalla kuitenkin tykkään dialogeista sen verran, että liikaa en hiuksiani joutunut repimään. ^^ Otsikosta tuli oikea mielikuvituksen multihuipentuma, muttei anneta sen kiusata. Sain ainakin yhden lisää
Otsikkohaasteeseen (kysymyksen sisältävä).
***
Yksi elämän mahtavista jutuista oli saada joukko eri puolilla maailmaa asuvia ystäviä samaan paikkaan edes viikonlopun ajaksi. Monivaiheisen kilpailuviikonlopun päätteeksi järjestettävä banketti oli tarjonnut jälleen kerran hyvät ruoat ja juomat, jonka jälkeen oli syntynyt mestari-idea siirtyä jatkoille kotoisaan hotellihuoneeseen. Kuuden hengen seurue oli nopeasti asettautunut taloksi, ja mukaan tarttunut tyhjä viinipullo löysi tuota pikaa tarkoituksen jokaiselle tutussa seurapelissä.
”Ahaa, Viktor!” Phichit virnisti pullon pyörähdettyä kokolattiamatolla muutaman kierroksen. ”Totuus vai tehtävä?”
”Aloitetaan totuudella”, vastasi Viktor.
Phichit mietti hetken, ja kysyi sitten: ”Sinähän pidät erikoisista ruoista?”
”Toki!” Viktor innostui.
”Söisitkö koiranlihaa esimerkiksi pataruoassa?”
Viktorin ilme kävi pohdiskelevaksi, muttei niin järkyttyneeksi, mitä Phichit oli alun perin odottanut. Viktoria koirarakkaampaa ihmistä oli hankala nimetä.
”Luultavasti kieltäytyisin kohteliaasti”, tämä tuumi. ”Ajattelisin kuitenkin liikaa Makkachiniä enkä saisi palaakaan alas.”
Viktorin pyöräytettyä pullo osoitti seuraavaksi vastapäätä istuvaa Yuria.
”No niin, Yurio! Totuus vai tehtävä?”
Yuri nyrpisti nenäänsä hieman varautuneena. Viktorin aivoituksista ei koskaan tiennyt, ja molemmista vaihtoehdoista saattoi seurata jotain inhaa.
”Totuus.”
”Minkä ikäinen olit saadessasi ensisuudelmasi?” Viktor pamautti hilpeästi vaikuttaen siltä kuin olisi tahtonut udella moista jo jonkin aikaa, muttei ollut keksinyt sopivaa veruketta.
”Niinpä tietysti”, vaaleaverikkö tuhahti. ”No ihan näin kuudentoista, jos kiinnostaa.”
”Tämän vuoden puolella siis?” Viktor hymyili muikeana. ”Miten somaa!”
”Ole hiljaa siinä!” Yuri ärähti posket punehtuen. Otabek hänen vieressään vaikutti hieman vaivaantuneelta, ja tietysti tarkkasilmäinen Phichit laittoi sen merkille.
”Hah, näin tuon hymyn!”
Otabek kohensi ryhtiään. ”Olet erehtynyt. Minä en hymyile ikinä.”
”Ollapa nuori ja kevättä rinnassa”, Chris hymähti teatraalisesti huokaisten.
”Minkä ikäinen sinä muuten olit?” Viktor kysyi ohimennen.
”Kolmentoista muistaakseni”, sveitsiläisluistelija vastasi. ”Ellei lastentarhaa lasketa. Entä Phichit?”
”Viidentoista”, tämä vastasi hymy huulillaan.
”No niin, peli jatkuu!” pisti väliin Yuri ja pyöräytti pulloa. ”Haa, Katsudon!”
Yuuri näytti hivenen säikähtäneeltä, mutta tokeni nopeasti. ”Tehtävä, kiitos.”
Yurin katse haravoi huonetta hetken, kunnes pysähtyi pöydälle, jonka posliiniastiaan oli koottu pikkuisia pusseja sokeria, suolaa ja muutamaa muuta maustetta. ”Ota tuolta jokin pussi ja syö.”
Tutkittuaan hetken astian tarjontaa Yuuri poimi joukosta kanelia. ”Hyvä on sitten.”
