Kirjeitä (Vähän ennen välirikkoa), S, Regulus ja Sirius Musta

[marieophelia]

Nimi: Kirjeitä (Vähän ennen välirikkoa)
Kirjoittaja: marieophelia
Ikäraja: S
Tyylilaji: kirjedraama
Haasteet: 12+ virkettä

A/N: Ficci koostuu Siriuksen ja Reguluksen toisilleen lähettämistä kirjeistä syksyllä 1971, jolloin Sirius aloitti Tylypahkan. Tämä on kirjoitettu 12+ virkettä -haasteesta saamieni sanojen pohjalta. Sanalista löytyy alhaalta. Jätin allekirjoitukset kirjeistä pois, koska pelkäsin niiden rikkovan haastetta. (Ehkä Sirius ja Regulus muutenkin tiesivät, keneltä kirje on.) Kävin henkistä painia asian kanssa koko eilisillan.

Kaikenlaiset kommentit otan ilolla vastaan!



Kirjeitä (Vähän ennen välirikkoa)


Regulus,

oletan, että olet jo aamutuimaan virkeänä hereillä, senkin pahainen pikkulintu. Alahan kaivertaa hautakiveä äidille. Kirjoita siihen: WALBURGA HAPANNAAMA MUSTA, kuollut häpeään 2.9.1971. Ilman mitään katumusta hänen esikoisensa nimittäin ilmoittaa, että lajitteluhattu sijoitti hänet Rohkelikkoon! Että sellainen avada kedavra meidän sukupuun ylimielisimpään haaraan. Oikeasti varoitan, että juokset jonnekin vintille piiloon ennen kuin äiti herää. Sinun kannattaa pitää kiirettä. Ja ota ruokaa mukaan!

      
         ***


Sirius,

sain viestisi. Kaiversin kiven, mutta laitoin siihen sinun nimesi, sillä äiti aikoo murhata sinut. Täällä ei muutenkaan ole mikään juhlatunnelma. Oljo maalaa minun huonettani vihreällä ja hopealla. Suolana surkeaan tunnelmaan on vielä sekin, että isä aikoo haastaa Tylypahkan tai Dumbledoren tai lajitteluhatun oikeuteen, eikä muusta puhu. Sen ei ole tarkoitus olla mikään vieno huomautus koulun toimintatavoista, vaan meille on kutsuttu ties ketä Korkeimman Velholain Lapsipykälien asiantuntijaheppuja. Ehdotin, jos minä otan käärmeen lemmikiksi ja annan sen nimeksi Salazar, mutta kukaan ei kuunnellut.



         ***

Regulus,

hitto täällä linnassa on viileää. Joka soluni tai atomini tai mikä lienee on jäässä. Sain muuten melkein raipasta, kun umpihullu vahtimestari alkoi hutkia minua ja Jamesia, kun me vähän pelleiltiin lämpimiksemme käytävällä. Vilautin ukolle vaan paljasta pakaraa ja huusin, että turha haaveilla.



         ***

Sirius,

minun on pakko saada tämä kipu ulos! En minä halua kuulla, miten sinä vaellat ja törttöilet käytävillä, tajuatko! Äiti ja isä ei puhu kuin sinusta, kaikki muu on niille täyttä usvaa. Kai minä olen niin hyveellinen, ettei minusta tarvitse välittää, mutta minä haluaisin, että joku kysyy edes KERRAN, mitä minulle kuuluu.

laita vaikka joku pörheä karvalakki päähän, jos on kylmä. Pidä sitä vaikka yölläkin.

Spoiler: näytä

sanat: virkeä, kivi, hapan, ilman, haara, juosta, sinä, ja, viesti, murhata, juhla, vihreä, suola, vieno, käärme, viileä, atomi, raippa, paljas, kipu, vaeltaa, usva, hyveellinen, pörheä, yö.

