Nimi: Sovinto
Kirjoittaja: Pura
Fandom: Harry Potter
Ikäraja: S
Hahmot: Harry ja Draco
Genre: varovaista sovinnonhierontaa liemiluokan nurkassa
Vastuuvapaus: En omista mitään enkä tee tällä rahaa.
Varoitukset: -
Haasteet: Arkifest promptilla 23. sankari, talkoot, aikainen, onnekas, välittää.
Yhteenveto:
Harryn yllätykseksi Malfoy kieltäytyi katsomasta häneen päin ja naulitsi katseensa tiukasti oppikirjaan kevyen punan hiipiessä poskilleen.
A/N:Ensimmäinen potterficci jonka oon ikinä julkaissut, hui!
Tämä sijoittuu poikien ensimmäiseen vuoteen Tylypahkassa. Pehmoisesta sovinnonteosta on hyvä aloittaa, mutta arkifestin merkeissä näitä pätkiä saattaa tulla lisääkin.
-
Sovinto
Harry raahusti vastahakoisesti liemiluokkaa kohti, ja harkitsi puolitosissaan kääntyvänsä ympäri ja karkaavansa ihan mihin tahansa muualle, vaikka kiellettyyn metsään. Oli hänen omaa syytään, että hän oli viivytellyt kolmen jalan mittaisen liemiesseen kirjoittamista viimeiseen iltaan eikä ollut osallistunut Hermionen kirjoitustalkoisiin edellisellä viikolla, ja sekin oli hänen vikansa, että kun Ron aamulla oli yrittänyt kiskoa häntä ylös, hän oli päättänyt jättää aamupalan välistä ja nukkua vielä hetken. Hermione oli opettanut hänelle herätysloitsun, mutta ilmeisesti hän ei tehnyt sitä yhtä hyvin kuin Hermione, sillä hän ei ollut herännyt sen ääneen. Siksi hän oli nyt matkalla Kalkaroksen tunnille lähes vartin myöhässä.
Kahdessa kuukaudessa hän oli ainakin ehtinyt oppia suunnistamaan linnassa, joten ei eksynyt matkalla, vaikka oikeastaan olisi halunnut. Hän oli ehtinyt myös tottua elämään ja opiskeluun Tylypahkassa, ja vaikka opiskelu oli rankempaa kuin jästikoulussa, Harry piti pääpiirteittäin kaikista opettajista ja sieti suunnilleen kaikkia aineita. Kaikkia, paitsi Kalkarosta ja tämän liemiä.
“Potter”, Kalkaros sähähti Harryn avatessa kolkon tyrmän ovea ja yrittäessä livahtaa sisälle mahdollisimman huomaamatta. “Hienoa, että olet viimein päättänyt liittyä seuraamme. Kymmenen pistettä rohkelikolta.”
Harry huokaisi ja nyökkäsi, muttei päässyt pidemmälle luokkaan etsimään Ronia ja Hermionea, sillä Kalkaros tukki tien.
“Jollen aivan väärin muista”, Kalkaros sanoi hyisesti, “tänään on ukonhatun ominaisuuksia analysoivan esseenne palautuspäivä. Mahtaako sinulta löytyä sitä, vai onko velhomaailman sankari tuntien lisäksi liian kiireinen myös kirjoittamaan esseitä?”
Harry kaivoi pergamenttirullan laukustaan ja ojensi sen Kalkarokselle. Tämä avasi sen ja luki muutaman rivin. Teksti oli ilmeisesti todella huonoa, sillä Kalkaros irvisti ja kääri pergamentin uudelleen rullalle. Ilme oli niin koomisen nyrpeä, että Harryn mieliala parani hiukan, mutta väsynyt ärtymys palasi heti, kun hän kääntyi etsiäkseen istumapaikan. Hän huomasi, että koko muu luokka oli jakautunut valmistamaan jotakin juomaa pareittain. Ron ja Hermione katsoivat häneen anteeksipyytävästi. Ainut kolmen ryhmä oli Malfoy, Parkinson ja Goyle, ja Harry huokaisi sisäisesti arvatessaan, mitä tapahtuisi. Tietenkään hän ei olisi niin onnekas, että saisi liittyä Ronin ja Hermionen ryhmään.
