Otsikko: Tahmainen tilanne
Fandom: Marvel/MCU
Ikäraja: Sallittu
Kirjoittaja: Violetu
Paritus: Tony/Bucky (established)
Genre: huumori/tilannekomiikka, yleinen pölhöily, ficletti
Summary: "Tätä saamarin töhkää on joka paikassa!" Tony painoi etusormet peukaloitaan vasten, ja hänen sormensa tahmasivat heti toisiinsa kiinni.
Osallistuu FinFanFun1000 -haasteeseen sanalla: 581. Erotus.
A/N: Hmmm, kaksi tuntia aikaa junan lähtöön, pakkaaminen vaiheessa, mitähän sitä tekisi? Joooo, julkaisen joskus muinoin raapalejuoksussa syntyneen, sittemmin ficletiksi laajenneen tekstin, loistoidea! 😅🙈 Enjoy!
***
Tahmainen tilanne
"Tätä saamarin töhkää on joka paikassa!" Tony painoi etusormet peukaloita vasten, ja hänen sormensa tahmasivat heti toisiinsa kiinni.
"Pihkaa, rakas, se on pihkaa", Bucky vastasi lempeästi ja laski kätensä Tonyn housujen takamukselle, jotka olivat myös pihkatahrojen peitossa. Buckyn kämmen tahmasi heti kiinni.
Tony mulkaisi poikaystäväänsä myrkyllisesti.
"Onko sinulla ehdottaa jotain ratkaisua tähän saakelin liisteriin, vai liimaudutaanko vaan toisiimme ja itseemme kiinni, kunnes joudutaan hälyttämään joku apuun? Meillä on käytössä enää yksi kunnollinen käsi", Tony viittoi yhteen liimautuneilla sormillaan Buckyn metallikäteen, joka ei ollut vielä liimautunut mihinkään.
Bucky kohotti kätensä raapiakseen päätään, ja Tony ennätti tuskin älähtää ennen kuin metallikäsi tarttui Buckyn takaraivoon kiinni.
"Voi perse", Buckykin tuntui vihdoin tajuavan, ettei tilanne ollut varsinaisesti hallinnassa.
“Siitä puheenollen, et saisi mitenkään kättäsi irti ahteristani? Haluaisin istua alas”, Tony vastasi.
Hänen teki mieli haudata kasvot käsiinsä, mutta järki oli vielä sen verran hereillä kriisistä huolimatta, ettei Tony tehnyt sitä.
“Tämä ei ole mitään normaalia pihkaa”, Bucky murahti nykiessään kättään irti Tonyn takapuolelta huonolla menestyksellä.
“No shit, Sherlock.”
“Tämä on jotain jonkun hullun tiedemiehen ongelmajätettä”, Bucky jatkoi kyykistyessään, jotta Tony saattoi istua hänen kätensä päälle.
“Ja meillä on voittaja”, Tony pyöritti silmiään. Hän ei olisi alun perinkään halunnut lähteä koko missiolle, mutta tässä sitä oltiin.
Tulisi olemaan lystiä kaivaa kommunikaattori repusta esiin, kun Tonyn kädet olivat toisissaan kiinni, ja Buckyn kädet toinen Tonyn takalistolla ja toinen tämän omassa päässä.
“Hei!” Tony keksi äkkiä, ja alkoi parhaansa mukaan avata housujaan ja kiemurrella niistä ulos.
Bucky voisi käyttää kättään, jos se olisi kiinni ainoastaan housuissa… jaahas.
Tony ei ollut ottanut huomioon, että nyt hänen molemmat kätensä olivat myös kiinni hänen housuissaan.
“Tony, tämä ei ehkä ole paras mahdollinen hetki - “ Bucky aloitti, mutta sai osakseen niin julmistuneen mulkaisun, että katsoi parhaaksi sulkea suunsa.
“Kun minä olen päässyt tästä, sinä kaivat kommunikaattorin repusta ja hälytät apua”, Tony sihisi toivoen, ettei Bucky esittäisi ainuttakaan kysymystä.
Oli aikamoinen akrobaattinen suoritus päästä housuistaan ulos, kun omat kädet olivat etupuolella kiinni, ja poikaystävän käsi takapuolella, mutta jotenkin Tony onnistui siinä.
Bucky alkoi housuihin takertuneella kädellään kaivaa reppua, ja sai kuin saikin kommunikaattorin kaivettua esiin.
Siinä samalla Tonyn housut tosin tarttuivat repun sisävuoreen, juomapulloon ja energiapatukkaan. Jotenkin Bucky onnistui silti saamaan kommunikaattorin korvalleen.
“Me olemme Tonyn kanssa jumissa vähän tahmeassa tilanteessa, lähettäkää apua. Joku, joka ymmärtää villiintyneen ja epäluonnollisen takertuvaisen pihkan päälle mielellään. Ja varsinkin irrottamisen. Loppu.”
Kommunikaattori jäi liimautuneena Buckyn korvan ja Tonyn housuihin liimautuneen käden väliin. Tonyn omat kädet olivat siinä lähellä, sillä hänen oli seurattava housujaan.
“Loistavaa”, Bucky mutisi, ja Tony ajatteli, että olisi pussannut toista, jollei olisi ollut aivan varma, että he jäisivät siinä kohtaa huulistaan kiinni.
Oli selkeästi sellainen päivä.
***