[hiddenben]

Olet kyllä niin kekseliäs näiden tekstiesi kanssa, että yllätyn positiivisesti ja ilolla joka ikinen kerta Tämäkään teksti ei ollut poikkeus, tämähän oli tosi hulvaton ja hyvin veljesmäinen kirjeenvaihtoficci! Tämä on myös hauska tapa lähteä toteuttamaan haastetta, en nimittäin muista lukeneeni aiemmin 12+ virkehaastetta kirjemuodossa. Minua ei haitannut se, että kaksikon allekirjoitukset jäivät puuttumaan. Pikemminkin se tuntuu sopivan heidän luonteeseensa, kun kumpikin on jo juoksemassa seuraavaan paikkaan heti saatuaan lyhyen kirjeensä rustattua. Ei siinä ehdi mitään allekirjoituksia vielä jäädä sutimaan

Tykkäsin kovasti tästä Reguluksen ja Siriuksen välisestä kirjeenvaihdosta ja siitä, miten hyvä suhde heillä tässä vielä on. Otsikko on sinänsä todella hyvä, sillä se muistuttaa veljesten tulevaisuudesta ja tekee siten ficistä hieman haikeamman - ja ehkä sitäkin ihanamman. Siriuksen tapa kertoa asioista on aivan hulvaton ja mielestäni on jotenkin söpöä, miten Regulus yrittää vastata tuohon hulvattomuuteen mahdollisimman hyvin. Pikkusiskona koin aina nuorempana, etten koskaan osannut vastata isosiskolle yhtä kekseliäästi kuin hän, ja tässä olin aistivinani vähän samanlaista menoa Ehdottomia suosikkejani olivat nuo hautakiven kaivertamiset sekä tämä:

Vilautin ukolle vaan paljasta pakaraa ja huusin, että turha haaveilla.

Ah, Sirius Aivan mahtavaa. Olisikin hauska lukea enemmän kelmit ja Voro -ficcejä. Pidin tästä kovasti! Ainoastaan atomi-sana iski sanalistasta silmään, mutta se taitaa olla tämän kierroksen vaikein sana muutenkin (itselleni ainakin) Olit kuitenkin käärinyt sen hyvin tuohon soluni tai atomini tai mikä lienee -kohtaan, mikä selitti hyvin sen, että Siriuksella on sanat vähän hakusessa ja nuo nyt ovat niitä, mitkä tulivat mieleen. Hyvin suoriuduttu siis! Muita sanoja en meinannut edes huomata paitsi vasta sitten, kun aloin niitä oikein toden teolla etsiä

Huikean hauska teksti, kiitos kovasti tästä!

[marieophelia]

hiddenben, olipa helpottavaa saada kommentti tähän. Ja vielä noin ihana kommentti<3

Minulle jäi jotankin levoton olo julkaisun jälkeen, kun mietin, tajuaako näitä kukaan kirjeiksi, jääkö tarina liian kesken, pitäisikö olla yhtenäisempi teksti, kun haasteesta kyse ja ties mitä höpsöyksiä, joita nyt voi tulla mieleen. Mutta huoh, miten kiva kuulla, että allekirjoituksettomuus ei haitannut (mun mielestä näytti vaan jotenkin epäsymmetriseltä, kun kirjeissä on kuitenkin alkutervehdys) ja että se sopisi hahmojen luonteeseen. Ja niinpä, Siriuksella on ainakin tosi kova kiire lähettää tuo ensimmäinen kirjeensä ennen kuin Walburga herää Hyvä huomio myös tuo, että Regulus varmaan matkisi Siriuksen tyyliä ja tapaa kirjoittaa. (Niin munkin pikkusiskoni olisi tehnyt ) Hyvä, jos Sirius kuulosti hauskalta ja vallattomalta: pidän näistä hahmoista ja ylipäätään Mustan suvusta kovasti, joten haluaisin todella tehdä heidän luonteilleen oikeutta teksteissäni.