"Valitse tuosta kolmikosta itsellesi pari", Kalkaros tokaisi ja siirtyi kaapu liehuen luokan etuosaan lukemaan ukonhattuesseitä.
Harry yritti lähestyä varovaisesti Parkinsonia, joka vaikutti luihuisista mahdollisesti siedettävimmältä työparilta, mutta hänen yllätyksekseen Malfoy kasasikin tavaransa kokoon ja tuli hänen luokseen. Harry odotti jotakin pilkallista ja muka-hauskaa letkautusta, mutta Malfoy laskikin vain tavaransa ja sanoi, "Ole parini, Potter. Tarvitsen hetken hermoloman Pansysta."
Harry oli niin hämmentynyt, että suostui, ja tuli samantien Malfoyn raahaamaksi ainesosakaapille, joka sisuksista he kaivelivat inspiraatioeliksiirin tekoon tarvittavat välineet ja raaka-aineet.
-
Työskentely Malfoyn kanssa sujui yllättävän hyvin, kun he kummatkin keskittyivät eliksiirin keittämiseen niin tarkasti, ettei naljailulle jäänyt aikaa. Malfoy otti ohjaajan roolin ja Harry lähinnä pilkkoi ja jauhoi aineksia silloin ku Malfoy käski, ja niin juoma valmistui nopeasti. He pääsivät vaiheeseen, jossa sen piti vain antaa keittyä matalalla lämmöllä kolmentoista minuutin ajan, ja ympärilleen katsellessaan Harry huomasi, että he olivat yksi aikaisimmista pareista, vain Hermione ja Ron sekä pari luihuistyttöä näytti olevan jo keittovaiheessa.
“Miksi halusit olla parini?” Harry kysyi hiljaa. Heti heidän ensitapaamisestaan lähtien heidän välillään oli vallinnut kilpailuhenki ja molemminpuolinen inho, vaikkakaan ehkä muutamana viime päivänä Malfoy ei ollut enää aloittanut riitoja samaan tapaan kuin aluksi.
Harryn yllätykseksi Malfoy kieltäytyi katsomasta häneen päin ja naulitsi katseensa tiukasti oppikirjaan kevyen punan hiipiessä poskilleen.
“Ajattelin, että voisin yrittää… jos haluaisit sittenkin olla kavereita.”
Tunnustus oli niin yllättävä, että Harry naurahti epäuskoisesti. Malfoyn huulet menivät kärttyiseen mutruun ja hän huokaisi.
“Mutta se oli typerä idea. Unohda koko juttu, arpinaama.”
“Ei, älä viitsi”, Harry kiirehti korjaamaan. “Voisihan sitä kokeilla. Olet ihan siedettävä ainakin silloin, kun olet hiljaa.”
“Hei”, Malfoy ärähti ja töytäisi häntä kyynärpäällään, mutta tämän suupielessä oli pieni hymyntapainen, eikä hän tainnut välittää Harryn heitosta. Hymyillessään tuolla tavalla Malfoy ei näyttänyt ollenkaan niin turhantärkeältä ja ärsyttävältä kuin yleensä. Vaikutelmaa auttoi sekin, että padasta nouseva höyry sai hänen hiuksensa kihartumaan hiukan, ja taaksepäin sliipatusta kuontalosta tipahti yksinäinen suortuva kehystämään teräviä kasvoja.
“Mitä näille unikonsiemenille piti tehdä?” Harry kysyi, ja Malfoy näytti hänelle, kuinka ne murskattiin hienoksi jauheeksi.
“Minkä takia suostuit niin helposti?” Malfoy kysyi hetken kuluttua epäluuloisesti. Unikonsiemenet lisättäisiin vasta muutaman minuutin kuluttua, joten ilmeisesti hänellä oli aikaa pohtia ja epäillä Harryn motiiveja. “En ole ollut kiva sinun ystävillesi.”
Harry pohti hetken, ja tunsi punan kohoavan nyt omille kasvoilleen. “Et niin, mutta… siinä, että joku haluaa ystävystyä minuun, on vieläkin jotain uutuudenviehätystä, jota on vaikea vastustaa.”
