Se, jossa Phoenix varastaa Milesilta kahdenkeskisiä hetkiä kiireisen arjen keskellä.
Nimi: Ajankäytön aapinen
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Ace Attorney
Paritus: Wright/Edgeworth
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: kahdenkeskisiä hetkiä arkikiireen keskellä
Haasteet: Arkifest III (haasteet 2 ja 19), FanFic100 (87. Elämä), FinFanFun1000 (42. Arki), Spurttiraapale V (18. kierros), Vuosi raapalehtien VII
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Ace Attorneyn luojille. En ansaitse tällä rahaa.
A/N: Minä löysin tumblria selatessani söpöä wrightworth fanarttia (S) ja halusin kirjottaa sen inspaamana jotain!
A J A N K Ä Y T Ö N A A P I N E N
1.Velvollisuuksilla on tapana kasaantua arkeen niin kuin kauppakuiteilla lompakkoon. Miles Edgeworth, jos kuka, tietää sen. Maineikkaan syyttäjän työn sovittaminen parisuhteen kanssa yhteen ei käy aina helposti: varsinkaan, kun suhteen toinen osapuoli on asianajaja itsekin. Miles on kyllä löytänyt Phoenixin kanssa keinonsa ujuttaa täyteen työviikkoon vapaa-aikaa myös kahdenkeskisille hetkille, mutta joskus työn tuomat velvollisuudet on pakko priorisoida kaiken muun edelle. Miles on välillä harmissaan pitkiksi venyvistä työpäivistään, vaikka onkin unelma-ammatissaan. Kiirettä on pitänyt jo kaksi viikkoa putkeen ja Miles alkaa olla hellyydenkipeä, vaikkei sitä kuunaan Phoenixille tunnustaisikaan. Tunne on hänelle itselleenkin jotakuinkin vieras. Milesin onneksi Phoenixillä on omat, hieman kyseenalaiset, keinonsa varastaa häneltä hetki kahdenkeskistä aikaa kiireisimpinäkin päivinä.
”Enpä tiedä”, Miles hymähtää, kun Phoenix istuutuu hänen toimistonsa sohvalle ja levittää jalkojaan kutsuvasti.
”Ilonpilaaja. Juoksupoikasikin ovat lounaalla. Kyllä sinä voit yhden teekupillisen juoda sylissäni.”
Miles kohottaa toista kulmaansa ja puhaltaa kuumaan posliinikuppiinsa. ”Et sitten tee mitään arvaamatonta. En halua läikyttää teetä housuilleni.”
”Lupaan olla täysin ennalta-arvattava”, Phoenix vannoo käsi sydämellä.
Miles epäilee, mutta laskeutuu kuitenkin Phoenixin syliin. Phoenixin sisäreidet painavat hänen ulkoreisiään vasten ja miehen käsivarret kietoutuvat lämpiminä ja tuttuina hänen ympärilleen. Asento tuntuu hyvin intiimiltä, vaikka heillä on kaikki vaatteet päällään, ja Miles punastuu poskipäistään. Se ei varmasti jää Phoenixiltä huomaamatta, harva asia jää, mutta hän tietää olla kiusaamatta Milesia siitä.
Miles hörppää varovasti kupillisesta oolongiaan. Kun hän kääntää päätään katsoakseen ulos syyttäjäntoimiston ikkunoista, Phoenix tarttuu tilaisuuteen ja antaa suukon hänen poskelleen. Milesin on vaikea rentoutua hetkeen, mutta hän arvostaa silti Phoenixin elettä ja vaivannäköä.
”Yritän lähteä tänään aikaisemmin”, hän lupaa.
2.On Milesin ensimmäinen vapaapäivä moneen viikkoon. Viikonloppuisinkin, kun hän ei ole ollut virallisesti töissä, hän on hoitanut paperihommia, soittanut puheluita tai valmistautunut tulevan viikon oikeudenkäynteihin. Nyt Phoenix on kuitenkin piilottanut hänen työsalkkunsa ja lukinnut hänen kotitoimistonsa oven. Edellisenä iltana Phoenix vannotti häntä nukkumaan pitkään ja pysymään sängyssä, kunnes aamupala olisi valmis. Miles oli skeptinen Phoenixin asettamista ehdoista ja siitä, miten hän pystyisi niitä noudattamaan, mutta kun auringonsäteet herättävät hänet vasta yhdeksän jälkeen, hän on iloinen Phoenixin määrätietoisuudesta.