Hahhah, atomi oli tosiaan hankala ympätä tähän. Samoin suolassa jumitin jonkin aikaa. Mietin, jos Oljo vaikka puhdistaisi jollain suolaliuoksella hopeita, mutta en tiedä kiinnittäisikö Regulus sellaiseen niin tarkkaa huomiota

Kiitoksia (jälleen) hirmuisesti!<3

[Kaarne]

Heihoi kommenttikampanjasta! Tulen varmaan jo heti huomenna kommentoimaan tätä tekstiä uudelleen ja virkeämmillä aivoilla, mutta koskapa velvollisuus on nyt täytettävä eikä kello odota, niin aloitetaan tästä

Ensinnäkin: ah, olitpa saanut upeasti mukaan tämänkertaisen virkehaasteen vaikeatkin sanat! Ne solahtavat tekstiin oivaltavasti ja hauskasti. Ehdoton lempparini oli kyllä kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä:

Joka soluni tai atomini tai mikä lienee on jäässä.

Tai mikä lienee. Huikeaa ja sopii aivan täydellisesti tämän ficin keveään tunnelmaan. Oli ylipäätään ihanaa lukea tällaista kevyttä ja hauskaa kirjelmöintiä Siriuksen ja Reguluksen välillä, vaikka otsikko oikeastaan sitten särkeekin sydämen. (Rakastan suuri tällaista haikeutta ja viiltävyyttä: sitä, kun kaikki on näennäisesti vielä hyvin, mutta surua ja synkkiä pilviä kohoaa jo horisontissa. Tässä tekstissä parasta oli se, ettei mikään otsikkoa lukuun ottamatta oikeastaan viittaa siihen, että pian kaikki särkyy. Se sysää pallon todella vahvasti lukijalle: lukija tietää, mutta Siriuksella ja Reguluksella ei ole vielä aavistustakaan. Ah! Ihanan traagista, ja siksi hauskuudestakin tulee jotain kaunista ja herkkää ja syvää. Todella taidokas yksityiskohta, siis se, että saa otsikon muuttamaan tekstin lukemista noin paljon.)

Mutta! Lisää ajatuksia luvassa huomenna tai tiistaina. Nyt on aivot hajalla kaikesta mahdollisesta, mutta tämä oli ihanaa luettavaa, ja palaan todella mielelläni pidemmän kommentin kera!

[marieophelia]

Kiitokset kauniista kommentistasi ja että ylipäätään valitsit tämän tekstin Kaarne! En kyllä keksi, mitä enempää näin lyhyestä tekstistä voisi sanoakaan. Jos sekä nauratti että sydän särkyi, se lienee paras kommentti, jonka voi saada <3

Kiitoksia paljon ja kiitos myös, että aiemmin olit laittanut yhden pikkutekstini kommenttikampanjaan, ilahduin siitä ihan hurjasti!

[Winga]

Kommenttikampanjasta päivää!

Olihan tämä nyt pakko ottaa kun oli 12+ ja kirjeitä Mustan veljesten välillä! Hirvittävän kekseliäs tapa kirjoittaa tämä. Ja kivasti sujahti sanat tuonne sekaan. Tykkään just kaikista viestinvaihtoteksteistä.

Voi että Sirius. Varmasti oikeesti ollut hänellekin vaikea tilanne, että rohkelikko vaikka haluaisikin kun tietää kodin odotukset. Erittäin uskottavaa että hän peittäisi kaiken huumoriin. Onhan se helpompaa.

Ja voi Regulus, sinä kärsivä sielu. Pidin hirmuisesti tuosta lopun yliviivausosiosta. hiddenbenin lailla näin että varmasti yritti myös nokittaa isoveljeään nokkeluudessa aluksi varsinkin.

Pidin siitä että miten paljon tunteita tämäkin herättää ja miten paljon tunteita tuntuu että varsinkin Regulus näyttää. Sirius vaikuttaa, kuten sanoin, yrittävän peittää kaiken huumoriin, mutta sekin ehkä horjahtelee vähän. Ja varmasti veljelle pitää esittää aina vähän parempaa kuin on, yrittää huolehtia että ei itse aiheuta enempää tuskaa kuin mitä kotona on.

Kiitos! Tää oli ihan super!

[Isfet]

Apuva, olen jo kolmas joka sanoo näin, mutta terkkuja Kommenttikampanjasta! En eilen varaillessani huomannut että Kaarne oli käynyt tätä jo kommentoimassa, ja nyt ehti vielä Wingakin väliin. No, enempi parempi, eikös jeh? 