”Tuoksuu ihan joululta”, Viktor sanoi haaveillen, kun hänen kihlattunsa avasi pakkauksen. Yuuri kaatoi annoksen kanelia suuhunsa ja muutaman sekunnin päästä nielaisi sen hienoisen irvistyksen säestämänä.
”Olipas se kuivaa!”
”Mutta maistui hyvälle?” Viktor intoili ja varasti suukon tämän suupielestä ennen kuin Yuuri ennätti edes reagoida. ”Oi, kyllä vain!”
”Pyöritäpä jo, porsas!” hoputti Yuri.
Seuraavana vuoroon tuli Phichit, joka valitsi totuuden.
”Hyvä on, hmm... Minkä supervoiman ottaisit mieluiten?” Yuuri kysyi.
”Teleporttaaminen paikasta toiseen olisi aika huimaa!” Phichit sanoi hetken tuumittuaan. ”Aikaa ja rahaa säästyisi älytön määrä!”
Kommentti sai osakseen vankkaa myöntelyä ja nyökkäyksiä. Phichit töytäisi pulloa, joka pysähtyi seuraavaksi Chrisiin.
”Totuus”, tämä päätti.
”Oudoin tai hassuin asia, jota pelkäät?”
”En tiedä onko se outoa, mutta sellaiset isot pyöröovet ovat ahdistaneet minua aina”, Chris hymähti parransänkeään rapsuttaen. ”Jotenkin aina kuvittelen, miten helppoa niiden väliin olisi liiskautua.”
”Onhan sellaiseen muutama ihminen tainnutkin kuolla”, totesi Otabek. ”En pidä niistä itsekään.”
”Tässä kohtaa tekisikin mieli kuulla kaikilta jotain kommenttia asiaan. Antakaahan kuulua!” Chris sanoi ja viittasi kädellään peliseurueeseen.
”Kaikki ovet on pakko sulkea ennen nukkumaanmenoa”, Yuri sanoi. ”Siitä ei tingitä. Ties mikä mörkö sieltä saattaisi hypätä.”
”Klovnit ovat myös ahdistavia”, Otabek totesi.
”Kaasunaamarit”, jatkoi Phichit.
”Hammaslääkäri”, mutisi Viktor värähtäen puistatuksesta. ”Se poran ääni tunkeutuu luihin ja ytimiin.”
”Sitähän se pora itsessäänkin tekee”, Chris naurahti. ”Entäs Yuuri?”
”Minua kammoksuttaa, että löytäisin hometta jostain päin asuntoa. Jos se aiheuttaisi terveydelle vahinkoa ja pakottaisi muuttamaan... Varsinkin sairastuminen sen takia olisi kauheaa.”
”Ihan totta”, sanoi Phichit myötätuntoisesti.
”Siinä vasta olisikin soppa”, Chris huokaisi ja pyöritti pulloa. Kaula osoitti Otabekia. ”Okei, totuutta vai tehtävää?”
”Totuus.”
Chrisin kasvoille kohosi kiinnostunut hymy. ”Hyvä on, kuuntelehan tätä: läimäyttäisitkö Yuria päin näköä, jos saisit siitä hyvästä 50 miljoonaa?”
Otabekin kulmat kurtistuivat miettiväisesti, mutta vilkaistuaan vaaleaverikköä ja nähtyään tämän ilmeen vastaus oli lopulta helppo muodostaa.
”Läimäyttäisin.”
Sekä Viktorin että Yuurin kulmat pomppasivat kohti otsaa. ”Ihanko totta?”
Yuri heilautti kättään välinpitämättömästi kaksikon kummastukselle. ”
Minä läimisin
Bekaa ympäri korvia, jos hän
ei läimäyttäisi minua siinä kohtaa! 50 miljoonaa, haloo?”
”Järkevä logiikka!” Chris virnisti.
Pullo pysähtyi seuraavaksi osoittamaan Viktoria.
”Kokeillaan seuraavaksi tehtävää.”
Otabekin kasvoilla kävi pieni hymy hänen keksiessään sopivan tehtävän. ”Runoile kihlatullesi romanttinen haiku.”
Yuuri häkeltyi silminnähden. ”
Mmitäh?”
”Olikos se sellainen viisi-seitsemän-viisi-juttu?” Viktor varmisti vaikuttaen suorastaan viehättyneeltä saamastaan tehtävästä.