Miles ei muista, milloin hän on viimeksi herännyt auringonnousun jälkeen ja jäänyt lepäämään Phoenixin viereen. Hän sulkee uudestaan silmänsä ja nauttii hetken raukeudesta: siitä, miten lämpimältä Phoenixin vartalo tuntuu hänen vieressään peiton alla ja ettei hänellä ole mihinkään kiire. Lopulta jäseniin hiipivä vireys tekee hänestä kuitenkin levottoman ja hänen on pakko nousta istumaan.
Phoenix on syvässä unessa. Hänen tukkansa on takkuinen ja pystyssä yön jäljiltä: hän on ollut aina levoton nukkuja. Miles silittää mustia hiussuortuvia Phoenixin kasvojen edestä ja tuntee tutun punan hiipivän poskilleen. Phoenixin suupielessä on kuolaa ja kaiken järjen mukaan sen pitäisi inhottaa Milesia, mutta hän ei tunne muuta kuin syvää kiintymystä tuota kiusanhenkeä kohtaan. Hänen on vaikea uskoa, miten paljon hänen tunteensa Phoenixiä kohtaan ovat muuttuneet vuodessa. Ja toisaalta, jos hän perehtyy ajattelemaan asiaa tarkemmin, ehkä hän ei koskaan varsinaisesti inhonnutkaan Phoenixiä.
Miles kurottaa suudelman Phoenixin poskipäälle, mikä viimein herättää miehen. Phoenix mumisee unisena ja pyyhkii nolostellen kuolan leuastaan.
”Kaipaat varmaankin aamupalaa”, hän haukottelee. Miles siirtää peittoa, jotta voisi painaa päänsä Phoenixin paljasta rintakehää vasten.
”Ajattelin, että voisimme harrastaa seksiä ennen sitä”, Miles sanoo. Hän kuulee, kuinka Phoenixin sydämen rytmi kiihtyy, ja on varma, että tämän kasvot lehahtavat punaisiksi.
”Olet joskus liian suorasanainen”, Phoenix takeltelee.
”Miten minun olisi sitten pitänyt asiani ilmaista?”
Phoenix kohottaa hänen leukaansa ja suutelee häntä pitkään ja intohimoisesti.
”Tällä tavalla”, Phoenix kuiskaa.
Miles ei keksi vastalauseita.
3.Phoenix ei ole ollut koskaan ajankäytön mestari. Joskus hänen huonot tapansa tarttuvat myös Milesiin.
”Helvetti”, Miles kiroilee ja sählää vyönsä kanssa. ”Helvetin helvetti.”
”Oletko nähnyt solmiotani?” Phoenix huutaa kylpyhuoneesta.
”En”, Miles ähkäisee. ”Se saattaa olla kuivumassa. Minne laitoit salkkuni?”
Phoenix ilmestyy pöllämystyneenä makuuhuoneen ovelle. Hän on saanut ylleen vain kauluspaidan, alushousut ja sukat. Milesin katse harhailee vääjäämättä Phoenixin erektioon. Miles ei tunne asiasta syyllisyyttä: on Phoenixin itsensä vika, että tämä keksi herättää hänet työpäivänä suihinotolla. Nyt he molemmat myöhästyvät samasta oikeudenkäynnistä, jos he eivät kiirehdi.
”Jätin sen olohuoneen nojatuolille”, Phoenix sanoo ja juoksee etsimään housujaan.
Miles vetää takin päälleen ja nappaa salkun mukaansa. Hän pysähtyy eteisen peilin eteen siistimään hiuksiaan.
”Oletko jo valmis?” hän huutaa asunnon toiseen päähän. Phoenix juoksee pian hänen peräänsä punaposkisena, housujen sepalus vielä auki ja solmio hartioilla lepattaen. Miles sitoo sen tottunein elein siistiksi solmuksi Phoenixin kaulaan samalla, kun Phoenix sulkee sepaluksensa ja työntää kengät jalkoihinsa.
”Hoitelen sinut myöhemmin”, Miles mutisee ja koettaa siistiä Phoenixin sekaista olemusta.
Phoenix nousee heti puolustuskannalle: ”Ei sinulla hetki sitten ollut valittamista–.”
Miles vetää Phoenixin solmiosta nykäisten lyhyeen suudelmaan.
”Minä
hoitelen sinut myöhemmin”, hän toistaa ja kouraisee Phoenixiä jalkovälistä. ”
Jos emme myöhästy.”
Miles ei ole nähnyt Phoenixin liikkuvan ikinä niin nopeasti.