Ikäraja: sallittu
Tyylilaji: arkinen fantasia, "lehtijuttu"
Paritus: häilyvä Havina/journalisti
Haasteet: Hyggeyhtälo, hautajaiset x hygge, syyshaaste ja F1000 sanalla: 664. Hautausmaarock
Pituus: reilut 500 sanaa
Yhteenveto: Havina on hautajaisseremoniamestari, joka kertoo työstään journalistille.
Kirjoittajan sanaset: spoilaa emotarina
Hautaushissiä, K15, mutta ei siitä tarvitse varmaankaan välittää <3
// Hupsan! Sinne olikin jääny virhe jos toinenkin 🤭Henkilökuvassa: hautajaisseremoniamestari Havina
Istumme huumaavasti tuoksuvassa salissa, jonka puulattia kiiltää ja ikkunalaudoilla istuu riveittäin kukkavaaseja. Haastattelen tänään Hautaushissin hautajaisjaoston-, -kerroksen ja -osaston johtajaa, Havinaa. Hän on nuori aikuinen, jolla on sanojensa mukaan ollut vastuu kaikista hississä järjestettävistä hautajaisista jo useamman vuoden ajan.
Seremoniamestarin silmät tuikkivat kuin salaisuuksista tiukasti pidellen, kun hän alkaa kertoa, kuinka osa puutarhakerroksen kasveista on jo siirtynyt syysaikaan. Ne pudottelevat lehtivihreästä riisuutuneet lehtensä tiililattialle, mistä Havina saa ne sitten lakaista. Kovista harjaksista muodostuu hiekkaa ja tiiltä vasten ääniä, jotka hivelevät hänen korviaan ja saavat hänen nukkaiset sarvensa värisemään.
"Lokakuussa on usein piikki tilastoissa", Havina kertoo kukkia kastellen, "ja hautajaisia järjestetään tavallista tiheämmin."
Kuuluisan ruumiinoutajan, Naoto Neptunuksen, kuolemasta ei ole kulunut vielä vuottakaan, mutta Havinasta tuntuu kuin kaikki olisivat sopeutuneet paitsi hän. Hän ja ehkä Lumo, hänen kämppiksensä. Havina ja Lumo ovat pitäneet elossa ystävänsä muistoa, sillä heidän miniatyyriasunnossaan on edelleen kaikki Naoton tavarat jäljellä. Alkemisti ja taikatatuointipioneeri Atlas kävi liikuttavan tarinan mukaan aluksi säännöllisesti nukkumassa edesmenneen kumppaninsa sängyssä, mutta lakkasi sitten, kun viimeisetkin tuoksut olivat muuttuneet hänen omikseen.
Hautajaisseremoniamestarin silmiin on noussut kaihoa, hänen kertoessaan, kuinka Naoton hautajaisten kukitus oli ollut hänen uransa huipennus. Sellaiseen hän ei ole vielä uudelleen yltänyt, vaikka allekirjoittaneen mielestä hautajaistila on tälläkin hetkellä henkeäsalpaavan kaunis. Voi vain kuvitella, miltä täällä on näyttänyt, kun Havina on laittanut likoon kaikkensa.
Nyt juhlatilaa koristavat ilmastointilaitteen puhinassa huojuvat kosmokset. Kun katsoo ulos ikkunoista, näkee suuren suurten haitareiden aukenevan ja sulkenevan kuin ilmasta täyttyvät keuhkot. Ne ovat osa
Suurta Reformia, johon kuuluvat hautaussähkösopimukset, energiantalteenottokapsulat ja paremmat kahvinkeittimet jokaiseen Hautaushissin yksikköön.
"Mitä tämä musiikki on?" kysyn ja ojennan äänitintäni kolisevaa, ulisevaa ja rytmistä ääntä päästäviä kaiuttimia kohti.
"Hautausmaarokkia..." Havina vastaa ja virnistää minulle niin hurmaavasti, että olen onnekas istuessani jo valmiiksi.
Keskustelumme aikana pesukammioista nousee vastapesty ja sielunpäästöpuhdistettu vainaa. Tämän läheiset ovat halunneet järjestää ihan kunnon hautajaismenot, sellainen aina ilahduttaa Havinaa maailmassa, jossa yhä useampi vain lataa kuolleen rakastettunsa muistolle liikuttavan meemin, virtuaalirahalla ostetulle hautajaispaikalle kyberavaruuteen.
Havina laskee kastelukannunsa ja sipsuttelee kylmänkankean juhlakalun luokse. Balsamointiaineelta tuoksuva kuollut lepää hissin laverilla, jonka alta pystyy huhuilemaan tumman tummaan tunneliin, minkä syvyyksissä Havina kertoo pesijänoita Stellan kuuraavan käsivarsiaan ja huuhtovan päästötaikoja kasvoiltaan.
“Tuleeko perästä muita?” Havina huutaa kuiluun. “Siirränkö sivuun tämän? Tilaisuus on vasta parin tunnin kuluttua!”
Kaiun mukana kulkee kumeasti Stellan kirkas ääni:
“Ei muita, jätä paikoilleen vain! Kiitti Havi!”Ihmisen lähestyessä kuolemaansa, siitä tulee ensiksi kohde noutajille. Ruumiinnoutajat joko noutavat kohteen jo kuolleena, tai päättävät sen päiviltään, mikäli tämän eutanasiakortissa on siihen suostumus. Ennen vanhaan ei paljon suostumuksia kyselty, varsinkaan noidilta. Vaatimus kantaa mukanaan elinluovutuskielto- ja eutanasiasuostumuskortteja on myös S.R.:n lanseeraama uudistus.
Kohteen saapuessa noutajan lähettämällä sukkulalla pesijän käsittelyyn, siitä tulee ruumis. Pesijä tekee ruumiille rutiinilla diagnostiikkaloitsut, selvittää tämän taikavoimaisuustason ja sielun tilan. Mikäli ruumiilla on ollut irtosielu, sekin täytyy päästää asianmukaisin menoin vapaaksi. Muuten hyvä sielu jää palautumatta kiertoon. Seuraavaksi pesijä poistaa ruumiilta hyväkuntoiset elimet, mikäli tämän kortti ei sitä kiellä (ja usein siitä huolimatta, sillä terveestä maksasta ja viattomista sydämistä on aina akuutti puute). Pesijä lähettää elimet kylmälaukuissa sairaaloihin ja kirjaa vapaasielut irtosielurekisteriin, kunnes ne löytävät uudet symbioottiset kumppanit jonkun vasta-alkaneesta raskaudesta.
Havinan saadessa ruumiit, niistä on tullut vainajia. Vainajat saavat hautajaisia, pelkät ruumiit eivät saa. Jos hautajaisia ei järjestetä, ruumiit jatkavat hissillä hautajaiskerroksen ohi, suoraan Ikuisesti Palavaan Roihuun.
Sinne tämänkin päivän vainaja päätyy, kunhan sarvipäinen seremoniamestari on järjestänyt sille vihoviimeiset juhlat. Kyseinen mestari vaikuttaa hieman hermostuneelta ja kysyttyäni vastaa, että hänen pitäisi vielä tarkistaa musiikit ja tarjoilut, paljon tehtävää ymmärrättehän. Ja kyllähän minä ymmärrän. Kiitän Havinaa avoimesta haastattelusta ja saan vastineeksi punareunaisen kosmoksen korvani taakse, herttaisen hymyn kera.