Nimi: Aurinko ja Kuu
Kirjoittaja: Uhkarohkea
Genre: draama
Ikäraja: S
Aurinko ja Kuu
200 sanaa
Kuu haroi tummanruskeita, lähes mustia hiuksiaan eteisessä. Sen kengännauhat olivat auenneet matkalla, eikä se solminut niitä ulkona. En uskaltanut katsoa silmiin, häpesin sitä kuinka onnelliseksi olin tuntenut itseni herättyäni Kuun halauksessa.
”Sun äitihän tulee vasta maanantaina kotiin?” Kuu kysyi, hymyili hieman.
”Joo, jos se ei muuta mieltään kesken viikon”, naurahdin hermostuneesti ja toivoin että Kuu ei nähnyt mun lävitse. Se nyökkäsi ja kumartui riisumaan kenkänsä. Purin huultani, Kuu oli kaunis tänäkin iltana. Olin ajatellut Kuun olevan kaunis paljon kauemmin kuin sopivaa, niin monta hukkaan heitettyä kuukautta. Ei se kuitenkaan musta pitänyt.
Kuu alkoi rupatella jostain jokapäiväisestä, vastailin lähinnä erilaisin äännähdyksin. Siniharmaita silmiä oli niin mukavaa vilkuilla. Ja katsella sen onnea. Harhauduin ajatuksiini, ihmettelemään Kuuta.
”Aurinko”, se kutsui mun nimeä ja säpsähdin. Kuu katsoi syvälle silmiin. ”Kai mä saan nukkua tänäänkin sun vieressä?”
Nyökkäsin hiljaa. Ajatus Kuusta mun sängyssä sai hymyilemään ääneenkin. Se naurahti takaisin, vaikkei tiennyt mille olin naurahtanut ja mitä mietin. Liikahdin huoneeni suuntaan, Kuu ymmärsi vihjeen.
Se istui sängyllä mun vieressä, heilutteli jalkojaan. Riisuin paitani kuumuudessa ja tuntui kuin Kuu olisi vilkaissut mua, mutta se oli varmasti kuvitelmaa. Helppo hävitä ajatuksiin. Hukkasin ne, kun tajusin päätyneeni Kuun syliin, kasvot sitä päin. Jotenkin vaistomaisesti halasin Kuuta.
”Mä pidän susta.”