Valistin tekstin listauksestasi ihan puhtaasti siksi, että siinä oli paitsi Regulus, niin vielä Siriuskin! Enkä edes huomannut tämän olen 12+ virkettä teksti, ennen kuin näin sanalistan lopussa  Sujuvasti kirjoitettu siis, ja kaikki sujahtivat luontevasti tekstin joukkoon. Siriuksen kirjeet ovat ihanan luonteenomaisesti värikkäistä ja räiskyviä. Tyrskähtelin varsinkin kahta ensimmäistä kirjettä lukiessani hautakivien vuoksi, mutta Reguluksen viimeinen virke ensimmäisessä kirjeessään oli taas suora isku sydämeen. Oljo maalaa minun huonettani vihreällä ja hopealla vaikutti vielä siltä, että Regulus itse lähinnä seurasi kiihkoilua sivusta, mutta viimeisin kyllä puhuu selvää kieltään toiveesta huomioiduksi tulemisesta. Regulus poloinen oli varmaan koko ikänsä odottanut isoveljensä varjossa, että lähdettyään Tylypahkaan Sirius ei voisi enää jatkuvasti olla varastamassa valokeilaa. Kuinka monta kertaa voi surra samaa hahmoa, ja pahus vieköön jokaisessa hahmosta kirjoitetussa tekstissä? Ehkä siksi Regulus onkin niin ♥

minä haluaisin, että joku kysyy edes KERRAN, mitä minulle kuuluu.

Ja auts    Mutta kyllähän me oikeastaan tiedämme, että Sirius on pönttöpää. Edes hän ei ole kiinnostunut veljestään, vaikka tälle kirjoittaakin. Ja siltikin Regulus vain jatkaa vanhempiensa miellyttämisyrityksiä, ehkä odottaen sitä päivää kun Siriuksen nimeä ei enää lausuta.

Kiitos lukukokemuksesta, tämä oli ihana ♥ Saatan napata vielä jonkun toisenkin tekstisi 

[marieophelia]

Winga: Kiitos paljon kauniista kommentistasi! Varsinkin Reguluksen kutsuminen kärsiväksi sieluksi liikutti mua, koska pidän hänestä itse kovin. Eikä Siriuksenkaan tilanne tosiaan helppo ole. Veljesten suhde on niin kiehtova, koska niin paljon jätetään pinnan alle. Ihana kuulla, että tykkäsit viestinvaihdosta ja että se herätti tunteita.♥

Isfet: Enempi parempi, todellakin Varmaan itsekin valitsisin tämän tekstin, jos mulle lätkäistäisiin oma lista eteen (koska Regulus♥) Ihana kuulla, että sekä vitsikäs kuittailu, että pinnan alla lymyilevä tuska välittyivät. Mun on tarkoitus kirjoittaa Siriuksesta ja Reguluksesta vielä toinenkin ficci, joten on ollut hyvin ilahduttavaa ja inspiroivaa saada tällaisia veljesten suhdetta pohdiskelevia kommentteja. Kiitos paljon! ♥

[Violetu]

Äää, tämä oli ihana!

Olit tavoittanut hienosti poikien lapsenäänet, ja sanatkin solahtivat tuonne sekaan ihan saumattomasti.

Symppasin tässä Regulusta ihan tosi paljon, raukka joutuu olemaan kotona kalseassa ilmapiirissä, kun isoveli nauttii vapaudesta ja perseilee koulussa minkä kerkeää. 
Nauroin tämän kanssa, tässä oli paljon hauskoja juttuja, kuten tuo koko hautakivien kaivertaminen, paljaan pakaran vilautus ja karvalakki. Ja silti taustalta paistoi myös Reguluksen kipu, jota hän kovasti yritti tukahduttaa.
Tosi hieno kokonaisuus, pidin paljon!