Malfoy katsoi häneen oudosti. “Sinä olet Harry Potter, kuka sinun kanssasi nyt ei haluaisi ystävystyä.”
Harry kohautti olkiaan. “Kasvoin jästinä, ja minulla on serkku, jonka mielestä oli hauskaa pelotella henkihieveriin kaikki, jotka uskalsivat edes vilkaista minun suuntaani ystävällisesti.”
“Kuulostaa mulkulta”, Malfoy tokaisi, ja Harry pärskähti yllättyneestä naurusta.
“Hän on”, hän myönsi hihittäen, “mutta katsos kuka puhuu.”
“Hei!” Malfoy tuhahti nenä pystyssä. “Laseissasi on varmasti vikaa jollet näe, että minä olen ihana, kiltti, ja oikea ystävällisyyden ja tupienvälisen yhteistyön perikuva.”
Harry ei voinut itselleen mitään, vaan purskahti kovempaan nauruun. Silmäkulmastaan hän näki, kuinka Malfoy hymyili hiljaa, itsetyytyväisesti tai ehkä hiukan ylpeästikin. Kalkaros mulkaisi heitä pahasti luokan edestä, ja käänsi sitten katseensa heidän pataansa, joka kiehui edelleen. Liemi oli muuttunut epäilyttävän kellertävänvihreäksi, ja Malfoy kuiskasi kirouksen.
“Ne siemenet, äkkiä”, hän sihahti, ja Harry ojensi ne hänelle. Malfoy sekoitti ne liemeen, ja sen väri liukui hiljalleen kellertävästä syväksi metsänvihreäksi.
“Ei näytä oikealta”, Harry sanoi, ja Malfoy pudisti päätään pettyneenä.
“Sen olisi pitänyt olla safiirinsinistä.” Malfoy kauhoi kuitenkin valmista lientä pieneen lasipulloon, joka heidän pitäisi palauttaa Kalkarokselle. Hän näytti niin surkealta, että Harryn melkein kävi häntä sääliksi.
“Ehkä sinunkin täytyy joskus kokea Kalkaroksen viha, kun palautat juoman joka ei ole ihan Upean tasoa.”
Malfoy hymähti. “Olikos sinun keskiarvosi Hirveä vai Peikko?”
Viikko sitten Harry olisi suuttunut heitosta, mutta nyt jokin tuntui muuttuneen heidän välillään, ja hänen oli pakko myöntää, että Malfoyn kanssa kiistely saattoi olla ihan hauskaakin.
“Ihan tiedoksesi, että se on kunnioitettavasti kaksi ja puoli pistettä Kelvollisen puolella.”
“Oho, no siinä tapauksessa! Suurena liemimestarina voitkin varmaan viedä keitoksemme Kalkarokselle.” Malfoy katsahti epätoivoisesti vihreää lientä täynnä olevaan pikkupulloon ja näytti siltä, että sukeltaisi mieluummin noidankattilaan kuin veisi pullon luokan eteen. Harry huokaisi syvään, mutta otti pullon ja nousi ylös. Malfoy lähti keräämään aineksia tunnin toista, helpompaa keitosta varten.
“Sinulla on selvästi negatiivinen vaikutus Malfoyhin”, Kalkaros nyrpisti nenäänsä, kun Harry asetti pullon jonon jatkoksi pöydälle muutaman aiemmin palautetun viereen. Hermione oli näemmä onnistunut hillitsemään Ronin tuhovoimaa kiitettävästi, sillä heidän liemensä oli täydellisen sinistä, mutta Harryn helpotukseksi muut pullot olivat vaihtelevasti virheitä tai sinertävän turkooseja.
“Selvästi”, Harry nyökkäsi Kalkarokselle vakavana. “Mikä tragedia.”
Kalkaros vei rohkelikolta kolme pistettä epäkohteliaisuudesta ja kaksi yleisestä kyvyttömyydestä, mutta Harrya ei edes haitannut, sillä kun hän palasi pöydän ääreen, Malfoy hymyili hänelle aavituksenomaisesti ja kuiskasi, “Mikä tragedia tosiaan.”
-
A/N2: Kiitos lukemisesta! <3 Kuulisin mielelläni ajatuksia tästä.