Star Wars: Kohti valoa | S | TROS fix-it, Ben Solo

[Okakettu]

Fandom: Star Wars, The Rise of the Skywalker
Ikäraja: S
Tyylilaji: fix-it, jonkinlainen hahmotutkielma
Hahmot/Paritus: Ben Solo, (Ben/Rey)
Vastuuvapaus: TROS kuuluu Disneylle.
Yhteenveto: Nuoren miehen toteamus kuulostaa aivan lupaukselta. Se ei olisi ensimmäinen, jonka ääni hänen päänsä sisällä hänelle tekee.

A/N: Kirjoitin tämän pätkän paria lausetta vaille valmiiksi TROSin ilmestymisviikolla yhdeltä istumalta joskus yöllä, kun tuntui, etten muuten kerta kaikkiaan selviä leffan huonoudesta. En aikonut julkaista tätä, mutta Defence of Guenevere -haasteesta saamani lainaus sopi tähän niin täydellisesti, että kirjoitin tämän siksi loppuun.

**

Kohti valoa

Ben Solo on kuolemaisillaan.

Jopa päätään peittävän mustan usvan läpi hän ei voi olla miettimättä, kuinka ironista se on. Hän hylkäsi pimeän puolen, lakkasi olemasta Kylo Ren, vain päätyäkseen seuraavassa hetkessä tänne – pohjattoman rotkon pohjalle, kykenemättömänä liikkumaan. Voima hänessä ei ole vielä koskaan ollut yhtä hiljaa.

Tie takaisin on loputon kivinen labyrintti. Hänen oikea jalkansa on vahingoittunut, se ja osa kylkiluista. Yskiessään hän maistaa suussaan veren, oman epätoivonsa jo hiukan turran maun. Edes tähän ei siis kyennyt. Palpatine saisi aivan pian voittonsa, ja Rey…

Reyn ajatteleminen tuo mukanaan kivun, joka on valkohehkuista ja terävää. Se havahduttaa hänet pimeän toivottomuuden keskeltä valveille. Huolimatta siitä, mitä Palpatine teki, heidän sidoksensa ei ole sammunut. Se on heikompi, mutta Ben kykenee silti yhä tuntemaan Voiman väreilyn hänen ja Reyn välillä, liittämässä heidät yhteen. Hänen valonsa, toinen puoliskonsa.

Halusin tarttua käteesi. Benin käteen.

Hän vetää henkeä välittämättä siitä, miten veren maku täyttää jälleen hänen suunsa. Hänen on päästävä ylös. Hän pelkää, että osa hänen kivustaan kuuluu sittenkin Reylle, että hetkenä minä hyvänsä yhteys heidän välillään hiipuu. Vaikka kaikki muu tuhoutuisi, hän ei voi antaa niin tapahtua.

”Mikset siis ole jo menossa?”

Kysymys kiirii rotkon pohjalla jättämättä kaikua jälkeensä. Ääni ei kuulu Snokelle tai hänen isälleen, vaan nuorelle miehelle. Ben ei ole kuullut sitä koskaan ennen. Hän yrittää kääntää päätään, yrittää nähdä, kuka on tällä kertaa saapunut vainoamaan häntä, mutta ei kykene siihen.

Ja silti Ben tajuaa Voiman liikkuvan oudon painavana sisällään, kuin se tietäisi jotakin häntä enemmän.

”Kuka oikein olet?” hän kähähtää.

Ääni ei vastaa heti. Kun niin viimein tapahtuu, se on pehmeä. Surullinen.

”Joku, jonka olisi pitänyt pystyä tavoittamaan sinut paljon aiemmin. Olen pahoillani, Ben. Minä – yritin. Pimeän puolen valta sinusta oli liian suuri. Mutta pääsit sen kahleista itse irti.”

”En itse. En yksin.” Hän nielaisee. ”Liian myöhään.”

”Koskaan ei ole liian myöhäistä.”

