Pysähtyneisyyden hetki (Sallittu, death, one-shot, Sirius)

[Rowena]

Nimi: Pysähtyneisyyden hetki
Kirjoittaja: Rowena
Haastaja: Bbutt
Ikäraja: sallittu kaikille, joita kuolema ei kavahduta normaalia enemmän
Tyylilaji: angst, one-shot, death
Paritus: -
Vastuuvapautus: Maailma ja hahmot kuuluvat Rowlingille.
Haaste: "Pysähtyneisyyden hetki -
Hetki, kun Sirius kaatuu verhon taakse. Siis se sekunti, kun loitsu osuu, hymy vaihtuu hämmennykseksi ja verho heilahtaa. Mitä Sirius ajatteli, miksi. Miltä hänestä tuntui. Tästä toivoisin oneshottia tahikka ficlettiä, en kovin pitkää, mutta harkittua. Tuota "otsikkoa" saa käyttää otsikkona, mutta saapa keksiä omankin. Angstia paljon!! "
A/N: Tämä lyhyt ficci on kirjoitettu junamatkalla, jonka aikana ukkosti. "Tuo säähän on kuin suoraan kolmannesta Potterista", sanoi edessäni istuva tyttö, jolla oli punertavat hiukset ja pisamia.



Pysähtyneisyyden hetki


Mokoman nirppanokan oli vihdoinkin aika päästä hengestään.

Sirius oli voitonvarma, hän ei ollut milloinkaan hävinnyt serkulleen kaksintaistelussa. Hän sulki mielestään pois sen, ettei ollut liioin voittanutkaan. Bellatrix ja Sirius olivat aina päätyneet tasapeliin.

Bellatrixin hosuminen ja silmissä kiiluva himo tappaa huvittivat Siriusta. Hän ei voinut olla ilkkumatta. Pystyt parempaankin. Jopa ranskalainen hupakkomiehesi pystyisi parempaan.

Yllättäen maa heilahti sivuun Siriuksen jalkojen alta ja rintaan iskeytyi viiltävä kipu. Katto liukui silmien eteen.

Ei tässä näin pitänyt käydä, ensimmäinen ajatus sen jälkeen kuin aika oli pysähtynyt.

Sirius tunsi kaatuvansa taaksepäin. Selkäranka taipui kaarelle ja vasempaan olkapäähän sattui. Lily oli joskus kauan sitten potkaissut sen paikoiltaan, eikä se ollut koskaan parantunut. Kipu vihloi sitä aina, kun Sirius teki äkkinäisiä liikkeitä, joskaan nyt Sirius ei tuntenut kaatuvansa nopeasti, pikemminkin päinvastoin. Ai-ka laa-ha-si.

Siriuksen mieleen juolahti muisto lapsuudesta. Regulus oli keksinyt mielestään oivan leikin, jossa kisattiin siitä, kuka jaksoi olla kuolleena pisimmän ajan. Sirius, Regulus ja muutamat heidän ystävistään lukittautuivat vierashuoneeseen ja kömpivät suuren katossängyn alle. Leikki alkoi, kun kaikki olivat köytäneet hyvän asennon. Se, joka nauroi, liikahti tai puhui, putosi pois pelistä. Joskus leikki kesti tuntikausia, ja sen katkaisi vain kotitontun koko painollaan helistämä vellikello.

Bellatrix kiljui. Miksiköhän? Entä miksi Harry huusi Siriuksen nimeä?

Sirius kaatui jonkin pehmeän läpi. Hiljaa, hiljaa. Verho kietoutui voimattoman vartalon ympärille.

Siriuksen pitkät hiukset koskettivat jo lattiaa, ja kuiskutukset ottivat Siriuksen syleilyynsä. Ne kertoivat, ettei serkusten välille ollut tällä kertaa tullut tasapeliä.

Kauhu turrutti Siriuksen ajatukset.

Kauhu turrutti ajatukset.

Kauhu turrutti –

[ninni]

Mä tykkään tehdä hyvää, mennä osaston loppuun, ettiä joku fic, johon ei olla kommentoitu, ja kommentoin ilahduttaakseni kirjoittajaa. Jos fic on ihan kamala, jätän kommentoimatta, mutta jos se on hyvä, kommentoin, kuten tässä tapauksessa, eikä tämä ollut vain hyvä, tämä oli tosi hyvä.

Oikeastaan valitsin noista nollakommenteista juuri tämän ficin, koska muistin sun kirjoittaneen "Tammi" nimisen ficin ja muistin sen olevan toooodella hyvä.

Tämä oli hyvin kirjoitettu. Kuoleminen oli kuvattu hyvin, ja kirjoitusvirheitä en löytänyt.

Ne kertoivat, ettei serkusten välille ollut tällä kertaa tullut tasapeliä.

Tuo oli mahtava!

Kauhu turrutti Siriuksen ajatukset.

Kauhu turrutti ajatukset.

Kauhu turrutti -

Mä tykkään just tollein, että lauseesta aina vähenee sanat! S
Kiitos ♥

[Rowena]

Ninni!

Häkellyin pahemman kerran, kun katselin uusia vastauksia viesteihini, ja huomasin tämän listalla. Siis mitä ihmettä, tätä on kommentoitu! Tätä ikivanhaa ficciä, joka on kirjoitettu kesällä 2006 ja julkaistu vanhassa Finissä! Ohooo. Mutta siis, kiitos paljon kommentistasi, se piristi erittäin kovin. Mukava myös kuulla, että nimeni sai sinut avaamaan ficin .

