Ficin nimi: Älä kerro äidille
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: South Park
Ikäraja: S
Paritus: Stan/Kyle
Genre: Slice of life, vähän fluffia
Summary:
"Hmm-m?" Stan nyökäytti päätään huolettomana. "Sitä voisi tehdä jotain mukavaa, vaikka pelata jotain videopeliä, jossa saan rökittää sinut kunnolla?"A/N: Lisää Stylea pikavauhdilla, huh. Ei tullut tästäkään ihan raapalemittaista tekelettä.
En tiedä tarkasti, miten vanhoiksi ajattelin pojat tässä, mutta aika lailla teineiksi.
***
Kylen soimaan pärähtävä kännykkä säpsäytti heidät molemmat.
"Äh, se on äiti", Kyle mutisi ja rykäisi kurkkuaan ennen kuin vastasi. Stan jäi näpertelemään hellästi tämän punaruskeaa kiharapehkoa, vaikka Kyle yrittikin vetäytyä kauemmas. Oletettavasti tämän keskittymiskyky oli täysin riippuvainen siitä, härnäilikö hän samalla vaiko ei.
"Mm, niin", Kyle sanoi puhelimeen. "Moneltako se loppuikaan? Joo... Mm-hm..."
Stan ei malttanut olla kutittamatta Kylea kyljestä silkasta häirinnän ilosta. Sen seurauksena tämä veti äkisti henkeä ja loi häneen niin murhaavan katseen, että Stan olisi voinut ryömiä sänkynsä alle pakoon.
"Mitä? Ai, ei, Stan vain murjoo minun pelihahmoni muusiksi samalla kun puhun sinulle. Joo, sanon terveisiä..."
"Hyvää iltaa, rouva Broflovski!" Stan huikkasi Kylen kääntäessä puhelintaan häntä kohti.
"
Iltaa, iltaa!" Kylen äiti tervehti takaisin, ja Kyle palasi keskustelemaan tämän kanssa.
"Joo... Huolehdin kyllä... No niin, heippa!"
"Vooi, käskikö äitisi sinun pitää huolta minusta? Tulevasta vävystään...?" Stan kysäisi ja vaikka vastauksen tiesikin etukäteen, ajatuksella oli hupaisaa leikitellä.
"Phah, sen päivän kun näkisi." Kyle oikaisi takaisin sängylle hänen viereensä ja puolittain päälle.
"Paha sitä on nähdä, jos ei koskaan mainitse homman todellista laitaa", Stan tuumasi ilmapiiriä tuntosarvet pystyssä haistellen. Se nimenomainen puheenaihe tapasi saada Kylen kiihtymään nollasta sataan alle sekunnissa.
"Oletko sinä sitten maininnut mitään omille porukoillesi?"
"En, ja tiedät kyllä miksen", Stan sanoi Kylen hiuksia näperrellen. "Ei menisi puoltakaan tuntia, kun isäukko menisi möläyttämään jotain sinun isällesi, ja siitä syntyisi sen sortin paskasirkus, että taidan jättää väliin."
"Umpikuja se on molemmista suunnista katsoen", Kyle mutisi. "Minun äitini oletettavasti alkaisi kirkua ja samaan syssyyn teurastaisi minut sieviksi siivuiksi."
Stan olisi halunnut sanoa Kylen liioittelevan, mutta tarkemmin ajatellen jotain sellaista Sheila Broflovskilta olisikin voinut olettaa.
"Kyllähän sinusta muutaman päivän ateriat saisi", hän heitti. "Ihmiskosheria tai jotain."
"Pitääkö minun taas selittää kosherin määritelmä?" Kyle tiukkasi, ja Stan irvisti huonon läppänsä johdosta.
"Tiedän, olen paska poikakaveri, kun en vieläkään muista kunnolla."
Kyle naurahti hänen paitaansa vasten. "Nopeasti todeten: jos se ei ole nelijalkainen, märehtivä ja tietynlaisen sorkan omistava eläin, se ei kelpaa meidän ruokapöytään. Ellei se sitten satu olemaan kana tai kala."
"Hmm, no jaa." Stan tarttui Kylea käsivarresta ja tutkaili sitä kuin geologi harvinaista löytöä. "Siinä tapauksessa en väittäisi sinua miksikään malliyksilöksi."
Kyle tyrskähti. "Otan tuon kohteliaisuutena."
"Jos se lohduttaa", Stan heitti takaisin ja antoi Kylen kietoutua tiiviimmin viereensä. "Mitä äidilläsi muuten oli asiana?"
"Minun täytyy hakea Ike taidekerhosta suunnilleen tunnin päästä. Olin luvannut sen jo eilen, jos isällä menisi myöhään töissä, ja näköjään menee."
"Mmm. Joten sinulla on vielä aikaa?"
"...mikä tuo ilme on?"
"Hmm-m?" Stan nyökäytti päätään huolettomana. "Sitä voisi tehdä jotain
mukavaa, vaikka pelata jotain videopeliä, jossa saan rökittää sinut kunnolla?"
"Me molemmat tiedämme, ettei tässä mistään videopelistä ole kyse", Kyle hörähti kuivasti. "Vaan jostain sellaisesta, joka on paras pitää erityisesti meidän äidiltä pimennossa."
"Eeeihän?" Stan ällisteli ja ansaitsi Kylelta muksaisun kylkeensä.
