Title: Lahjatoiveita
Author: Aimtist
Fandom: Kuroko no Basuke
Hahmot/Paritus: AoKaga, muita hahmoja ja mainintaa AkaKisestä (Beyondin piristykseksi (: )
Genre: Drama, romance
Ikäraja: K-11
Disclaimer: KnB hahmoineen ja maailmoineen kuuluu Tadatoshi Fujimakille, minä vain leikin.
AN: Tuli tässä tarve kirjoittaa hieman AoKagaa Aominen syntymäpäivän kunniaksi ja mangan loppumisen vuoksi.
Ovi avautui vaaleanpunaisen pöllähdyksen ja riemun kiljahduksen kera.
”Tetsu! Vihdoin sinä tulit! Oh, toitko sinä Dai-chanille kaksi lahjaa?”
Rappusilla odottava nuorukainen pudisti päätään. ”Toinen on Kiseltä. Hän pahoitteli ettei pääse paikalle, mutta hän ja Akashi eivät ole vielä kotiutuneet risteilyltään, minkä lisäksi he kuulemma ovat meri-ilman jäljiltä jo niin uupuneita, ettei heistä olisi oikein seuraksi muutenkaan.”
Momoi nyökkäsi mietteliäästi hymyillen. Hän, kuten kaikki heidän porukkaansa kuuluvat Teikoun entiset pelaajat, tiesi ettei Akashin ja Kisen uupumus johtuisi meri-ilmasta, vaan ennemminkin muista risteilyllä harrastetuista aktiviteeteista. Tyttö otti hänelle ojennetut paketit samalla kun Kuroko jätti kenkänsä siististi muiden ylimääräisten parien viereen.
Kaksikko liittyi olohuoneessa hiljaa istuvien nuorten seuraan. Heidän yllätyksekseen, kuuden pojan sijaan huoneesta löytyikin vain neljä.
”Missä Dai-chan ja Kagamin ovat?” Momoi ihmetteli.
Midorima, Midoriman raahaama Takao, Murasakibara ja myöskin juhlimaan kutsuttu Himuro vilkaisivat toisiinsa, ennen kuin Takao virnistellen vastasi: ”Vessassa.”
Hämmennys paistoi kirkkaana tytön kasvoilla. ”Mitä..?”
”Aomine lähti näyttämään Kagamille vessan sijaintia”, Midorima tarkensi.
”Miksi sitten-?” Miksi kaikki, muut kuin Midorima, hymyilivät tai virnistelivät tuolla tavalla?
”Siitä on viisi minuuttia, eikä Aomine ole vielä palannut”, Midorima tarkensi.
Momoi ja Kuroko molemmat tiesivät, mitä se tarkoitti.
Kuroko oli kyllä huomannut Kagamin Aomineen luomat katseet, jotka ajoittain muistuttivat häntä Kisestä, ajalta ennen kuin tämä ja Akashi olivat aloittaneet tapailun.
Aomine puolestaan oli selvästi alkanut pitää Kagamia suuressa arvossa koripalloilijana viimeisimmän Tououn ja Seirinin välisen pelin jälkeen. Olisi siis hyvinkin mahdollista, että Aomine olisi alkanut pitää Kagamista myös toisella tapaa, koska tämä oli niitä harvoja ihmisiä, jotka eivät ikävystyttäneet oi-niin-suurta Daiki Aominea.
Päät kääntyivät kohti yläkertaan vievää portaikkoa narisevien askelten herätettyä kaikkien huomio. Ehti kulua vain muutamia sekunteja, ennen kuin virnistelevä Aomine astui esiin, helakasti punehtunut Kagami kannoillaan.
Hetken huoneessa oli hiirenhiljaista. Mutta vain hetken.
Sitten Takao ei pystynyt pitämään enää suutaan kiinni.
”Mikä kesti?”
Virne Aominen huulilla tuntui vain levenevän, kun tämä vastasi: ”Lahjatoiveita.”
”Mitä?” Momoi kysyi, epävarmana. Hän, kuten muutkaan alakertaan jääneistä, ei tajunnut, mitä Aomine vastauksellaan oikein tarkoitti. Kukaan ei myöskään ollut oikein varma, tahtoivatko he edes tietää.
Puna Kagamin kasvoilla syveni, kun syntymäpäiväsankari otti häntä kädestä ja veti lähemmäs.
”Tutustuimme vain hieman lähemmin, jotta ensi vuonna Kagami osaisi valita minulle osuvamman lahjan”, Aomine sanoi vilkaistessaan vieressään seisovaa poikaa. Tai tarkemminkin, pojan kaulaa, jonne oli viimeisen viiden minuutin sisällä ilmestynyt pienehkö jälki.
Ei, he eivät missään tapauksessa tahtoisi tietää.