[HERMOPRINCESS]

aivan ihana! En osaa muuta kommentoida.

[Rowena]

HERMOPRINCESS ja ReginaRiddle, kiitos paljon kommenteistanne!

Niin, tuo sallittu ikäraja kuolinficissä, se on kyllä hyvä asia nostaa esille. Jos olisin julkaissut tämän tänä vuonna, olisin varmastikin läntännyt tähän hitusen korkeamman ikärajan. (Minusta on tullut vanha ja varovainen.) En kuitenkaan käy tätä nyt muuttamaan, koska kuolemasta on varoitus alkuteksteissä eikä se ole verinen. Mutta huomiosi oli kyllä hyvä ja harkitsin kommenttisi lukemisen jälkeen kyllä ikärajan nostamista.

[Marlene McKinnon]

Tätä olen varmasti kommentoinut aiemminkin, mutta kommentoin nyt uudestaan, kun kaipailin Siriusta. Lisää Sirius-ficcejä! Hyvä aloitus, menee heti suoraan asiaan eikä jaaritteleselitäpohjusta mitenkään, niin kuin tällaisessa lyhyessä ei voikaan. Ja ihan Sirius-ajatuskin. Tuo tilanne vaan alkaa, ja on vain tuo yksi tilanne tässä, ja se tekee tästä toimivan. Haha, voitonvarma, kun ei ole koskaan hävinnyt, muttei voittanutkaan. Tuon tasapelin kertomisen olisin halunnut pois, mutten sittenkään, kun se kuitenkin toistetaan tuolla myöhemmin. Aika surullista, kun kerrankin muu kuin tasapeli ja Bella voittaa. Ficci Lilystä, joka potkaisi olkapään paikoiltaan! Olkapään ! Onneksi leikki on ficciin sopiva, muuten lapsuuden muistelu tuntuisi musta tässä aika turhalta. Normaalit leikit sulla ollut. Ja kiva, että on kauhu eikä mikään onni! Onhan tämä vanha.

[Rowena]

Marlene, kiitos kommentistasi <3! Onhan tämä tosiaan vanha ficci. Kuusi vuotta, miten absurdia. Ja hahaa, ehkä pitää kirjoittaa tuo ficci, jossa Lily potkaisee Siriuksen olkapään sijoiltaan . Muutenkin olisi kiva kirjoittaa Siriuksesta.

[Sisilja]

Luin tämän viikonloppuna (löysin tämän katsellessani, mitä keskustelualueella tapahtuu, siten löytää vaikka mitä helmiä!), ja koska tämä jäi kovasti mietityttämään, päätin kommentoida, vaikka tämä vanha teksti onkin. Mutta kun tämä on hyvä teksti!

Ehkä osasyy, miksi tämä jäi niin kovasti mieleen, oli sattumalta tosi osuva ajankohta. Olin nimittäin juuri päässyt Feeniksin kilta -äänikirjassani verhon taakse. Ja vielä näin miljoonan vuoden jälkeenkin se sattuu. Niin että tämä osui juuri sellaiseen pieneen avohaavaan.

Joka tapauksessa, minusta on tosi mielenkiintoista se, kuinka tavallisia juttuja Sirius ajatteleekaan kuolemansa hetkellä. Sinänsä minua ei yllätä, että olet tuonut tähän Lilyn paikoiltaan potkaiseman olkapään (koska muista teksteistäsi päätellen pidät Lilystä kovasti!), mutta se on yksityiskohtana hyvin valloittava! Että kun loppu koittaa, ei mieleen tule mitään maailmoja järisyttävää, vaan lähinnä se, kuinka katto liukuu silmien eteen ja kuinka olkapäähän sattuu. Muisto lapsuudesta kruunaa kaiken!

Jännittävää on myös, ettei Sirius tajua, mitä tapahtuu, miksi Harry huutaa hänen nimeään. Se tuntuu hyvin uskottavalta ja taas muhun sattuu entistä enemmän.

Tekstin loppu on upea. Toisto ja kaikki. Se jäi itse asiassa mieleeni pyörimään niin vahvasti, että oli pakko tulla tänne takaisin! Kiitos paljon tästä tekstistä!

[Rowena]

Sisilja, huhhei, kun pääsit kommentillasi yllättämään . Harvoin sitä jo vanhassa Finissä julkaistuja ficcejä nostetaan esille . Tosi hauskaa, että tämän luit, pidit ja palasit vielä kommentoimaankin.

Verhon taakse -kohtaus kyllä surettaa kaikkien näiden vuosien jälkeenkin! Mut haha, tuo Lilyn pois pakoiltaan potkaisema olkapää on kyllä random . En kykene muistamaan, olinko ajatellut sille jonkin taustatarinan, ts. mikä on semmoinen tilanne, että Lily potkaisee Siriusta olkapäähän? Ehkä kirjoitan siitä ficin kaikkien näiden vuosien jälkeen . (Muoks. Oho, oon näköjään miettinyt sitä myös vuonna 2013 .)

Kiitos tuhannesti kommentistasi ja päiväni piristämisestä (käyttämieni hymiöiden määrästä ehkä huomaa, miten kovin ilahduin). Hauskaa kevättä!