Nuoren miehen toteamus kuulostaa aivan lupaukselta. Se ei olisi ensimmäinen, jonka ääni hänen päänsä sisällä hänelle tekee. Niin monta vuotta hän antoi Snoken – Palpatinen – ruokkia pelkoa ja vihaa sydämessään, salli tämän valheiden eksyttää hänet oikealta tieltä. Kunnes oli mahdotonta kääntyä enää takaisin.

Mutta –

Eikö hän itse toistellut noita samoja lupauksen sanoja palatessaan Exegoliin? Hänen pelokas, vihainen sydämensä, yhtäkkiä täynnä toivoa ja uhmaa ja päättäväisyyttä. Varmuutta siitä, että se mitä hän teki, oli oikein.

Ben ajattelee vanhempiaan: äitiään kutsumassa häntä hänen todellisella nimellään, isänsä karhean käden kosketusta. Hän ajattelee Reyta, jolla ei ollut mitään syytä uskoa, että hänen sisällään olisi mitään muuta kuin pimeyttä, mutta teki niin silti kaikella romunkerääjän itsepäisyydellään. Odotti ja odotti, että hän tulisi viimein järkiinsä.

Hän ei tahdo antaa Reyn odottaa enää.

Äänessä kiirii hymy. ”Aivan. On aika nousta. Senhän sinä kuitenkin jo tiesit.”

Ben pakottaa itsensä ylös, kaivaa tiensä mustan usvan ja kivun läpi. Jossakin kaukana ylhäällä hän erottaa Reyn läsnäolon, kirkkaan johtotähden, jonka valoon hän tarrautuu. Voima humisee syvällä hänen luissaan hyväksyvästi.

Kiirehdi. Tällä kertaa ääni hänen päänsä sisällä kuuluu vain hänelle.

Mutta katsoessaan taakseen, lyhyen ohikiitävän hetken, Ben on näkevinään nuoren miehen seisomassa pimeän reunalla. Toista silmäkulmaa koristaa arpi, melkein samanlainen kuin hänen omansa oli. Hymy miehen kasvoilla ei ole haihtunut.

Nuori mies nyökkää hänelle.

Sitten aave katoaa, ja Ben Solo aloittaa matkansa kohti valoa.

**

I have heard tales of men, who in the night
Saw paths of stars let down to earth from heaven
Who followed them until they reach'd the light
The Defence of Guenevere

**

A/N2:

Spoiler: näytä

Sitten Ben ja Rey kukistivat Palpatinen yhdessä ilman mitään Reyn "I am Ironman" -hetkeä, kukaan ei kuollut, osoittautui että Palpatine valehteli Reyn sukujuurista jne.

Toim. huom. Hän ajattelee Reyta, jolla ei ollut mitään syytä uskoa, että hänen sisällään olisi mitään muuta kuin pimeyttä, mutta teki niin silti kaikella romunkerääjän itsepäisyydellään. Tämä kohta perustuu ensisijaisesti The Last Jedi -kirjaversion tähän lainaukseen sekä Daisy Ridleyn erääseen TROSia edeltävään haastatteluun, jossa hän sanoo, että "Rey doesn’t give up on Kylo Ren. She firmly believes that he could still turn. That’s a nice message: seeing the good in people, even when they have done bad things. And in this movie, everyone counts." Se, miksi tämä ei lopulta leffassa juurikaan näkynyt, on mysteeri, mutta halusin sen tuoda esiin tässä.

[Kaarne]

EKA! ❤️

Innostuin heti fandomin ja parituksen nähdessäni, ja tietty kirjoittajan. Koska seuraavan kerran pääsen juhlimaan uutta ficciä Okaketulla ehkä kahdeksan vuoden päästä (mieluusti toki vaikka heti huomenna), pitää äkkiä jättää tämä kommentti, koska onhan tämä nyt niin riemastuttavaa!

Luen tekstin seuraavaksi ja kommentoin sitten viimeistään huomenna paremmin.

// Luin ekan kerran, totean että ❤️❤️❤️.

