Ficin nimi: Tuomitsevasti
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: The Witcher (Netflix)
Ikäraja: Sallitun puolella uskoakseni
Mukana: Geralt/Jaskier/Yennefer
Genre: Slice of life, rakkauskettuilu ja arkihuumori
Summary:
"Sitähän hän tekee: tuomitsee minkä ehtii, etenkin kun on kyse meistä."A/N: Tämän kolmikon dynamiikka on jotenkin niin toimiva varsinkin smutin ja sellaisen hönttipöllöilyn tasolla. Lisäksi pidän ihan liikaa Geraltin hellämielisestä roastaamisesta.
***
"Aaööh, hyi vitura..." Jaskier irvisti kulautettuaan viiniä, jota hän oli kaatanut itselleen ja Yenneferille. "Ihan kuin tämä olisi säilötty ilman korkkia muutama vuosisata sitten!"
"Ei kai parane valittaa. Tämä paikka on jättänyt muutenkin paljon odotusten varaan", Yennefer totesi silmätessään huoneen puitteita tarkemmin. Kun he olivat saapuneet majataloon, väliä oli ollut vain sillä, miten tilava huoneen sänky olisi ja miten hyvin se kestäisi kolmen henkilön ryskäämistä. Nyt tilanteen rauhoituttua oli helppo huomata jos jonkinlaisia epäkohtia: halkeamat seinissä, reiät vuodevaatteissa ja lukuisat pienet säröt kokonaisuudessa. Pöytä Yenneferin kyynärpään alla huojui, eivätkä tuolit hänen ja Jaskierin takamusten alla antaneet itsestään vankinta mahdollista vaikutelmaa. Ei ihmekään, että paikan emäntä oli laskuttanut yösijasta edullisesti.
"Aina voi valittaa, joskus vähän enemmänkin", Jaskier huomautti. "Etenkin, jos hinta ja laatu eivät kohtaa, kuten tämän ah-niin-pirun-kamalan litkun tapauksessa..."
"Sen tapauksessa ne kyllä kohtaavat", Yennefer sanoi ja muistutti, että he olivat saaneet pullon sentään ilmaiseksi huoneen mukana. Jaskier tyrskähti ja hörppäsi juomaa uudelleen kasvonsa rutussa kuin sitruunan popsimisen jäljiltä.
"Noh, teidän kunniaksenne minun on sanottava, että tämä litku on ehdottomasti ikävintä, minkä kanssa suuni on ollut tänään tekemisissä", bardi virkkoi ja antoi katseensa kiertää sängyllä makoilevasta Geraltista pöydän toisella puolella istuvaan Yenneferiin.
"Tuon oli kai tarkoitus olla kohteliaisuus?" Yennefer hymähti.
"Näin on. Ota tai jätä."
"Mm-hm." Yennefer siemaisi viiniä, kohotti sensuellisti kätensä ja veti Jaskierin suudelmaan, jonka aikana livautti viiniä huultensa välistä tälle. Jaskier nielaisi protestoimatta, mutta soi hänelle ylimielisen hymyn, kun he erkaantuivat toisistaan.
"Olet kuvottava, kultaseni."
"Sanoo hän, joka haistelee parhaillaan napanöyhtäänsä."
Jaskier heilutteli iloisesti pikkurilliään, jolla oli juuri kuopinut vatsansa seutua. "Kenen idea se shottikierros ikinä olikin, napani haisee sen ansiosta viikon vanhalta viinalta."
Sekä Jaskier että Yennefer purskahtivat nauruun, joka raikui huoneessa ihastuttavana kakofoniana. Ilmeisesti turhankin ihastuttavana, sillä se havahdutti Geraltin torkuiltaan, eikä tämä näyttänyt järin iloiselta kohottautuessaan istualleen.
"Oi, Geralt palasi keskuuteemme! Unohdimme, että arvostat rauhaa ja hiljaisuutta..." Jaskier pahoitteli kaakattavan hekotuksensa lomasta.
"Hän näyttää kovin äreältä", Yennefer totesi Jaskierille kuin Geralt ei olisi ollut edes samassa huoneessa saati sitten muutaman metrin päässä.
"Näin on." Jaskier tähyili silmät sirrissä heitä kulmiensa alta tapittavaa noituria. "Miettii varmasti, että tuli ottaneeksi itselleen varsinaiset paskapäärakastajat. Kohtalon kiroama piruparka."
Heiltä kummaltakaan ei jäänyt huomaamatta tapa, jolla Geraltin suupieli nytkähti, mutta jäljelle jäi siitä huolimatta kyräily, joka selkeästi kehotti heitä ryhdistäytymään.
"Meitä katsotaan sangen tuomitsevasti", Yennefer totesi Jaskierin käsivartta silitellen.
"Ja kohta hän avaa suunsa ja murahtaa", bardi lisäsi. "Tuomitsevasti tietenkin."
"Sen jälkeen hän ehkä suvaitsee sanoakin jotain tuomitsevaa."
"Sitähän hän tekee: tuomitsee minkä ehtii, etenkin kun on kyse meistä."
"Tai sitten – oi, hän nousi seisomaan... tuomitsevasti."
"Talsii tuomitsevasti tänne päin, jumalat nähköön."
Yennefer virnisti korvasta korvaan, kun Geralt seisahtui hänen eteensä. "Sitten hän ottaa vastaan ojentamani pullon ja kaataa itselleen viiniä. Tuomitsevasti, voitko uskoa?"
"Ryystääkin niin tuomitsevasti."
"Ja tuomitsee maun tuomitsevasti –"
"Turvat umpeen nyt jo, molemmat..."
"...lausuu hän tuomitsevasti", Jaskier livautti suupielestään ja he remahtivat Yenneferin kanssa uudelleen nauruun.
"Joko mahtaa riittää?" Geralt tiedusteli tovin perästä, ja vaikka noituri yrittikin säilyttää yrmeän olemuksensa, tällä oli selkeästi pehmeä kohta heidän kiusoittelulleen.
"Krhm... Näytät siltä kuin tahtoisit meidän häipyvän jokuseksi toviksi", Yennefer hikkasi toinnuttuaan naurukohtauksestaan.
"Verraton idea. Alkakaa kalppia siitä ja suokaa minulle hetken rauha", Geralt hymähti ja kulautti lisää viiniä irvistäen perään.
"Ja näin meidät ajetaan tuomisevasti pois", Jaskier tirskahti, könysi tuolistaan ja asteli hieman epävakaasti sängyn luokse etsimään alusvaatteitaan. Yennefer puki ylleen silkkisen yökaapunsa ja nojautui suutelemaan Geraltin viininmakuisia huulia.
"Onneksi hän ei rakasta meitä tuomitsevasti", hän virkkoi ja kietoi kätensä Jaskierin selkään tämän löydettyä jotain päällepantavaa.
"Niinpä, voi meitä onnekkaita ryökäleitä", Jaskier tokaisi, suuteli hänkin Geraltia hellästi ja Yennefer kainalossaan kompuroi majatalon käytävään.
