Ficin nimi: Yllätysvieras
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Fullmetal Alchemist
Ikäraja: S
Pääosissa: Ed & Ling (Ed/Ling?)
Genre: Ööh, draama ja tilannekomiikka?
Summary:
"Kauanko sinä oikein nukuit tuossa!?" Ed mulkaisi sänkyä kuin siitä olisi voinut saada bakteeritartunnan. "Älä vaan sano, että lähemmäs koko yön!"A/N: Sain viimein aikaiseksi palata FMA:n pariin ja kyllä se vain ottaa iskeäkseen kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. <3 Putkahti sitten päähän tällainen äkillinen idea, joka oli tietenkin pakko toteuttaa aamuyön luovina tunteina.
***
Ed oikaisi majatalon valtavalle sängylle kädet levällään ja haukotteli niin, että hänen leukansa oli muljahtaa kokonaan uusiin perustuksiin. Pahus vie, miten ihminen saattoikin olla niin kuitti. Liekö se toisaalta ihme muutaman päivän jatkuvan matkustamisen jälkeen, etenkin kun taipaleen varrelle oli sattunut muutama niin tyypillinen viivytys.
"Etkö sinä jää?" Ed kysäisi Alin kolistellessa huoneen ovelle. Ei sillä, että tämä olisi unta tarvinnutkaan.
"Aulassa yön yli päivystävä rouva vaikutti mukavalta. Ehkä saisin hänestä juttuseuraa", Al tuumi. "Lisäksi hänen kissansa oli suloinen."
"Aivan, siellä oli sellainenkin..." Katinmokoma oli lähinnä mourunnut hänelle, kun taas Alin se oli antanut heti silittää. Suuret kävelevät haarniskat eivät näköjään olleet kissoille minkään valtakunnan pelote. "Pidä hauskaa."
"Nuku hyvin, veli", Al toivotti ennen kuin sulki oven.
"Mmh, joo..." Ed mumisi takaisin ja kaivautui täkin alle. Viime päivien hulina alkoi todella tuntua joka raajassa, kun pääsi sillä tavalla viimein oikaisemaan. Kuunvalo loi seinälle ja kattoon varjoja, joita hän jaksoi ihmetellä ehkä kymmenen sekuntia, kunnes aallon lailla pyyhkäisevä uupumus sai hänet urvahtamaan ennätysajassa.
Ed näki unta, joka piti sisällään sekä jyrän alle jäämisen että metrien korkuisessa lumihangessa räpiköimistä. Tarpoessaan kinoksissa hän huitoi käsillään kuin tuulimylly ja lopulta horjahti rähmälleen. Samalla hän tajusi kääntäneensä kylkeään turhan rivakasti ja tömäyttäneensä niin nenänsä kuin automailinsa seinään. Ed päästi turhautuneen mutinaryöpyn ja päätti itsepäisesti käydä takaisin unille, mutta nyhtäessään peittoa tiukemmin ylleen jokin harasi vastaan. Sekin vielä.
"Nyt piru vie oikeasti..." Ed vääntäytyi selälleen ja valmistautui kiskaisemaan kunnolla, kunnes jokin läsähti yllättäen hänen suunsa eteen.
Hän ei ollut huoneessa yksin."Shh shh shh, älä huuda...!" joku supisi tukahduttaen kädellään hänen yllättyneen ärjyntänsä.
"Hrmmph!"
"Iääh,
älä pure! Minä se vain olen!"
Ed kuuli tutuksi tulleen äänen ja ynnäsi yhden yhteen juuri ennen kuin ehti antaa hänet yllättäneelle henkilölle kunnon iskun vapaalla kädellään.
"Prinssintolvana..." hän köhähti riuhtaisten tämän käden suultaan. "Mitä pirua –"
"Moi!" Ling tervehti vähän turhan hilpeästi ottaen huomioon, että tämä oli jollain ilveellä livahtanut hänen huoneeseensa ja makoilemaan samaan sänkyyn.
"Mitä hiivatin halvattua sinä teet siinä!?" Ed perääntyi salamanopeasti selkä seinää vasten tajuttuaan pötköttäneensä Lingin kanssa saman täkinkin alla.
"Olen pahoillani, mutten voinut vastustaa...!" Ling töni patjaa autuaana. "Millään näin pehmoisella en ole nukkunut miesmuistiin!"
"Mistä sinä tulit sisälle?" Ed sopersi kysymyksensä, vaikka tiesi vastauksen vilkaisemattakin. Ilmeisesti majatalon ikkunoissa ei ollut erillistä säppiä xingiläisten yllätysvieraiden varalle. "Ja mihin sinä sen palvelijasi jätit?"
"Lan Fan sanoi mielellään vartioivansa ulkona!" Ling tokaisi. "Hitsi vie, kuvittelin, että olisit herännyt pieneenkin rasahdukseen ja olisin voinut selittää hieman, mutta uinuitkin kuin pikkuinen kissanpen –"
"Kuka täällä on pikkuinen, senkin vihoviimeinen viirusilmä!?""Veli!"
"Voi rotta –" Ed ehti köhähtää, ennen kuin Al ryntäsi sisään.
"Oho... Ling?"
Al kuulosti järkyttyneemmältä kuin olisi ollut suotavaa.
"Terve!" Ling heilautti kättään tuttuun tapaansa. "Vai pitäisikö jo toivotella huomenia?"
"Mitä se tiuku muka repii?" Ed kääntyi vauhkona kohti veljeään.
"Se tulee pian puoli kuuteen", Al kertoi vaikuttaen pudonneen kärryiltä huoneessa meneillään olevasta kohtauksesta. "Tuota, mitä täällä on tapahtunut...?"
"Tuo kirottu pummi oli hiipinyt kanssani samaan sänkyyn!" Ed rähjäsi Lingiä sormellaan osoitellen tietäen kuulostavansa naurettavalta, mutta sitähän koko tilanne olikin.
Tosin ei enää hetken päästä, kun Ling saisi aloittaa aamunsa tampattuna katukiveykseen.
"Täällä on harvinaisen mukavat pedit! Olet takuulla samaa mieltä!" Ling virkkoi leyhytellen kättään raivostuttavasti hänen naamansa edessä.
"Kauanko sinä oikein nukuit tuossa!?" Ed mulkaisi sänkyä kuin siitä olisi voinut saada bakteeritartunnan. "Älä vaan sano, että lähemmäs koko yön!"
Ling kohotti harteitaan. "Hmm, paha sanoa? Heräilin kyllä aika ajoin, kun kätesi painoi hiuksiani ja kun jossain kohtaa kiedoit itsesi tiukasti ympärilleni..."
"ÄÄÄÄH! KALPI JO KUUSEEN SIITÄ!"
"Ohopsis!"
Muitta mutkitta Ed tarttui Lingiä kauluksesta, tyrkkäsi ikkunan auki, heilautti prinssinkuvatuksen kaaressa matkoihinsa ja paiskasi ikkunan takaisin kiinni niin, että lasiruudut helisivät.
"Al!" hän käännähti kohti veljeään, joka hätkähti päästä varpaisiin.
"M-mitä?"
"Matka jatkuu saman tien! Ala tulla!"
"M-mutta... et syönyt vielä aamiaista!" Al rymisteli Edin perään hänen marssiessaan päättäväisesti kohti portaita ja ulko-ovea.
"Turha huoli, minun ruokahaluni otti ja hävisi!"
