Ficin nimi: Ahkerat opiskelijat?
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: The Legend of Korra
Ikäraja: S
Paritus(?): Wei/Wing Beifong
Genre: Kepeä draama, slice of life
Varoituksen sana: Hyvin mietoa insestiä (en tiedä edes onko sitä välttämättä, mutta varoitetaan anyway)
Summary:
”Minä ihan kuvittelin, että ulkona opiskeleminen virkistäisi...”A/N:
Perspektiiviä parittamiseen antoi aihetta miettiä
kaksosiin liittyvää teemaa, ja tuota pikaa mieleeni juolahti tämä parivaljakko Korran maailmasta. <3 Nämä valloittavat hemmot olisivat ansainneet enemmän ruutuaikaa, mutta minkäs teet. Mieleen jäivät joka tapauksessa.
Osallistuu PP:n lisäksi
Otsikkohaasteeseen sekä
Eroon maneereista -haasteeseen.
***
Puutarhan kesätuulesta ja jylhän puun oksien tarjoamasta varjosta nautiskelu on viimeisen tunnin aikana menettänyt hohtoaan, Wei aprikoi ja kääntää päättäväisesti historiankirjansa sivua. On jokseenkin turhauttavaa yrittää paneutua avatar Kyoshia käsittelevään kappaleeseen, kun Wing on päättänyt hyödyntää hänen reittään näppäränä tyynynä ja liikahtelee tuon tuosta vain häntä häiritäkseen.
”Annat itsestäsi surkean kuvan ahkerana opiskelijana.” Wei silmää huvittuneena veljensä rentoa makoilua. Wingin kirja painaa parhaillaan ruohonkorsia liiskaan nurmikolla hyödyttömänä nököttäessään.
”En ole koskaan väittänyt olevani sellainen, etkä kyllä sinäkään. Motivaation osoittaminenkin taitaa ajoittain olla vähän sinne päin?” Wing painelee sormillaan otsaansa.
Huomautuksessa on kieltämättä rutkasti perää.
”Sentään minä olen meistä se, joka edes yrittää.”
”Minä ihan kuvittelin, että ulkona opiskeleminen virkistäisi...” Wingin ääni hiipuu mutinaksi hänen housujensa kangasta vasten.
Wei kohentaa ryhtiään puunrunkoa vasten nojatessaan. Karkea kaarna tuntuu mukavalta selkää vasten, vaikkakin se murustaa itseään hänen vaatteilleen. ”Kultaseni, sinulta puuttuu tahdonvoimaa.”
”Saat kyllä lukea sitä ääneen, jos millään haluat. Ehkä kuuntelu sujuu lukemista paremmin”, Wing sanoo viattomasti ja tökkää sormellaan kirjan selkämystä niin, että teos on vähällä kirvota Wein otteesta.
”Hei, älä riehu! Tämä läsähtää vielä naamallesi!”
”Mitäs olet niin rähmäkäpälä!” Wing virnistää ja huitaisee veljeään kohti valmiina torjumaan mahdollisen kostoiskun, mutta sellaisen sijaan Wei laskee kätensä pörröttämään hänen tummia hiuksiaan.
”Et kuuntelisi kuitenkaan, joten potentiaalinen yritykseni auttaa sinua oppimaan edes jotain valuisi hukkaan”, Wei hengähtää näennäisen onnettomana, mutta Wing ei luovuta, vaan jatkaa kujeiluaan tönimällä ärsyttävästi kirjaa ja häntä vuoron perään.
"Käpälät muualle siitä!"
"Älä anna minun häiritä!"
Tuota pikaa Weillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin antaa periksi mielenrauhansa säilymisen vuoksi.
”Hyvä on, anna olla! Kuuntelet sitten kanssa, paukapää!”
”Tottahan toki!” Wing tarjoaa hilpeän vastauksen, joka ei kylläkään onnistu liiaksi vakuuttamaan.
Wei rykäisee kurkkuaan ja alkaa lukea.
”Joitain vuosia avatar Kyoshin viimeisestä kohtaamisesta Chin Valloittajan kanssa Maan valtias kutsui hänet Ba Sing Sehen neuvotteluihin, sillä epäpäteväksi koettu johtaminen oli lietsonut talonpoikien kapinoita ympäri kaupunkia. Kyoshin saapuessa rahvas oli kuitenkin jo ennättänyt tuhota kaiken ’vanhasta hallituksesta’ muistuttavan, johon lukeutui monia sekä historiallisesti että kulttuurillisesti arvokkaita esineitä –”
”Voi pojat, miten pitkäveteistä...” Wing keskeyttää ja haukottelee makeasti sanojensa perään. Wei yrittää mielessään estää haukotusta tarttumasta, mutta huomaa epäonnistuneensa surkeasti ja aukoo suutaan niin autuaana, ettei ihmettelisi, vaikka sinne lentäisi ohimennen ötökkä jos toinenkin.
”Pänttäisin mieluummin vaikka maantietoa kuin historiaa”, hän myöntää jaksamatta yrittää esittää virkeää ja pyyhkäisee silmänurkastaan haukotuksen tuoman veden. Historian havinassa on omat kiehtovuutensa, mutta kesäinen iltapäivä ei kerta kaikkiaan tarjoa heille kummallekaan toivottua pirteyttä. Ilma on aivan liian suloinen aivoja vaativalle opiskelulle ja aivan liian täydellinen pienille nokosille puun katveessa.
Wing näyttää lukevan hänen ajatuksensa.
”Hei, sinä yritit joka tapauksessa enemmän kuin minä. Voit onnitella itseäsi isolla kädellä!”
Wei päästää naurunpyrskähdyksen tömäyttäessään kirjansa Wingin opuksen päälle niin että kannet kopsahtavat kumeasti. ”Nollatason päihittäminen imarteleekin niin suuresti.”
”Eipä kestä. Ansaitset joka hehkutuksen!” Wing sanoo muikea hymy kasvoillaan ja sulkee silmänsä aseteltuaan päänsä paremmin hänen reittään vasten. Wei kuittaa kommentin kepeällä tuhahduksella ja nojaa päätään puunrunkoon valmiina antautumaan itsekin pikku torkuille. Kenties opiskelulla olisi tarjota heille antimiaan paremmalla menestyksellä vähän myöhemmin.
”Meille kyllä mesotaan, jos jäämme kiinni tällaisesta leväperäilystä”, Wei mutisee viimeisenä oljenkortenaan taistelussa tarmottomuutta vastaan, mutta loppujen lopuksi saarnan uhka liikuttaa häntä varsin vähän. Wingiä vielä vähemmän.
”
Jos jäämme kiinni. Riski on aika pieni."
Sen tosiasian todetessaan Wei antaa kaikkien ajatusten valua mielestään ja hengittää syvään väsymyksen kutsuvan sumun vetäessä puoleensa hetki hetkeltä enemmän. Hän silittelee hellästi veljensä hiuksia ja hieman ennen nukahtamistaan kuulee tämän alkavan tuhista.
