Title: Kruununperilliset
Author: Larjus
Chapters: Lyhykäinen oneshot
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Isabella Yang/Jean-Jacques Leroy
Genre: Fluffimausteinen slice of life
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäissarja kuuluu Kubo Mitsuroulle ja Yamamoto Sayolle sekä muulle YOI-staffille. En ole saanut rahallista korvausta tämän kirjoittamisesta.
Summary: Jean ja Isabella iloitsevat tulevasta perheenlisäyksestä (ja sivuavat nimiasiaa).
A/N: Osallistuu haasteisiin
Raskauden olematon keveys ja
Fluffy10 #4.
Hei kattokaa, kohtelen JJ:tä kerrankin ihan kiltisti ficissäni
(Koska Otabek ja Yuri puuttuvat näistä kuvioista.)
Tätä oli jotenkin tosi pehmoista kirjoittaa. Vaikka mulla onkin tapana vähän piikitellä JJ:tä ficeissäni, hän on mielestäni oikeasti aivan mahtava hahmo. Ja JJBella on rakkaus, toivon että he canonissakin menevät sitten lopulta naimisiin ja saavat paljon kauniita lapsia ♥
KruununperillisetJean oli jo lapsesta lähtien asettanut elämälleen useita haaveita ja tavoitteita, joita kohti pyrki. Ne toivat elämälle suuntaa ja tunteen siitä, että kaikella oli jotain merkitystä, vaikka viime kädessä uskoikin korkeampien voimien päätäntävaltaan. Mutta oli hänelle kuitenkin annettu vapaus valita ja päättää itse elämästään. Muutaman kuukauden kuluttua yksi hänen tavoitteistaan – ehkä se kaikista tärkein – viimein toteutuisi: hänestä tulisi isä.
Kun Isabella oli eräänä sunnuntaiaamuna tullut hänen luokseen leveä hymy huulillaan ja positiivinen raskaustesti kädessään, Jean oli riemastunut niin, että oli kaapannut Isabellan syliinsä ja pyörittänyt tätä ympäri huonetta, kunnes he molemmat olivat kaatuneet sängylle onnesta nauraen. Siitä viikkoja myöhemmin, kun ultraäänikuvaus oli paljastanut Isabellan odottavan identtisiä kaksosia, Jeanin riemu oli välittömästi tuplaantunut. Sillä kertaa hän ei kuitenkaan ollut pyörittänyt Isabellaa ilmassa – lääkäri oli estänyt – joten hän oli vain rutistanut vaimoaan ja yrittänyt olla pakahtumatta omaan iloonsa.
”Ajatella, kohta me emme enää olekaan kahdestaan”, Jean totesi eräänä iltana Isabellalle, joka makasi sängyssä hänen vieressään.
Ilta oli jo pitkällä, ja heillä oli kummallakin aikeena mennä pian nukkumaan. Sitä ennen kuitenkin oli vielä aika jakaa sen päivän viimeiset mietteet ja hellyydenosoitukset, niin kuin heillä oli aina tapana. Jean halusi lopettaa jokaisen päivänsä Isabellaan kauniiseen ääneen, rakastaviin sanoihin ja suudelmiin.
”Niin, sitten meitä onkin jo neljä”, Isabella vastasi. ”Se tuntuu jotenkin epätodelliselta. Meille syntyy
kaksoset.”
”Kaksi pientä prinsessaa”, Jean sanoi haaveillen. Vaikka se ei koskaan täysin varmaa ollutkaan, ultraäänikuvien perusteella vaikutti hyvin vahvasti siltä, että heidän ensimmäiset lapsensa olivat tyttöjä. Jean ei loppujen lopuksi välittänyt siitä, syntyisikö heille tyttöjä vai poikia, kunhan lapset vain olisivat terveitä, mutta oli jo ehtinyt hyvän tovin kuvitella itsensä kahden kauniin, pikkuisen tytön isäksi. ”Jeanne ja Jacqueline.”
”Jeanne ja Jacqueline”, Isabella toisti hymähtäen. ”Sinä todella haluat nimetä lapsesi itsesi mukaan.”
Nimiasiaa oli sivuttu jo useasti – ensimmäisen kerran jo ennen kuin yksikään lapsi oli muuta kuin pelkkä tulevaisuuden haave – ja Isabella tiesi hyvin Jeanin pitkäaikaisesta toiveesta nimetä esikoisensa itsensä mukaan. Ja nyt kun lapsia syntyisi kerralla kaksi, Jean luonnollisestikin halusi antaa molemmille nimestään. Isabellaa ei tämä toive häirinnyt lainkaan, hän kunnioitti sitä ja ehdottomasti tukisi sen toteutumista, mutta hienovarainen, hyväntahtoinen kiusoittelu kuului vaimon etuoikeuksiin.
