Hetalia: Helvetti nimeltä Neuvostoliitto (S, Latvia, oneshot)

[Larjus]

Title: Helvetti nimeltä Neuvostoliitto
Author: Larjus
Fandom: Hetalia
Chapters: oneshot
Pairing: Nope
Characters: Latvia
Genre: General/drama, kurjuudessa kieriskely (muttei millään angst-tyylillä)
Rating: S
Disclaimer: Hidekaz Himaruyan hahmot ja universumi. Tarina on minun, enkä saanut tämän kirjoittamisesta mitään.
Summary: Elämä Venäjän alaisuudessa on yhtä helvettiä.

A/N: 12+ virkettä XI -haasteessa mukana. Selittänee hirviövirkkeet. Sanalista löytyy ficin lopusta.



Helvetti nimeltä Neuvostoliitto


Ulkona kaatosateessa likomäräksi kastunut Latvia pakeni kurjaa keliä tyhjään talliin, joka hänen oli siivottava ennen kuin hänellä oli toivoakaan siirtyä yöpuulle – Venäjän käsky. Häntä väsytti, ja oikeaa kättä särki, koska värttinäluu oli murtunut liikarasituksen vuoksi useamman kerran, mutta onneksi Latvia oli vielä edes jossain määrin voimissa olevan kansan ruumiillistuma (vaikka valtion asema kun menetetty), joten luu oli aina parantunut lähes hetkessä. Yleisesti ottaen hänen vointinsa ei kuitenkaan ollut hyvä: hiusten lisäksi myös nenänpää valui vettä ja olo oli kuumeinen, koska talous ei käytännössä toimimattoman sosialismiutopian vuoksi kukoistanut, ei todellakaan.

Poika laski lattialle käsistään ämpärin, joka heilahti ja loiskutti maahan vettä ja saippuavaahtoa. Myös Latvian likaiset housunlahkeet saivat osansa saippuavedestä, millä ei kuitenkaan ollut mitään väliä, olihan hän jo märkä kuin saavissa likoava pyykki. Millään ei tainnut olla mitään väliä, oikeastaan, ei enää, kun Venäjä oli vienyt häneltä vapauden ja ajanut hänen kansansa rappioon. Neuvostoliiton oli pitänyt olla unelma, tuoda tasapainoa ja onnea ihmisten elämään, mutta toisin oli käynyt. Todellisuus oli lievästi sanottuna ankea, kun Venäjä huohotti niskaan, ja tarjolla oli vain kurjuutta ja työtä, josta ei saanut ansaittua korvausta. Kaikki oli retuperällä: kadut olivat saastaisia, pellot hedelmättömiä, rakennusten julkisivut halkeilleet ja ihmiset väsyneitä ja heikkokuntoisia.

Elämä oli käytännössä niin tyhjää, ettei Latvia olisi halunnut välittää mistään lainkaan mutta yritti kuitenkin, kansansa vuoksi, ketään muuta kun ei ollut niin tekemään. Jos joku elintasotutkija tekisi kierroksen siellä, mikä oli vuosia aiemmin julistautunut itsenäiseksi Latviaksi menettääkseen vapautensa pian takaisin Venäjälle, hän eittämättä kauhistuisi sitä ankeutta ja puutetta, kurjuutta ja vankeutta.

Tyhjän tallin hiljaisuus oli lähes yhtä painostava kuin Venäjän sadistisen riemukas hymy. Niin tämän ilmeen ajatteleminen kuin sateen kastelemat vaatteet saivat Latvian palelemaan, ja hän yritti pitää lihaksensa lämpiminä mopaten lattiaa nopein ottein, mutta onnistuikin rivakoilla liikkeillään pudottamaan lattialle karsinan ovessa roikkuneen lyhdyn. Sirpaleita poimiessaan Latvia ei voinut olla miettimättä, millaista elämä olisikaan, jos hän ei olisi jäänyt rautaesiripun väärälle puolelle sodan loputtua. Jos hän olisi osa länttä, kaikilla latvialaisilla asiat olisivat paljon paremmin: kaupat olisivat väärällään monenmoisia herkkuja, miehet ajelisivat kaduilla ulkomaalaisilla autoilla ja naiset ehostaisivat itseään luomi- ja ripsiväreillä sekä pukeutuisivat pariisilaisiin ja milanolaisiin muotivaatteisiin. Jopa koirat eläisivät luksuselämää: niiden kaulapantoihin olisi upotettu timantteja, ja ne saisivat ruoaksi hienointa sisäfilettä laatukarjasta.

Unelmointi antoi Latvialle onnenhäivähdyksiä kurjaan todellisuuteen. Oli vain sääli, ettei onnea saanut itselleen kuin taikurin silinteristä esiin vetämällä. Haaveilu ja toiveet lohduttivat ja kohottivat mielialaa hetken, mutta oli varottava, ettei niille antanut liian vahvaa otetta, koska lasku niin korkeista unelmista alas todellisuuteen oli karu. Oli myös pidettävä huoli, etteivät unelmat vuotaneet mielen ulkopuolelle, koska Neuvostoliitto oli kuin kultti, jossa piti julkisesti uskoa siihen yhteen totuuteen, jota johtoportaat syöttivät, jos ei halunnut kohdata raakaa kohtaloa.

Lattioita mopatessaan Latvia huomasi avonaisesta ovesta, ettei ulkona satanut enää, mutta myrskynharmaa taivas ja hyytävä ilma vihjailivat huomisaamulle joko piiskaavaa sadetta ja vetistä, upottavaa maaperää tai vaihtoehtoisesti routaa. Poika ei tiennyt, kumpaa toivoa tai pelätä enemmän, koska joutuisi joka tapauksessa nousemaan huomenna kukonlaulun aikaan ja paiskimaan työtä ulkona, vaikka olisikin mieluummin jäänyt sisälle nukkumaan ja pelaamaan noppaa. Itäblokin sillä puolen ei ollut vapautta valita mitään, varsinkaan omaa elämäänsä.