”O-onhan se”, vahvisti Yuuri.
”Hyvä on, spontaania improvisointia”, Viktor virkkoi ja kääntyi kohti kihlattuaan. ”
Silmissään kultaa, kauniimmat taivaankaarta, hopeinen kyynel.”
Hotellihuoneeseen laskeutui hiljaisuus, jonka Phichit rikkoi ensimmäisenä. ”Eikä! Tuo oli niin ihana!”
”Ah, runoutta”, Chris huokaisi lämpimästi.
”Siirappista”, Yuri mutisi kyräillen kulmiensa alta.
”Oikein kaunista”, sanoi vuorostaan Otabek.
”Yuuri, oletko ihan kunnossa?” Viktor kummasteli kihlattunsa piilottaessa puolet kasvoistaan käsiinsä peitellen tunnekuohuaan. Hän oli tainnut tehdä suuremman vaikutuksen kuin oli odottanutkaan. Kenties hänen pitäisi alkaa runoilijaksi jäädessään eläkkeelle taitoluistelijana...
”Kaikki on hyvin! K-kiitos vain...” Yuuri mumisi käsiinsä ja nyökkäsi häntä kohti kehotuksena palata asiaan eli pelin kulkuun.
”Okei, minun vuoroni pyörittää!” Viktor hihkaisi ja virnisti, kun vuoroon tuli Chris. ”Noh, mitäs Chris?”
”Kysy mitä haluat, muru.”
Viktorin virne muuttui juonikkaaksi, eikä hänen tarvinnut liikaa pohtia.
”Lempiasento?”
Kysymys aiheutti pienoisen kohahduksen peliseurueessa, mutta Chris ei häkeltynyt tippaakaan. Totta puhuen hän ei ollut odottanutkaan Viktorin keksivän mitään viatonta kysymystä. Jos tämä olisi kysynyt vaikka hänen lempiväriään, hän olisi syöksynyt mittaamaan tältä kuumeen.
”Hmmm, taitaa olla ’aurinkosoturi’”, Chris tokaisi, ja Viktorin hyväksyvästä ilmeestä päätellen tämä muisti mistä siinä oli kyse.
”Pidän tyylistäsi”, Viktor myhäili.
”Tiedän.” Chris vinkkasi silmäänsä.
”Mene jo asiaan ja pyöritä!” Yuri ärähti näyttäen vakaasti siltä, että halusi vaihtaa puheenaihetta välittömästi, mikä taas herätti Chrisissä aivan liikaa hilpeyttä.
”No mutta Yuri, sinullahan on hoppu! Mitä sinä vastaisit samaan kysymykseen?”
”Varmaan jotain sellaista, että sinä pyllistäisit reteästi ja minä tähtäisin persaukseesi niin mojovan potkun, että lentäisit turvallesi tantereeseen.”
Kommentti sai kaikki remahtamaan nauruun.
”Jopas jotakin”, Chris hykersi hekotuksensa läpi. ”Tuhma pikku tiikeri.”
”
Lopeta jo, pahuksen pervo.”
Yurin ilme kävi entistä epäluuloisemmaksi, kun pullo pyörähti osoittamaan häntä.
”Otan totuuden”, vaaleaverikkö murahti. ”Mutta älä vain kysy sitä lempiasentoa!”
”Ei juolahtaisi mieleenikään”, Chris naurahti kätensä kepeällä heilautuksella. ”Ajattelin jatkaa kategoriassa ’50 miljoonan kysymykset’.”
”Anna kuulua.”
”Jos saisit 50 miljoonaa –”
”Mitä rahayksikköä?” Yuri tarkensi.
”Euroa. 50 miljoonaa euroa”, määritteli Chris. ”Jos saisit sellaisen määrän kahisevaa, suutelisitko JJ:tä?”
Yuri kurtisti kulmiaan. ”Suulle vai?”
”Ihan kunnon moiskaus!”
”No joo, jos sillä tyypillä ei ole mitään tauteja tai muuta”, Yuri totesi olankohautuksella ja kavereidensa ilmeistä päätteli, että he olivat odottaneet hänen kieltäytyvän välittömästi ja hyvä ettei vannovan heittäytyvänsä ikkunasta mieluummin. ”Se on sentään 50 miljoonaa edelleen!”
