Kiitokset,
Avaruuspiraatti! <3 Luonnollisesti Yuri tuntee halua astua aikuisten maailmaan ja kokeilla, miltä tuntuu ensimmäinen humala, mikä tosin Otabekin kanssa onnistuu astetta hankalammin. Otabek se ei päästänyt Yuria mukaansa baariinkaan ja yrittää pitää kultamussukkansa kaidalla polulla.
Yuri taas varmasti on sitä mieltä, ettei tulisi tehneeksi mitään niin noloa kuin Yuurin strippailut (toki kyseinen asia on canonia tässäkin tekstissä)... Viktorin leppoisasta asenteesta voisi ammentaa yhtä sun toista hienoa, mutta itsekin olen kyllä mielelläni aika haukka vahtimaan, että kavereita säästyy ikävyyksiltä liian alkoholin päästessä kuvioihin.
Tästä jatkuu itse pääsankarin näkökulmasta!
***
2. YURI
Illan aikana oli käynyt selväksi sellaisia pikkujuttuja, että Otabekilla oli vähintään kolme päätä lisäsilmineen sekä vainukoiran nenä. Pakonomainen tarve pitää hänet kunnollisena kansalaisena ei olisi voinut riepoa yhtään enempää.
”Tänne se, senkin apina!” Yuri mylväisi, kun Otabekin onnistui nyhtää häneltä jo toinen vodkasnapsi yllättämällä selän takaa. ”Tämä on sinulle jotain sairasta huvia!”
”Ihan
ratkean riemusta”, Otabek totesi tyynesti hörpättyään juoman itse suoraan hänen naamansa edessä. ”Anna se Milalta saatu pullo suosiolla, Yura.”
”Ei minulla ole sellais-ta!” hän nikotteli kömpelösti lauseensa lopussa.
Miten helvetissä Otabek oli siitä päässyt selville?”Se on omaksi parhaaksesi, torvi.”
”Juuuu, ilman muuta!” Yurin puhe sammalsi hitusen. ”Nautit saadessasi leikkiä tuollaista natshia...”
”
Natshiapa juurikin”, Otabek tuhahti ja harppasi perään, kun Yuri sai jalat alleen jälleen kerran. Kuin tyhjästä hänen silmiinsä osui miestenvessa, jonne hän kompuroi Otabek kannoillaan.
”Kai täällä saa edes kusta rauhassa!?” Yuri paiskasi kopin oven kiinni perässään.
”Oli sinulta harvinaisen hölmöä paeta suljettuun tilaan.”
”Ei sen väliä! Kippis vain!” Yuri huikkasi voitonriemuisesti. Hän säpsähti kuullessaan, kun viereisen kopin ovi nykäistiin auki, ja tuota pikaa Otabekin pää kurkisti tavanomaista matalamman seinän yli.
”Olet ihan naurettava, Yura.”
Vaaleaverikkö virnisti julkeasti. ”Myönnä pois, sinä hävisit.”
”Niinpä taisin”, tummatukka totesi penseästi ja kohottautui äkkiä niin korkealle, että onnistui kurkottamaan melkein puoliksi hänen koppinsa puolelle. Jos joku olisi paukannut sisään, Otabekin maine olisi kokenut mielenkiintoisen kolauksen.
”Minkä helvetin päällä sinä oikein seisot?”
”Paperitelineen”, Otabek sanoi lyhyesti. ”Mitäs sinulla siinä on?”
Yuri nosti povitaskustaan kaivamaansa pientä tequilapulloa. ”Ei tämä kai mitään ihmeellistä ole.”
”Tuskinpa”, Otabek tuumasi. ”Saanko minäkin hörpyn?”
Yuri oli jo ojentamassa pulloa, kunnes äkisti tajusi mitä oli tekemässä ja nykäisi kätensä viime hetkellä kauemmas älähdyksen säestämänä, ja Otabek iski nyrkillään vessakopin seinää.
”Perhana! Melkein sain sen.”
”Turha vaiva, Beka!” Yuri kohotti tequilan tummatukan myrtyneelle ilmeelle. ”Minä ajattelin nyt juhlia!”
”Täällä vai?”
”Vaikka tässä nimenomaisessa vessakopissa, jos tiukkapipoisuutesi sitä vaatii!”