Latvia käänsi katseensa pois oviaukosta, upotti mopin saippuaveteen ja mäiskäytti sen lopulta märkänä lattialle – unelmointi ja huomisen pelkääminen eivät siivonneet tallia. Poika huokaisi raskaasti kiroten niin kohtaloaan kuin itseään, koska ei osannut muuta kuin löytää nykyelämästään (jonka Venäjä oli hänelle pakkosyöttänyt) eri keinoin kaikki helvetillisimmät piirteet, jotka puolestaan saivat hänet inhoamaan kohtaloaan entistä enemmän.

Hän kirosi heikkouttaan, koska oli täysin kyvytön irtautumaan Venäjän tiukasta otteesta.

***

Sanalista:

1. märkä
2. värttinäluu
3. kuumeinen
4. vaahto
5. housut
6. rappio
7. tasapaino
8. huohottaa
9. halkeillut
10. tyhjä
11. tutkija
12. hiljaisuus
13. pudottaa
14. sirpale
15. ripsiväri
16. koira
17. häivähdys
18. silinteri
19. lasku
20. kultti
21. routa
22. noppa
23. itä
24. vesi
25. kyvytön

[Vyra]

Ihan heti aluksi haluan myöntää, että en edes aikonut lukea tätä. "Neuvostoliitto" otsikossa pelotti liikaa, mutta onneksi näin keskellä yötä on näköjään rohkeampi olo.

Tämä oli niin kaunis.

Ei sellainen söpö-fluff-kaunis, vaan jotenkin vain kaunis. Toiveikkaan kaunis. Voi Latvia. Tiesitkö muuten, että Latvia on (tai ainakin oli) yksi harvoista Euroopan maista missä maastamuutto on suurempaa kuin maahanmuutto. En ole kyllä käynyt siellä niin en tiedä millaista siellä on. Pitäisi kyllä joskus käydä katsomassa.

Tämä oli niin hieno kuvaus valtion kurjuudesta ja unelmista, joissa tuli niin selvästi näkyviin toive nimenomaan kansan hyvinvoinnista. Samalla tuli mieleen kaikki neuvostoajan tarinat, joita olen kuullut. Suurin osa niistä tosin sijoittuu Viroon, mutta tulivat mieleen kuitenkin myös nyt Latviasta lukiessa. Latvia oli muuten todella hyvä hahmovalinta tähän, niin nuori ja toiveikas, mutta hieman epätoivoinen. Hän on myös aika harvinainen hahmo. Balttien joukosta minä oon ainakin nähnyt paljon enemmän Viroa ja Liettua ja jotenkin Latvia on jäänyt taka-alalle. Siksi on hienoa lukea hänestäkin. Teksti on todella sujuvaa ja ainoa kohta, jossa pysähdyin hämmentyneenä oli se kun tajusin että Latvia ihan oikeasti moppaa tallin lattiaa. Hevostenhoitaja sisälläni heräsi ja ihmetteli että kuka ihme moppaa tallissa. Voisi olla aika pahuksen ärsyttävää touhua (vesi+kuivikkeet = yök), mutta ehkä sen olikin tarkoitus olla mahdollisimman turhaa työtä ja mikäpä siellä Neuvostoliitossa nyt olis järjen mukaan toiminut.

Vaikka tässä onkin paljon kurjuttaa niin ei oikeastaan tule aivan niin angsti-fiilis. Ihan vain siksi, että tietää itse että kyllä se Neuvostoliitto kaatuu kohta. Enemmänkin siis lukiessa tuli sellainen "voi Latvia, kestä vielä hetki ja sitten kaikki on hyvin. Voit ajaa hienolla autolla ja ostaa kokista kaupasta. Ole kiltti ja kestä vielä hetki" -fiilis.

Unelmointi antoi Latvialle onnenhäivähdyksiä kurjaan todellisuuteen. Oli vain sääli, ettei onnea saanut itselleen kuin taikurin silinteristä esiin vetämällä. Haaveilu ja toiveet lohduttivat ja kohottivat mielialaa hetken, mutta oli varottava, ettei niille antanut liian vahvaa otetta, koska lasku niin korkeista unelmista alas todellisuuteen oli karu. Oli myös pidettävä huoli, etteivät unelmat vuotaneet mielen ulkopuolelle, koska Neuvostoliitto oli kuin kultti, jossa piti julkisesti uskoa siihen yhteen totuuteen, jota johtoportaat syöttivät, jos ei halunnut kohdata raakaa kohtaloa.

Kylmiäväreitä. Ehdottomasti lempikohtani.

Kiitos tästä upeasta pätkästä. Juoksen nyt tuonne sivummalle tekemään pieniä korjauksia pariin juttuun, koska tajusin juuri että olen ajatellut Neuvostoliiton ihan päin mäntyä.

[Larjus]

Oh god, kommentti Neuvostoliiton otsikossa pitikin pelottaa (hauska että Neuvostoliitto pelottaa enemmän kuin helvetti XD)

Latvia on aivan ihana hahmo, ja mua kiukustuttaa, kun se jää niin usein taustalle ficeissä! (en kyl niin hirveesti Hetaliasta ficejä lue, koska liian usein törmään niissä itseäni ärsyttäviin asioihin ) Ja oikeestaan kaikessa Latvia tuntuu unohtuvan. Senkin takia siitä kirjoitin. Ja sanalistan alkaessa ja kasvaessa mä vain koko ajan ajattelin Latviaa, niin en voinut jättää tilaisuutta väliin. Pakko siitä oli kirjoittaa lisää. