Ficin nimi: Jotain valkoista
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron
Ikäraja: S
Paritus: Curtis/Shiro
Genre: Slice of life, fluff
Summary:
"Kyllä se olisikin helppoa, jos naimisiin meneminen hoituisi pelkällä sormustenvaihdolla ja pusulla", Curtis totesi luoden huvittuneen silmäyksen vastapäätä istuvaan sulhaseensa.A/N: Tästä tuli jotenkin noin triplasti pidempi kuin mitä olin alun alkaen suunnitellut.
Noh, saipa sitä taas tekstiä valmiiksi asti pitkästä aikaa, mahtava fiilis!
***
"Kyllä se olisikin helppoa, jos naimisiin meneminen hoituisi pelkällä sormustenvaihdolla ja pusulla", Curtis totesi luoden huvittuneen silmäyksen vastapäätä istuvaan sulhaseensa.
"Helpoin tapa olisi varmaan marssia maistraattiin ja heittää nimet paperiin", Shiro tuumasi takaisin ja lisäsi muistivihkoonsa muutaman ranskalaisen viivan. "Epäilen kyllä, että siinä olisi mitään hauskaa."
"Voiko tätäkään pidemmän päälle hauskaksi sanoa?" Curtis huokaisi puolittain leikillään ja ryysti teekuppinsa tyhjäksi. "Sinä se et halunnut suunnittelijaa avuksi, vaikka kaikkiin pieniin yksityiskohtiin hukkuminen on vain ajan kysymys."
"No, kun näkee kerralla kunnolla vaivaa, lopputulos tapaa olla sen mukainen."
"Paras ollakin... Minä en ainakaan ajatellut tehdä tätä toiste ihan jo siitäkin syystä, että koko hääprojektista muodostuu helposti melkoinen sirkus. Ihan liikaa vaivaa", Curtis virkkoi leukaansa hieroskellen ja virnisti Shiron huvittuneelle tuhahdukselle.
"Arvostan prioriteettejasi."
"Tiedän."
Shiro naputteli kynällään vihkoaan. "Kaipaisin vähän sinunkin mielipiteitäsi, jos haluat kuulla."
"Taidan luottaa sinun näkemyksiisi enemmän, mutta kerro toki."
Curtis kumartui tarkastelemaan ylösalaisin siistillä käsialalla tehtyjä muistiinpanoja. PUVUT-otsikon alle Shiro oli kirjoittanut muutamia rivejä sen verran tiheään, että niistä oli hankalampi saada selkoa.
"Univormut olisivat yksi vaihtoehto", Shiro tuumi, muttei kuulostanut mitenkään ylenpalttisen innokkaalta.
"Hmm... Ehkä vähän tylsiä, vaikka olisikin kunniamerkkejä koristamassa kokonaisuutta", Curtis sanoi. "Parempi kai olisi vetää mahdollisimman juhlavat kamppeet niskaan ja näyttää oikein olan takaa, miten suuresta jutusta on kyse."
"Tilanteen luonteeseen nähden se ei kuulosta yhtään huonolta." Shiro yliviivasi univormukohdan muistiinpanoistaan. "Mennään siis smokeilla?"
"Se lienee se pramein mahdollinen pingviinipuku", Curtis hymähti. "Kelpaa minulle."
"Entä väri?"
"Ööm... Musta tai valkoinen?" Curtis ehdotti. "Vai?"
"Minulla kävi mielessä valkoiset smokit", Shiro sanoi.
"Samanlaiset molemmille?"
Shiro hymähti myöntävästi. "Mikä ettei. Ehkä vähän homoa, mutta -"
Loppuosa lauseesta hukkui Curtisin naurunremakan alle. Juuri tuota hän rakasti Takashi Shiroganessa: asiallista ulosantia, johon toisinaan sekoittui ripaus jotain itseironista, mustaksi huumoriksi luettavaa tai tahatonta kaksimielisyyttä.
"Ajatella, jopas sattui", Curtis tyrskähti silmänurkkaansa pyyhkäisten. "Eikö sateenkaariraitainen olisi sekin aika päheä?"
"Ehkä musta tai valkoinen toimisi kuitenkin astetta paremmin", Shiro virnisti takaisin. "Valkoisissa emme ainakaan hukkuisi vieraiden pukujen tummaan massaan."
"Totta, valkoinen on tummaa parempi", Curtis totesi ja nousi pöydästä. "Eikä tule riitaa siltäkään osin, kumpi saa olla morsian valkoisissaan", hän lisäsi ilkikurisesti.
"Sekin on melkoinen plussa", Shiro naurahti ja merkitsi muutaman rivin vihkoonsa.
"Mitäs kaikkea sinulla siellä on?" Curtis nojautui halaamaan Shiroa takaapäin ja painoi leukansa kevyesti tämän hartialle. "Puvut, koristelu, ruoka... Hodareita, hyvä..."
"Ei siinä mitään hodareita ollut!" Shiro tiirasi muistiinpanojaan kuin olisi epäillyt vahingossa kirjoittaneensa ylös jotain tuiki päätöntä.
"Anna kynä niin kohta on." Curtis hapuili kuulakärkikynää Shirolta, mutta mekaaninen käsi oli nopeampi.
"Jospa minä miettisin sitä ruokapuolta?" Shiro ehdotti viattomasti pidellen kynää hänen ulottumattomissaan.
"No kaikin mokomin, kunhan pöytään ei ilmesty kevätkääryleitä", Curtis tokaisi napauttaen sormellaan muistikirjan merkintöjä.
"Mitä vikaa on kevätkääryleissä?"
"Pääasiassa se, etteivät ne maistu hyviltä."
"Vieraat voisivat tykätä."
"Tykkäisivät ne hodareistakin."