~Violet kiittää

[marieophelia]

Violetu: Kiitos paljon kommentista! Ilahduttavaa kuulla, että sekä nauratti että suretti ja että pojat kuulostivat itseltään. Kiitos!♥

[Angelina]

Kommiksesta helou! Nappasin sun listauksesta tämän, koska Reguluksen ja Siriuksen välinen suhde on mun mielestä mielenkiintoinen (ja mua harmitti ettei sitä avattu Pottereissa enempää), mutta myös siksi että oon tykännyt hirveesti tämän 12+ kierroksen teksteistä. Eikä tää todellakaan ollut poikkeus :3

Myös minä pidin siitä, millainen suhde Siriuksella ja Reguluksella tässä on, vaikka tuolla lopussa ehkä jo vähän näkyy Reguluksen yksinäisyys ja tietynlainen kateus siitä, että Sirius saa niin paljon huomiota (vaikkakin tokikin negatiivista sellaista). Kirjoissa muistaakseni Sirius kertoi, että Regulus oli suosikkilapsi, mutta musta oli mielenkiintosta ajatella tässä, että ehkä Regulus ei kuitenkaan saanut haluamaansa huomiota, vaikka olikin isoveljeään "hyväksytympi".

Musta oli söpöä, miten vitsailun ja piikittelyn seassa oli kuitenkin tuollaista oikeaakin välittämistä, kuten tuo miten Sirius kehoittaa Regulusta piiloutumaan vintille ja muistuttaa ottamaan ruokaa mukaan :'3 Muutenkin tykkäsin, että seassa oli tavallaan vakavampaakin juttua, mutta kuitenkin Sirius kertoo hölmöilyistään ja Regulus siitä, miten on ehdottanut ottavansa lemmikkikäärmeen ja nimeävänsä sen Salazariksi, jotta veljesten isä jättäisi haastamatta Tylypahkaa oikeuteen Vähän kyllä tosiaan surullista kun miettii, millaisiksi veljesten välit lopulta menevät, mutta koitan olla ajattelematta sitä liikaa :'D

Olit tosi sujuvasti myös käyttänyt noi haasteen sanat, ei pompannut tosiaan mikään silmään tai vaikuttanut muutenkaan siltä, että olisit jotenkin väkisin yrittänyt saada niitä mukaan!

Kiitos tästä ♥

[Vendela]

Olen katsonut tätä otsikkoa monesti tuolla "edellisen käynnin jälkeisissä viesteissä" ja nyt päätin tulla tämän lukemaan

Olipa kivaa huomata, että tämä osallistuu myös tuohon 12+ haasteeseen, sillä tykkään lukea tuon haasteen tekstejä. Tämä oli tosi onnistunut siinä mielessä, sillä sanat oli upotettu hienosti tuonne. Voi olla, että toistelen tässä nyt sitä mitä kaikki muut ovat jo edellä sanoneet, mutta tykkäsin tosi kovasti tämän rakenteesta. Tämmöiset veljesten väliset lyhyet ja ytimekkäät kirjeet oli oivallinen tapa kertoa heidän suhteestaan Allekirjoituksia en kaivannut, sillä tuo alkutervehdyksenä käytetty nimi riitti hyvin pitämää kartalla kirjoittajasta.

Pidin myös tosi paljon siitä, että nämä sijoittuivat tuohon Siriuksen Tylypahkan alkuun ja erityisesti lajitteluun. Myös Reguluksen tuska siitä, ettei häntä huomaa kukaan oli kirjoitettu hyvin ja uskottavasti. Esimerkiksi tuo kun Regulus sanoi ottavansa käärmeen, mutta kukaan, ei edes Sirius, reagoinut siihen mitenkään. Tämä avasi ja täydensi canonia hyvin, sillä ainakin minä ostan tämän ajatuksen näiden hahmojen välisestä suhteesta tällaisena.

Kiitos tästä, pidin!

