11.
Aleian sormet naputtavat pöydän reunaa kuin siinä olisi koskettimet. Ääntä ei kuulu, mutta Aleian mielessä sävelet kaikuvat pienessä kyökissä ja täyttävät sen äärimmilleen. Hän ei huomaa, että häntä tarkkaillaan, ennen kuin kokki avaa suunsa.
“Soitatko sinä?” Mies näyttää uteliaalta ja Aleia uskaltautuu nyökkäämään.
“Pianoa.” Mies sulkee silmänsä ja huokaisee.
“Minä en enää muista, miltä se kuulostaa”, mies sanoo kaihoisasti.
Taivaalliselta, Aleia ajattelee.
“Kuin juoksisi tähtien seassa”, hän sanoo ääneen. Kokin kasvoille syttyy hymy ja silmät tuikkivat kuin nuorella miehellä.
“Musiikki ei kuulu avaruudessa”, joku sanoo ovelta ja Aleia säpsähtää niin, että pudottaa perunan käsistään. Fay nojaa ovenkarmiin.
“Ääni on paineaaltoja ja tarvitsee mekaanisen väliaineen edetäkseen”, nainen jatkaa.
“Minä tiedän sen”, Aleia tuhahtaa ja kumartuu nostamaan perunan.
“Minä en maksa juttelusta”, Fay sanoo kuin ei olisi kuullut. “Palatkaa töihin.”
“Sinä et maksa meille mistään”, kokki sanoo, mutta kääntyy kattilansa pariin. Aleia laskee katseensa ja pian ovi sulkeutuu kolahtaen.
“Entä laulatko sinä?”
12.
Aleia ei ole koskaan laulanut yleisölle, mutta vanhalle kokille hän lupaa laulaa. Hän takeltelee ensin hieman, mutta kun kokki hymyilee hänelle rohkaisevasti, hänen äänensä saa uutta voimaa. Sävelet kaikuvat seinistä ja Aleian levoton sydän rauhoittuu. Ennen kuin hän huomaakaan, perunasaavi on tyhjä ja kokki antaa hänelle lautasellisen muhennosta.
Kun Aleia syö kokki kertoo hänelle tarinoita vanhasta maailmasta, sinisestä taivaasta ja musiikista. Aleia kuuntelee ja imee tarinat itseensä kuin sävelet. Hänestä ei edes tunnu niin pahalta sulkeutua pieneen hyttiinsä, kun on aika käydä nukkumaan. Jäseniä särkee, mutta Aleian olo on levollinen. Hytissä on hiljaista, vaikka käytävältä kuuluukin silloin tällöin askelia.
Aleia istuu ikkunan edessä katsellen tähtiä, kun hänen sormensa tavoittelevat olemattomia koskettimia. Hän jättää tulevaisuuden murheeksi, miten hänen on tarkoitus päästä pois Närheltä. Sillä hetkellä hän vain hengittää ja antaa sormiensa juosta pitkin koskettimia. Hän melkein kuulee heleän äänen ja kuinka kappale herää eloon hänen sisällään samaan tahtiin kuin tähdet tuikkivat.