[niiina]

Kaarne laitoi kauniin tekstisi tyrkylle kommenttikamppanjaan, joten täällä ollaan paikalla. o/

Star Wars on itselle todella lähellä sydäntä ja voin tosiaan samaistua tuohon sinun lopun spoileriin, että noin sen olisi pitänyt loppuakin mielummin! Olin todella katkera Benin kuolemasta, mutta omalla tavallaan ymmärsin sen, koska olisiko kukaan antanut hänelle anteeksi kaikkia kauheuksia mitä hän aiheutti toiminnallaan. Hän olisi luultavasti joutunut vangituksi, ellei olisi karannut jonnekin kauas. Yksi sankariteko ei vie pois kaikkea muuta. /: Vaikka Ben/Rey oli aika suloinen yhtälö, mikä jäi aivan liian kesken. Onneksi meillä on fanfiction sen suhteen, jos joskus kaipaa uutta todellisuutta itselleen!

Mutta siis, itse tekstiin tuon hömpätyksen jälkeen. Teksti oli kaunis. On mielenkiintoista päästä lukemaan sinun ajatuksia siitä, mitä Ben olisi tuossa tilanteessa saattanut ajatella. Kuitenkin Adam näytteli Benia niin hyvin ja hänen kasvoiltaan saattoi lukea miljoonia tunteita, joita on ihana saada sanoiksi.

Voima hänessä ei ole vielä koskaan ollut yhtä hiljaa.

Jotenkin pidin tästä lauseesta tosi paljon. Pysäyttävä.

Sitten aave katoaa, ja Ben Solo aloittaa matkansa kohti valoa.

<3

Kirjoitat todella kauniisti sekä selkeästi. Tekstiä oli tosi miellyttävä lukea ja muutenkin mielestäni kokonaisuutena ajatus juuri tuosta hetkestä ja niistä ajatuksista on sellainen, mitä luin enemmän kuin mielelläni. Olit osannut luoda tekstin niin, että kaiken näki jotenkin siinä edessään.

Onneksi päätit kirjoittaa tämän loppuun ja julkaista, koska oli hienoa lukea tämä läpi. Onneksi Kaarne sen tuonne linkitti, näin sitä löytää loistavia tekstejä kun harvoin tulee muuten vierailtua muiden fandomeiden osastolla. Iso kiitos sinulle tästä kauniista tekstistä, joka selkeästi lähtee epätoivosta kohti sitä valoa.

[Okakettu]

Kaarne: Kahdeksan vuotta voi sekin olla aika optimistinen arvio, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Mukava kuulla että pidit, ja kiitos että laitoit tämän ehdolle kommenttikampanjaan. Kiitos paljon lukemisesta ja kommentistasi. ♥

niiina: Olipa ilahduttava yllätys, että tämä valikoitui luettavaksesi kommenttikampanjan kautta. Huojentavaa tietää, että minulla on finissä kohtalontovereita tuon leffan lopun suhteen, niin valitettavaa kuin se onkin, heh. Hienoa kuulla, että kokonaisuus oli mielestäsi kaunis ja tapahtumat oli helppo nähdä mielessään, ja että juuri tämä hetki oli sellainen, josta mielelläsi luit. TROSissa oli mielestäni vaikka kuinka monta ongelmaa, mutta tämä nimenomainen kohtaus kummitteli mielessäni erityisesti, ja halusin siksi kirjoittaa siitä jotain. Tämä on tosiaan pyörinyt koneellani jo pitkään ja olen arponut, pitäisikö julkaista vai ei, niin senkin vuoksi tällainen palaute merkitsee paljon. Kiitos paljon lukemisesta ja kommentistasi! ♥

[Kaarne]

Kommenttini oli sitä paitsi vielä(kin) kesken, joten tässä lisää asioita.