”Tietenkin haluan”, Jean vastasi välittömästi. ”Ja sinä tiedät sen.”
”Niin tiedänkin”, Isabella sanoi ja hapuili Jeanin kättä omaansa peiton alla. ”Mutta kenet me sitten nimeämme minun mukaani? Kolmannen lapsemmeko?”
”Ko-ko-ko-kolmannen?” Jean änkytti ja katsoi Isabellaa kuin ei olisi ymmärtänyt lainkaan, mistä tämä puhui.
”Jos Luoja sen meille joskus tulevaisuudessa suo”, Isabella vastasi puristaen hellästi Jeanin kättä. ”Mutta ei meille nyt ole tulossa kuin kaksi lasta, ja jos minulta kysytään, niin siinä on meille kyllä alkuun enemmän kuin tarpeeksi.”
”Enemmän kuin koskaan uskalsin toivoakaan”, Jean sanoi ja kurottautui vapaalla kädellään silittämään Isabellan poskea. ”Minua todella on siunattu. Upea vaimo ja kohta kaksi pientä tytärtä…”
Isabellasta näytti siltä, että Jean saisi itsensä liikuttumaan niin, että alkaisi pian kyynelehtiä, ja vaikka se hänestä aina herttaista olikin, hän ojentautui suutelemaan Jeania estääkseen sen.
”Se nimi”, Isabella sanoi vasten Jeanin huulia. ”Kenet me nimeämme
minun mukaani?”
Jean oli hetken hiljaa. ”Yhdistelmänimet”, hän sanoi sitten. ”Ihan niin kuin minullakin. Jeanne-Isabella ja Reine-Jacqueline.”
”Miksi Reine? Mistä sinä sen keksit?” Isabella kysyi naurahtaen. Eihän se ollut hänen nimensä.
”Koska olet kuningattareni”, Jean vastasi ilmekään värähtämättä.
”Voi sinua,
kuninkaani”, Isabella hymähti hellästi ja suuteli Jeania uudelleen. Hänestä tuntui, että pian hän itse saattaisi olla se, joka liikuttuu kyyneliin. ”Mutta nyt tämä kuningatar kyllä alkaa nukkumaan. Haluan ehtiä nukkuakin ennen kuin täytyy jo herätä.”
”Hyvää yötä rakas”, Jean toivotti painaen hellän suudelman tämän huulille. Sitten hän kohotti peittoa niin, että näki Isabellan yöpukuun verhotun vatsakummun. ”Ja hyvää yötä teillekin pikkuiset. Isi rakastaa teitä jo nyt niin kovin paljon.”
Elämäänsä tyytyväisenä ja onnellisena Jean painoi päänsä tyynyn ja risti kätensä. Hän kiitti Jumalaa niin kuluneesta päivästä kuin kaikesta, mikä sai hänet rakastamaan elämäänsä, ja rukoili tämän siunausta ja vastaavaa onnea itselleen ja kaikille läheisilleen. Luottaen siihen, että hänen rukouksensa oli kuultu, hän sulki silmänsä aamenen sanottuaan ja valmistautui vaipumaan uneen, joka toivon mukaan voisi olla edes puoliksi yhtä ihana kuin hänen oikea elämänsäkin.
Vaikka Isabella olikin aiemmin sanonut alkavansa jo nukkua, hän valvoi kuitenkin vielä pitkään etsien hyvä asentoa ja aina välillä vilkaisi hellästi hymyillen vieressään jo unessa olevaa Jeania. Tämä nimittäin nukahti iltarukouksensa jälkeen nopeasti ja näki mitä kauneinta unta valtakunnasta, jossa juhlittiin mahtipontisesti kuningasperhettä kohdannutta onnea: kuningasparille oli juuri syntynyt kaksi pientä prinsessaa – Jeanne-Isabella ja Reine-Jacqueline.
A/N: Ja siis joo, Jeanin kaikki lapset on ehdottomasti tyttöjä. En osaa kuvitella sille mitään muuta kuin pikkuprinsessoja
♥ Mun headcanonissa se saa Isabellan kanssa 3–4 lasta ja ne on tyttöjä kaikki. JJ-tyttöjen armeija vain kasvaa!
Sitä en kyllä ole vielä päättänyt, mitkä niiden muksujen nimet headcanonissani sitten olisivat, mutta ehdottomasti yhdistelmänimiä, ja Jean tasan haluaa nimetä esikoisensa (tai tässä tapauksessa molemmat esikoiskaksosensa) itsensä mukaan
Jos syntyisi vain yksi tyttö niin se kyl niin olis Jeanne-Jacqueline sit.
Ja tosiaan nimi
Reine tarkoittaa kuningatarta ranskaksi, sen takia Jean sen tuossa yhdessä kohdassa sanoi.