”Korruptio jyllää vahvana”, Otabek sanoi huvittuneena.
”Kyllä sinäkin pussaisit, tekopyhä nuija”, Yuri huomautti silmäten tummatukkaa kulmiensa alta.
”Luonnollisesti”, sanoi Otabek niin muitta mutkitta, että hän ihan yllättyi.
”Vai että mitä? Ilmaiseksiko olisit vaihtamassa limaa sen urpon kanssa?”
”Ei ole minun vuoroni vastata, Yura.”
Yuri tuhahti ja näytti erityisen riemastuneelta, kun vuoro lankesi kuin lankesikin Otabekille seuraavaksi.
”Hah! No niin, anna kuulua!”
”Uskoakseni minulla on kaksi vaihtoehtoa”, Otabek tuumasi asiallisesti hämmentymättä lainkaan hänen voitonriemustaan. ”Voisin ottaa tehtävän seuraavaksi.”
”Mene roskikseen, Beka”, Yuri lohkaisi. Otabekin mokoma väisteli oleellista kysymystä ihan tahallaan. ”Okei, tehtävä, tehtävä... Näytä kaikille se video, jonka kuvasimme viime viikolla.”
Otabekin hartiat lyyhistyivät. ”
Se video?”
”Jep,
se juuri, senkin hyväkäs”, Yuri tokaisi napatessaan puhelimensa esiin. ”Se löytyy kyllä minun luuristani, mutta Beka saa olla se, joka painaa sen päälle!”
”Onko se jotain arveluttavaa?” Phichit uteli kumartuessaan lähemmäs puhelinta.
”Se on taatusti jotain todella outoa, kun noista kahdesta on kyse”, Viktor aprikoi.
”Tämä on maailmanennätysvideo, pölvästi”, Yuri heitti takaisin ja heristi kännykkäänsä Otabekin edessä, joka ilmekään värähtämättä painoi videon päälle. Kamera kuvasi Otabekia, joka seisoi olohuoneessa ilman paitaa.
”
Tämä on suuri hetki koko maailmalle, kun Otabek Altin valmistautuu rikkomaan maailmanennätyksen puolialastomassa tangopunnerruksessa”, Yurin ääni julisti kameran takaa. ”
Kaikki valmista?”
”
Kaikki valmista”, Otabek sanoi ja oli jo käymässä punnerrusasentoon, kun Yuri keskeytti toiminnan ja kameran heilahduksesta päätellen nappasi takavasemmalta käteensä jotain.
”
Hetkinen, äläpäs hätiköi! Turvavarustelu on kesken!”
”
Ihan totta”, Otabek virkkoi ottaen kiinni moottoripyöräkypäränsä. ”
Kuka hullu uskaltaisikaan punnertaa ilman kypärää?”
Tässä kohtaa Phichitin pokka ei enää pitänyt, ja tämän remahdettua nauruun se tarttui myös Yuuriin. Viktorin hartiat nytkyivät äänettömästä naurusta ja Chriskin pureskeli huultaan huvittuneena heidän katsoessaan, miten Otabek teki etunojapunnerruksia jämäkän tangomusiikin tahtiin kypärä päässään. Näky oli sanoinkuvaamattoman koominen, eikä huoneessa raikuva nauru laantunut ihan äkkiä. Lopulta Otabek sai tilaisuuden pyörittää kaikkien keskittyessä hiljalleen jälleen meneillään olevaan peliin.
”Tehtävä”, Yuuri valitsi pullon osoittaessa häntä.
Otabek nyökkäsi. ”Tuijota jotakuta murhanhimoisesti puoli minuuttia ja yritä säilyttää vihainen ilme.”
”Mielenkiintoista!” Yuuri otti kohteekseen Phichitin, jonka hilpeää olemusta mulkoillessa alkoi väkisinkin hymyilyttää.
”Jopas! Mitä minä tällä kertaa tein?” thaimaalaisluistelija päivitteli teatraalisesti, eikä Yuuri tahtonut mitenkään saada ylläpidettyä mahdollisimman murhanhimoista katsetta.
”Hyvä on, riittää”, Otabek keskeytti haasteen jonkin ajan kuluttua. ”Kelvollinen suoritus.”
