Nimi: Tottumiskysymyksiä
Ikäraja: S
Fandom: Uramichi Oniisan
Varoitukset: --
Hahmot: Uramichi &(/) Kumatani
A/N: salaa vähän shippaan näitä kahta, mutta kirjoittelin tämän niin, että tämä toimii myös ihan kaveripohjalta. Muuten mulla ei ole kommentteja tästä.
Kivaa välillä saada jotain kirjoitettua!
Tottumiskysymyksiä
Izakayan hälinä ei yllä viimeiseen pöytään. Kumatanin kalja on vielä puoliksi juomatta. Tai sitten se on jo puoliksi juotu, enää puolet jäljellä, Uramichi ei ole täysin varma. Uramichin tupakka on ainakin jo yli puoliksi poltettu, pieni osa jäljellä.
”Katsoitko uusimman viime viikolla?”
”Mmh?” Uramichi kysyy, palautuu ajatuksistaan takaisin tupakantuoksuiseen baariin.
”Juustoa syövät silakat -leffan? Ilmestyi viime viikolla, sanoit käyväsi katsomassa sen.”
”Mmh, niin. Näin sen.”
”Mitä mieltä olit?” Kumatani jatkaa kysymistä, kurkottaa kaljaansa kohti.
”Ihan viihdyttävä”, Uramichi kohauttaa olkapäitään.
Kumatani jää odottamaan.
”Varsinkin siinä vaiheessa, kun silakkamafian pomo oli jäänyt mukamas vahingossa kiinni ja juustofarmi piti lopettaa.”
”Niin, se oli kyllä hyvä kohtaus. ”
Uramichi ei ole varma, mitä ajattelee näistä hetkistä Kumatanin kanssa. Toinen jakaa saman, hieman pessimistisyyteen puoltavan maailmankuvan. Tai ehkä vain realistisen, ei niinkään pessimistisen. Realistisen. Mutta samalla hän pakottaa Uramichin pois kuorestaan, pyytää kertomaan itsestään. Melkein kuin haluaa tietää, tuntea.
Se on outoa.
Ehkä siihen voisi tottua.
Heissä molemmissa on samaa hiljaista suostumusta. Ei liikaa odotuksia, ei liikaa elämäniloa. Eivät hyppää pää edellä kaivoon kuten Usahara. Ehkä Uramichi on melkein kateellinen Usaharalle. Milloin hän oikein menetti oman uteliaisuutensa elämään? … eikun, ai niin…
Kumatani saa kaljansa juotua, mutta jää vielä istumaan, pitämään seuraa.
Voisihan siihen tottua.