Vendela

[marieophelia]

Angelina: Kiitos paljon kommentistasi ja että valitsit tämän Kommenttikampanjasta! Taisitkin olla viides, joka on tämän Kommiksen kautta listauksestani napannut Mutta eipä siinä mitään, mukavaa, että maistui ja virkehaasteen tekstit ovatkin kivoja lukea. Siriuksen ja Reguluksen suhdetta on hauska pohtia, koska kirjoissa siitä kerrotaan niin vähän, mutta siinä olisi aineksia vaikka mihin. Kiitos paljon!<3

Vendela: Hauska kuulla, että tämä rakenteellisesti ja kuvauksena Siriusen ja Reguluksen veljessuhteesta toimi mielestäsi hyvin. Itse tykkään kirjoittaa Reguluksen hieman tuollaisena "niin täydellisenä, ettei häneen tarvitse erikseen kiinnittää huomiota" -tyyppisenä. Kiitos paljon kommentistasi!<3

[Tikkis]

Löysin tämän tekstin äärelle kommenttiarpajaisista, ja onneksi löysin. Mustan veljekset ovat olleet lempparihahmojani Pottereissa, joten niistä on aina ilo lukea. Siihen lisättynä vielä virkehaaste, en tiiä voiko parempaa komboa löytyä.

Tällä tekstillä on ensinnäkin tosi puoleensavetävä otsikko kun ottaa huomioon, miten canonissa asiat menevät. On oikeestaan tosi sydäntä särkevää miettiä, miten kepeää kirjoittelua veljekset ovat harrastaneet ennen kuin tiet alkoi erkanemaan toisistaan. Miellän Siriuksen vähän draamaan ja liioitteluun taipuvaiseksi tyypiksi, joten tässä hänen kirjeittensä dramaattisuus oli jotenkin älyttömän viihdyttävää, kun se sopii mun mielestä siihen hahmoon niiiiin hyvin. Tässä siitä hyvä esimerkki!

Alahan kaivertaa hautakiveä äidille. Kirjoita siihen: WALBURGA HAPANNAAMA MUSTA, kuollut häpeään 2.9.1971.

Niin siriusmaista. Toisaalta Reguluskin tuntuu tässä niin sellaiselta, millaiseksi oon hänet mieltänyt. Vähän ujo ja asiallinen, mutta kuitenkin sitä samaa pientä nokittelunhalua, mitä Siriukselta löytyy enemmänkin. Oli tosi surullista lukea Reguluksen oikeista tuntemuksista, niistä sanoista, mitkä hän oli yliviivannut. Ja kuitenkin tuo hänen vastauksensa Siriukselle on lopulta niin symppis ja toisaalta huvittavakin, että liian nopeasti lukijanakin unohtaa, että Regulus kokee olevansa tosi yksin ja jäävänsä toisen jalkoihin, vaikkei he enää ees asu saman katon alla.

Pakko kyllä olla samaa mieltä muiden kanssa, että oot rakentanut tän tekstin virkehaasteeseen nerokkaasti. Ensinnäkin jo se, että rakensit tän tekstin kirjemuotoon on musta ihan huippua! Toisekseen mun piti ihan tarkistaa, että mikähän virkehaaste tää on ollut ja oonko ite edes kirjoittanut tähän mitään tekstiä, kun en yhtään hahmottanut mitkä sanat tuolla seassa ois voinut olla virkehaasteen sanoja. Ihailtavaa sanojenkäyttöä siis! Joitain tekstejä lukiessa tulee semmonen fiilis, että ei hitto, osaisinpa minäkin. Tää on yks sellanen. Kiitos tästä lukukokemuksesta, tää oli hieno. <3

[Larjus]

Oi miten ihastuinkaan tällaiseen 12+ virkettä -haasteen lähestymistapaan! Enpä muista, että olisin ennen lukenut keneltäkään samasta haasteesta tällaista kirjemuotoa. Kirje-ficejä ei muutenkaan mitää päätä huimaavaa määrää ole tullut vastaan.

Idea tässä oli haasteen ulkopuoleltakin tarkasteltuna hyvä. Mulla on vähän joka fandomin kohdalla heikkous/fiksaatio/joku hahmojen lapsuus(/nuoruus)vuosiin, niin tää oli siinäkin mielessä erinomainen. Tykkään sun kirjoitustyylistäkin, ja sun ficejä onkin aina ilo lukea :3 Tätäkin lukiessa alkoi väkisinkin hymyilyttämään, kun oli niin hauskaa sanailua veljeksillä. Oot hienosti tavoittanut semmoisen koulupoikien äänen.