”Sinä nauratit minua!” Yuuri huudahti leikillisen toruvasti ystävälleen.
”Sinä se näytit niin naurettavalta, etten voinut mitään!” Phichit heitti takaisin. ”Oho, minun vuoroni!”
”Siltä näyttää”, Yuuri sanoi katsoessaan pulloa. ”Totuus vai tehtävä?”
”Vaikkapa... totuus.”
”Nimeä kolme maata, joissa et ole käynyt, mutta joissa haluaisit käydä.”
Phichit myhäili mietiskellessään. ”Islanti olisi aika mielenkiintoinen... samoin Egypti... Ehkä myös Peru.”
”Kiintoisan laaja skaala sinulla!” Chris naurahti.
”Maailma on iso paikka!” Phichit virkkoi ja pyöräytti pulloa, joka osoitti seuraavaksi Viktoria. ”Okei, totuutta vai tehtävää?”
”Kysy jotain, minä vastaan!”
”Hyvä on, katsotaanpa... Mitä luulet, jos maailmassa kaikki olisivat samanlaisia kuin sinä, millaista olisi?”
"Kiehtovan syvällistä!” Viktor sanoi naputellen etusormellaan leukaansa kuten aina pohtiessaan jotain. ”Katsotaanpa... Ainakin koiria olisi kaikkialla ja laadukkaita putiikkeja paljon enemmän kuin nyt!”
”Joiden lisäksi kaikki olisivat tuhottoman hajamielisiä, eivätkä asiat etenisi juuri ollenkaan”, kommentoi Yuri.
”
Touché”, virnisti Chris.
”Näin on”, Viktor myönsi. ”Se olisi aika mielenkiintoinen maailma!”
Viktorin jälkeen pullo osoitti Otabekia, joka valitsi tehtävän.
”Nyt tiedän! Haista kaikkia pelaajia ja kerro sitten, kuka tuoksuu parhaalta!”
”Mitä järkeä siinä nyt on?” Yuri kummasteli, muttei kavahtanut senttiäkään kauemmas, kun Otabek nuuhki tämän olkapäätä ottaessaan tehtävän vastaan. Viktorin ja Chrisin kohdalla häntä tervehti parfyymin tai partaveden tuoksu, jotka olivat epäilemättä jotain luksustuotetta.
”Mihin tulokseen päädyit?” kysäisi Phichit hänen istuuduttuaan takaisin omalle paikalleen.
”Chris tuoksui parhaalta”, Otabek sanoi päätettyään kierroksen voittajan.
Viktor näytti suorastaan pettyneeltä. ”Hävisikö minun Hugo Bossini tämän erän?”
”Niin taisi käydä”, hymähti Chris. ”Lacosten krokotiili popsi sen parempiin suihin!”
Otabekin pyöritettyä pulloa vuoro osui vieressä istuvalle Yurille, joka päätti ottaa haasteen vastaan tehtävän merkeissä. Kaikki itsevarmuus näytti haihtuvan tämän kasvoilta, kun hän keksi vaaleaverikölle oivan tehtävän.
”Nimeä kaikkien pelaajien sukunimi.”
Yuri veti syvään henkeä. ”Piru vie sinun kanssasi... Okei, sinä olet Altin, tuo on Nikiforov...”
”Täydet pisteet!” Viktor virnisti ja viittasi Yuuriin. ”Entäs sitten?”
”Meinasin sanoa Katsudon, mutta ehkä se on Katsuki”, Yuri tokaisi ja katsoi seuraavaksi Phichitiä. ”Hitto vie... Se alkoi jotenkin Chul...
Chule..?”
”Sinne päin. Chulanont”, Phichit täsmensi pilkettä silmäkulmassaan.
”Kiitti. Sitten vielä sinä”, Yuri huokaisi tullen Chrisin kohdalle. ”Ei mitään muistikuvaa.”
”Älä ota paineita.”
”En todellakaan muista”, Yuri sanoi lyötynä.
”Giacometti!” huikkasi Viktor. ”Sen jopa minä muistan!”
”Montako kertaa olet toistellut sitä itseksesi?” Chris naurahti, ja Viktor loi katseensa lähelle katonrajaa vältellen kysymystä.
