Nimi: Aistimuistoja
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Beta: Saappaaton, tack <3
Ikäraja: K-11
Genre: höttöisä slice-of-life, het
Haasteet: Fluffy10 #2 sanalla "poissa", Het10 #2, Kaiken maailman ficlettejä V (viikko 10/2017: Suhteet), Yhtyeen tuotanto II kappaleella En mitään, en ketään (sanat), Otsikoinnin iloja (esine- / motiiviotsikko), Ficlet300 (240. Työ, 247. Musiikki ja 187. Haju)
A/N: Kun kuuntelin En mitään, en ketään -kappaletta, sain sen säkeistöistä vision kolmeen pieneen (irtonaiseen) raapaleeseen. Tässä on, nauttikaahan ~
Aistimuistoja
Alkukesän aamuöitä
Väreilevä helle kaupungin
Sankareiden töitä
Lähteä ja tulla takaisin
Vuosien varrella olen tottunut siihen, että lähdet, kun tarvitsee lähteä, eikä minun kannata valvoa turhaan iltaisin pitkään sinua odottaen. Sinä tiedät mitä teet. Vaikka sydämeni pinnalla on aina häivähdys pelkoa siitä, ettet palaakaan viereeni, haluan uskoa, että palaat. Toisaalta siihen liittynee toive siitä, että uskoni varjelee sinua.
Palaat tänään vasta aamuyöstä. Tulet sisään aina mahdollisimman hiljaa, kuten nytkin. Kuudelta uneni on kuitenkin niin seitinohutta, että pienikin rasahdus repii sen palasiksi. Makaan paikallani silti ääneti, kuuntelen kuinka hiivit suihkuun, ryömit lopulta sänkyyn viereeni.
Ihollasi tuoksuu savu, vaikka olet yrittänyt kuurata sen tarkasti pois. Kiedot kätesi ympärilleni. Se saa minut hymyilemään leveästi.
Tehdä lauluja ja soittaa
Laiturilla laivaa odottaa
Ajatella hyvä voittaa
Tai sängyn päädyn hellää narinaa
Kun odotan lauttaa, viileä merituuli saa minut vetämään kietaisumekkoa tiukemmin ympärilleni. Värikkääseen kukkakankaaseen on takertunut tupakanhaju, kun olen nauranut jutuillesi pitkään ja hartaasti parvekkeellasi savukkeiden palaessa yksi toisensa jälkeen.
Silmät sulkemalla palaan eiliseen iltaan. Kuulen pääni sisällä yksittäisiä sointuja kitarastasi ja kaikuja karheasta äänestäsi, ja ne ovat kovin rauhoittavia. Ne johdattelevat minut sängynnurkkaasi, juottavat minut taas humalaan halvasta punaviinistä, tuovat huulesi kaulalleni. Hengitän katkonaisesti, kun avaat paitani napit varmoin käsin ja liu’utat peukaloitasi vartalollani.
Tänään aamukahvi oli pitkää ja kitkerämpää kuin aiemmin. En halunnut lähteä, etkä sinä halunnut minun lähtevän. Meillä on kuitenkin omat elämämme, mutta ehkä rakkaus vielä voittaa.
Lueskella vällyn alla
Kun sade rummuttelee ikkunaan
Irrallaan ja maailmalla
Joka kadun kulmaa pitää kotinaan
Ulkoa kuuluu syvää jyrinää, ja näen ohuiden verhojen läpi hetken päästä kirkkaan väläyksen. Vedän itseni syvemmälle peiton alle, koska suoraan sanottuna ukkonen pelottaa minua melkoisesti. Sinun lämpösi siinä vieressä auttaisi paljon, mutta tiedän sinun olevan matkalla maailman ääriin, tuhansien kilometrien päähän.
Uskaltaudun pikaisesti vessaan ja kuuntelen siellä, kuinka sade ropisee pikkuruisen ikkunan ulkopuolella metalliseen ikkunanreunukseen. Pesukoneen päälle on jäänyt sinun kasvopyyhkeesi. Hamuan sen sieltä käsiini ja nuuhkaisen siihen takertunutta partaveden tuoksua. Sinulla on päälläsi puoliksi napitettu kallis egyptiläisestä puuvillasta tehty kauluspaita, kun suihkutat kevyesti kultaisesta pullosta hajustetta kaulaasi.
Meillä on vankka luottamus. Olimmepa missä tahansa, toistemme ajattelu toisi kodin luoksemme.
Mutten mitään, en ketään
Alla ikivanhan auringon
En mitään, en ketään
Enemmän kuin sua