Ensinnäkin: En ole tosiaan TRoS:iä nähnyt ja tuskinpa näenkään, sillä se ei vaan napostele kaiken kuulemani perusteella yhtään (ja kaikki parhaat asiat voin joka tapauksessa katsoa klippeinä Youtubesta), mutta tykkäsin tästä silti tosi paljon ja hyväksyn mielelläni kaanoniksi. Pidin siitä, että tässä loppu jätetään tavallaan auki ja Benin ja Reyn kohtalot voivat lähteä mihin suuntaan tahansa, koska siinä on minusta enemmän sellaista Star Wars -henkeä. Jedin paluussakin sankarit kuitenkin jäivät voitetun sodan jälkeen uuden eteen ja kaikilla oli omat elämänsä elettävänään, ja minusta se olisi myös Reylle ja Benille (ja muillekin) ihan ansaittu lopetus. Toki Benillä on ihan hirveästi korjattavaa ja takaisinmaksettavaa kaiken tekemänsä jälkeen, mutta hän on niin emo, että osaa varmasti myös katua valintojaan oikein uskottavasti ja riittävästi. Ja Rey taas osaa olla tarpeeksi lempeä ja kannustava, ettei Ben joudu pelkästään angstaamaan, vaan saa myös jotain hyvää elämäänsä.

Tykkäsin tosi paljon Anakinista tässä ohjaamassa Beniä, koska hänen muistonsa (tai väärä käsitys / muisto hänestä Darth Vaderina) oli osaltaan se asia, joka ajoi Beniä tekemään niitä typeryyksiä, ja oli vain sopivaa, että juuri Anakin oli sitten ohjaamassa häntä synkimmällä hetkellä valoa kohti, nyyh. ♥ Muutenkin Anakin on minusta hahmona surullisen aliarvostettu, vaikka hänen kaarensa onkin tosi hieno ja siitä saa irti vaikka mitä! (Toki prequeleissa olisi paljonkin parantamista, mutta se ei ehkä ole se asia, josta alan tässä kommentissa räntätä. ) Siksi oli hienoa, että hän oli tässä niin suuressa roolissa ja sai tehdä jotain näin merkityksellistä, ja tietenkin on myös ihanaa, että Ben tapasi tällä tavalla isoisänsä. ♥

Kirjoitustyyli on tässä tosi kaunis ja haikea, mutta siinä on myös sellaista ihanaa toiveikkuutta, jota fiilistelin suuresti lukiessani tätä tekstiä uudelleen tänään. Mielelläni kyllä lukisin sinulta lisääkin tästä fandomista, mutta jos se vaatii sen, että alkuperäinen tarina menee niin mäsäksi, että on pakko kirjoittaa fix-ittejä, niin todettakoon, että sellaista kohtaloa en toki sinulle toivo. Ihanaa myös, että TDoG-haaste inspiroi kirjoittamaan tämän loppuun, koska ilman tätä Fini olisi kyllä jäänyt yhtä kaunista ficciä vaille.

Kiitos tästä ja anteeksi, että kommentissa meni taas sata vuotta. (Muttei sentään kahdeksaa... ) ♥

[Okakettu]

Kaarne: Oi, kiitos vielä lisäkommentista, piristi paljon iltaani (eikä missään nimessä tarvitse pahoitella!) ♥ TROSin katsomista en tosiaan pysty millä muotoa suosittelemaan, mutta hienoa että tämän tekstin tapahtumiin pääsi mukaan myös ilman sitä. Minäkin olen sitä mieltä näin yllättäen, että Star Warsin kontekstissa Benin sovitustyö olisi ollut täysin mahdollinen, ja allekirjoitan myös tuon emoilun. Ilahduin, että nostit esiin Anakinin merkityksen tässä ficissä, koska minusta Benin Darth Vaderin ihannointi on yksi mielenkiintoisimpia ja samalla traagisimpia elementtejä hänen hahmossaan. Moni spekuloi ennen TROSin ilmestymistä, että Benillä olisi leffassa kohtaaminen Anakinin kanssa juurikin noista mainitsemistasi syistä, ja minun oli ihan pakko kirjoittaa siitä jonkinlainen versio, kun sitä ei lopulta tapahtunut. Hienoa siis että pidit, kiitos vielä paljon kommentistasi. ♥