”Jotain italialaisen kuuloista siinä oli”, Yuri mumisi ja jatkoi peliä. Pullo pysähtyi seuraavaksi Phichitiin, joka valitsi tehtävän.
”Nyt tiedän”, vaaleaverikkö keksi tuota pikaa. ”Ota itsestäsi jokin ihan hirveä kuva ja pistä se Instagramiin!”
Phichit hykersi tehtävänannolle ja napautti kännykkänsä kameran näppärin liikkein päälle.
”Okei, kokeillaan tällaista...” hän tuumi asettaen puhelimen lähelle rintaansa ja kuvasi suoraan alhaaltapäin vääntäen itselleen kaksoisleuan ja silmät kieroon. Muutaman eri ilmekokeilun jälkeen hän selaili otoksia, joista jokainen oli karmeampi kuin edellinen.
”Tämä lienee näistä paras”, Phichit tirskahti kuvalle, jossa hänen hampaansa näyttivät kärsivän harvinaisen pahasta alapurennasta. ”Kuvateksti, hmm...”
”'Kaikki totuuden tai tehtävän tähden!'” ehdotti Chris ja sai hyväksyvän nyökkäyksen.
”Jo vain, sinne meni! Tägään teidät kaikki tähän taustajoukoksi”, Phichit virkkoi. ”Siitä tulikin mieleen! Meidän täytyy ottaa ryhmäkuva nyt heti!”
”Hölmöillä ilmeillä vai ilman?” kysyi Yuri.
”Ensin tavallisia kuvia ja sen jälkeen parhaat mahdolliset irvistykset kehiin!” Phichit ehdotti kiinnittäessään puhelimensa selfiekeppiin. ”Kerääntykää lähemmäs! Chris ja Yuuri, tiivistäkää vähän...”
”Okei, sanokaa muikku!”
”
Peace and love!”
”Hyvältä näyttää!” Phichit kehui tallentuneita otoksia.
”No niin, sitten niin hirveät naamat että katsojalta lentää limut suusta”, tokaisi Yuri.
”Jo vain! Paras ilme voittaa tikkarin!” heitti Viktor.
”Asiaa!”
Ilmeily osoittautui niin ratkiriemukkaaksi aktiviteetiksi, että Phichitin kamera tallensi lähemmäs kymmenen kuvaa. Lopputulosten selaaminen oli sitäkin hauskempaa hotellihuoneen raikuessa niin riemukkaasta hekotuksesta, ettei olisi ollut ihme, vaikka joku olisi pian koputtanut oveen ja käskenyt pitää pienempää ääntä.
”Tämä kuva on ihan mahtava!” Phichit nauroi hersyvästi. ”Tuo möllötys on ihan kamala, Yuuri!”
”Mistä lähtien naamasi on vääntynyt tuolla tavalla?” Chris ällisteli Viktorille.
”Beka näyttää ihan hillittömältä”, Yuri tyrskähti arvioidessaan kokonaisuutta.
”Meistä kaikista saa painajaisia!” Yuuri pyyhki silmiään naurukyyneleiden valuessa. ”Vaikea sanoa, kuka vei voiton!”
”Ihan totta! Tämä pitäisi melkein antaa jollekin ulkopuoliselle arvioitavaksi”, tokaisi Phichit ja antoi sormenpäidensä juosta puhelimensa näppäimillä.
”Instaanko se päätyi?” Yuuri hätkähti ja hetken koko seurue näytti kuin puulla päähän lyödyltä.
”Missä vaiheessa sinä jo ehdit?” Otabek hämmästeli.
”Siinä meni varmaan kolme sekuntia!”
”Harjoitus tekee mestarin!” Phichit hymähti olankohautuksella. ”Nettikansa saa kertoa oman mielipiteensä ja äänestää parhaan huomisiltaan mennessä!”
”Mitähän siitäkin tulee”, Yuuri naurahti hermostuneena.
”Se tarkoittaa sitä, että kisa on käynnissä, Katsudon!” sanoi Yuri. ”Vaviskaa, luuserit, tämä erä on minun!”
”Vannomatta paras, Yura.”
”Amatöörejä olitte molemmat!” heitti Viktor.
”Sehän nähdään!”
