Nimi: Siveydenpuu
Kirjoittaja: Uhkarohkea
Genre: fluff
Paritus: Pyry/Ade, duh
Ikäraja: S
A/N: Paljon onnea Auri, ei yhtään etuajassa jne.
Siveydenpuu
200 sanaa
He hengittelevät keuhkoihinsa toistensa tuoksuja peiton alle yhdessä käpertyneinä. Pyry silittelee Aden kylkeä, nojaa päällään tyttöystävänsä rintoihin. Auringonvalo ulkoa siivilöityy ikkunoiden läpi. Ade tuhahtelee hiljaa puoliunessa, käsi tiukasti Pyryn ympärillä.
Rönsyliljan amppeli keinuu hiljaa, kun Pyry lopulta pakenee kultansa kainalosta, kolauttaa päähänsä amppeliin.
”Perkele.”
Ade ei vastaa, tuhisee vain hiljaa peittoon kääriytyneenä, mustat pitkät hiukset ympäriinsä levinneinä ja hieman kihartuneina. Pyry keräilee tuolilta vaatteensa, päätyy kiskomaan niskaansa vain pehmeimmän t-paitansa. Vaaleatukkainen hiipii keittokomeroon, täyttää kattilan vedellä, kolistelee jotain.
Ade nostaa päänsä tyynystä vilkaistakseen äänen suuntaan, hieroo silmiään.
”Mä näen sun pepun.”
”Homo.”
Ade naurahtaa, työntää peiton syrjään ja käy etsimään vaaleanviolettia kellohelmaista mekkoaan (siinä on taskut!)
Keittokomerossa Pyry etsii kaappien uumenista teepussia muumimukiinsa, kuuntelee veden poreilua ulkoa ruostuneessa kattilassa. Mustatukkainen löytää mekkonsa ja muut vaatteensa, pukee, kävelee keittokomeroon hiljaa, kietoo kätensä Pyryn ympärille yllättäen.
Pyry puuskahtaa, kaataa melkein kiehuvat vedet mukinsa ohi. Aden irrotettua kätensä hänestä hän kävelee ulos keittokomerosta ja laskee muumimukinsa lattialle.
”R-a-k-a-s”, Ade tavaa Pyrylle ääneen.
”Ä-ä-l-i-ö”, Pyry tavaa takaisin. He nauravat hetken rumasti.
Ade istuu lattialle, ei välitä pölyistä. Pyry istuu hänen viereensä, toteaa kuitenkin lattian olevan kylmä, ja vääntäytyy kultansa syliin, hymyilee suloisesti. Ade suutelee häntä hetken, rauhassa ja tutkien.
Ade kaivaa mekkonsa taskusta sormuksen.