Shiron tuhahduksesta päätellen hänen pointtinsa oli purrut tahattoman hyvin.
"Kompromissina voidaan pettyä molemmat ja unohtaa sekä kääryleet että hodarit", Curtis ehdotti sitten.
"Okei, vedetään se yli ja palataan ruokatarjoiluun lisää vähän myöhemmin", Shiro myöntyi ja suttasi maininnan kevätkääryleistä. "Entä koristelu?"
"Voisin ehdottaa ihan kiusallani ilmapalloja", Curtis hymähti ja painoi poskensa Shiron korvaa vasten. "Vakaan olettamuksen mukaisesti kaikki pitävät niistä."
"Et itse asiassa ole ensimmäinen, joka puoltaa ilmapalloja", Shiro hymähti. "Sekä Matt että Lance pommittivat minua sillä idealla, kun ohimennen menin ajattelemaan koristeasiaa ääneen."
"Puhuivat ihan asiaa."
"Tarkemmin sanoen Matt uhkasi jättää koko kekkerit väliin, jos missään ei olisi ilmapalloja."
"Paha juttu", Curtis huokaisi dramaattisesti ja kurkotti kohti kynää Shiron kädessä. "Annapa sitä vähän..."
Muutaman viivanvedon jälkeen sivun marginaalissa komeili pieni piirros ilmapallosta paksureunaisen huutomerkin kera.
"Kukkiakin sopisi varmaan miettiä ihan katalogin kera", Shiro pohti. "Tuleeko tällä hetkellä mieleen jotain?"
"Neilikat ovat söpöjä", Curtis tiesi heti sanoa. "Ruusut taas vähän kliseisiä..."
"Vai pikemminkin klassisia?"
"Miten määritellään kliseen ja klassikon ero?" Curtis kysäisi retorisesti, mutta totta kai Shiro ryhtyi tuota pikaa tuumimaan vastausta.
"Jos klassikko on vähän kuin hyväksi havaittu klisee?"
"Hmmm... Mutta voiko klassikkoa edes haukkua kliseeksi, jos ne ovat jollain tapaa vastakohtiakin? Sehän on täysi paradoksi."
Shiro mietti hänen sanojaan kulmat kurtussa ja luovutti lopulta.
"Lakkaa sekoittamasta minua! Minulla on tässä oleellisempaakin mietittävää..."
"Jos jätetään ne ruusut vielä mietintämyssyn alle?" Curtis hekotti ja silmäili muistivihkoa. "Mitäs sitten vielä... Hei, jotain vanhaa, uutta, lainattua ja sinistä? Miksei niitä lue täällä?"
"En ajatellut koko asiaa. Sehän on kai pääasiassa morsiamen juttu?" Shiro tarkensi hölmistyneenä.
"No joo, taitaa ollakin", Curtis sanoi ajatellen tarkemmin. "Serkkutyttöni viimekesäisten häiden perusteella minä ylipäätään olen tietoinen kyseisestä konseptista. Hän oli maalannut kenkiensä pohjat siniseksi ja esitteli älynväläystään joka ainoalle sukulaiselle... Siinä oli lanttu hajota yhdeltä sun toiseltakin."
"Aika raskasta", Shiro hymähti myötätuntoisesti. "Mikään ei tosin estä toteuttamasta tuota perinnettä, jos siltä tuntuu."
"Taidan jättää väliin. Tai sitten muutan sitä omiin tarkoitusperiini sopivammaksi ja hankin sinisen sijaan jotain valkoista." Curtis tuumi silitellen sulhasensa hiuksia. "Tajusitko?"
"Haluatko siis minun sukunimeni?"
"Lähinnä tarkoitin ihan koko
Shiroa, jos se nyt tarkoittaa valkoista", Curtis naurahti.
"Niin, tarkoittaa kyllä", Shiro sanoi tajutessaan hänen vitsinsä pointin. "Saat sinä kyllä Shiroganenkin ottaa, jos niin haluat."
"Älä ainakaan sinä luovu siitä, ethän?" Curtis hymähti haroen Shiron hiuksia sojottamaan huvittavasti pystyyn.
"En ollut suunnitellut, mutta miksi esitit sen noin?" Shiro näytti vähän kummastuneelta.
"Käytännön kannalta. Kysehän on kokonaisesta identiteetistä!" Curtis naurahti. "Mieti nyt: miksi kaikki sinua sitten sanoisivat, jos et olisi enää Shirogane ja sitä kautta Shiro?"
"Varmaan he sanoisivat Takashiksi", Shiro tuumasi johdonmukaisesti, vaikkei näyttänytkään järin vakuuttuneelta.
"Eikö kuulostaisikin läpeensä oudolta?"
"Suurimmassa määrin", Shiro myönsi rapsuttaen kynällä leukaansa.
"Yksi asia on silti vuorenvarmaa", Curtis virkkoi suupielet nykien. "Töhö-Takashi säilyisi aina relevanttina lempinimenä, olit sitten Shiro tai et."
Shiro kohotti kulmiaan. "No minä kuulen tuon ensimmäistä kertaa."
"Mutta tuskin viimeistä", Curtis kiusoitteli suukottaen sulhastaan ja poimi sitten teekuppinsa pöydältä viedäkseen sen tiskiin. "Kannattaa muuten aina varmistaa, että kuulakärkikynän terä on piilossa, kun rapsuttelee sillä naamaansa."
Shiro tuijotti kynää kädessään ja läimäisi kätensä leukaansa. "Hitto soikoon..."
"Tiedätkö, toinenkin asia on aika varmaa", Curtis myhäili Shiron noustessa tuoli kalahtaen ylös ja harppoessa lähimmän peilin eteen.
"No mikä?"
"Tein täysin oikean päätöksen astella alttarille juuri sinun kanssasi!"