Vilautin ukolle vaan paljasta pakaraa ja huusin, että turha haaveilla.

Tällle kohdalle nauroin ihan kunnolla Voi Sirius... Ihanan nenäkäs! Tässä kohdassa tuli myös mieleeni, että vaikka en yleensä olekaan mitenkään erityisen kiintynyt lukemaan kelmeistä ficejä, vähänkö tällainen ei-edes-teinien perseily (kirjaimellisestikin, haha) on ihan mahtava aihe ficeihin.

Ja voi tota viimeistä kirjettä </3 Regulus reppana, kun jää riehakkaan ja sukua järkyttävän veljensä varjoon :< Tuolla aiemmin tuli jo hyvin vähän esille, miten Regulusta ja hänen ajatuksiaan ei perheessä oikein kuulla, ja sitten lopussa se purkautui enemmän. Vaikka se vuodatus lopulta sutattiinkin yli (tosi kiva tyylivalinta), ja aihe vaihtui nopeasti taas Siriukseen.

Pakko viel kans nostaa hattua ton haasteen suhteen, että oot tosi hienosti saanut joka sanan ujutettua mukaan. Vaikka oon itsekin juuri tällä samalla sanalistalla kirjoittanut ficin ja siten tuijotellut niitä sanoja paljon, ei ne mitenkään pompanneet esiin vaan ovat niin luontevasti mukana joka kohdassa. Tosi hieno suoritus! 😊

[marieophelia]

Tikkis: Voi kiitos paljon kauniista sanoistasi!<3 Ilahduin ylipäätään, että olit kommentoinut tätä virkehaasteen tekstiä: nyt kun uusi kierros on alkamassa, oli itsekin kiva muistella, mitä oonkaan viimeksi kirjoittanut. Ihana kuulla, että pidit hahmojen toteutuksesta ja kirjemuodosta.
Larjus: Hahhaa, mulla on vähän ( eli aika paljon) sama fiksaatio hahmojen lapsuusvuosia kohtaan (Ja apua, oon kyllä kirjoittanut Siriukselle aika härskin huumorintajun 11-vuotiaaksi, mutta kaipa se sopii hänen hahmoonsa ) Mulla oli tähän virkehaasteeseen alun perin ihan toinen ajatus kuin kirjemuoto, mutta sitten kompastuin kirjoittaessa omaan sanaani (!) viesti ja oli pakko vaihtaa ideaa. Mutta ihanaa kuulla, että pidät mun ficeistä ja kiitos paljon kommentistasi!<3

[Kelsier]

Kommettiarpajaisista hei!

Olipa mukavat kirjeet. Juuri näin Siriuksen vanhemmat saattoivat reagoida, kun heidän poikansa valittiin Rohkelikkoon. Kirjoista jäi sellainen kuva, että Mustat olisivat pitäneet Siriusta ja Regulusta aika tasa-arvoisina, mutta tässä tulee hyvin esille se, että Regulus on varmasti jäänyt tämän kauhean skandaalin varjoon. Tuohon tasa-arvoisuus tuntemukseen ehkä vaikuttaa se, että kirjoissa asiat nähdään Siriuksen näkökulmasta ja hän piti veljestään toisin kuin vanhemmistaan, joita vihasi. Tuo viimeinen karvalakki juttu on ihan paras. Sirius vaan valittaa jostain kylmyydestä eikä tajua, että Reguluksella on isompiakin ongelmia

Kiitos, kun kirjoitit!

-Kel

[marieophelia]

Kelsier: Joo, minäkin ajattelen, että Sirius saattaa Potter-kirjoissa olla aika puolueellinen tietolähde perhettään koskevissa asioissa (samoin toki Oljo) ja siksi onkin kiinnostavaa miettiä, miten perhe "oikeasti" olisi reagoinut Siriuksen lajitteluun. Kiva, että tykkäsit tuosta karvalakki-kohdasta. Kiitos paljon kommentista!<3