Ennalta määrättyä (Padma/Luna, S, Draama, haikea romantiikka, angst )

[Fiorella]

Kiitos, että kiinnostuit lukemaan ja kommentoimaan tätäkin ficciä, ja kiitos kauniista sanoistasi, Waulish!

Se ei kuitenkaan lopulta saanut minua kovinkaan surulliseksi, koska oikeastaan minusta tuntuu, että he tarinan kuluessa kyllä löytävät toisensa - eivät ehkä aivan sillä tavalla kuin Padma alun perin toivoo, mutta kuitenkin hyvin merkityksellisellä tavalla, jolla varmaan on vaikutusta kummankin elämään pidemmälläkin tähtäimellä. Padma kokee eräänlaista sielunsiskoutta Lunan kanssa, ja Luna voi olla oma itsensä Padman seurassa. Vaikkeivät tytöt koskaan varsinaisiksi sydänystäviksi tai rakastavaisiksi päädykään, heidän välillään vallitsee kuitenkin hyvin ainutlaatuinen yhteys, joka ainakin Padman osalta kantaa kauaskin. Sydäntä lämmittää, että Padma vielä vuosienkin jälkeen toivoo Lunalle kaikkea hyvää ja iloitsee tämän elämän iloista. Lopusta tulee hyvä, levollinen mieli, koska ikään kuin suoraan Lunalle osoitetuista sanoista tulee sellainen tunne, että Padma on hyväksynyt tapahtuneen ja on sinut sen kanssa ja uskaltaa vihdoin myös puhua siitä Lunallekin, vaikka sitten vain mielessään. Hyvä mieli tulee siksikin, että veikkaanpa Lunankin tahollaan muistavan Padman ja ajattelevan tästä lämpimästi.

Tästä lainauksesta erityisesti tuli tosi hyvä ja ihana mieli. <3 Ymmärsit hyvin tätä ficin tarinaa ja olipa muutenkin tosi kauniisti sanottu.

[Thelina]

Otin tämän kommenttikampanjasta, sillä kirjoitin vastikään itsekin Padmasta, joten teki mieli kurkata, millaisen olet hänestä kirjoittanut

Tässä oli jotekin ihana tunnelma, vaikkakin haikea. Minä tykkään kirjoitustyylistäsi ja vaikka huomasin myös joitakin pitkiä lauseita, ne eivät oikeastaan häirinneet (tiedän, että itsellänikin on tapana välillä kirjoitella liian pitkiä ja monimutkaisia lauseita). Samoin kuin Walle, minäkin tykkäsin Padman pohdiskelevasta kerronnasta ja siitä, miten hän on selvästi erilainen persoona kuin kaksoissisarensa. On aina mielenkiintoista nähdä, millaisia taustoja tällaisille vähemmän tunnetuille sivuhenkilöille rakennetaan - siinä olit mielestäni onnistunut hyvin ja Padman perheestä sekä hänen ja Parvatin eroista ja keskinäisestä suhteesta kertominen tuntui luontevalta ja siltä, kuin se voisi olla juuri noin ihan canonin mukaan

Tässä tarinassa oli monia yksityiskohtia, joista pidin: Lunan ja Padman samanlaiset luudat, Lunan värittömät ripset ja makkarasukat, Padman tausta, joka näkyi esimerkiksi sarina kaavun alla ja unet, joista tarina alkaa ja joihin se myös päättyy. Kirjoitat Padman ihastumisesta ihanasti ja juuri tuo pohdiskelevuus sopii siihenkin, kun Padma huomaa kaikkia pieniä yksityiskohtia Lunasta. Lukijana sitä oikein olisi toivonut, että Padma olisi rohkaistunut juttelemaan Lunalle! Mutta toisaalta tuntuu, että Padma kasvoi näiden vuosien aikana omalla tavallaan ja voi siksi tuntea onnea Lunan puolesta, kun tämä saa ihanan perheen. Siltä osin tarina kietoutuu hienosti myös canoniin!

Kiitos tästä, kauniisti kirjoitettu ja haikeudestaan huolimatta lempeä ja ilahduttava tarina!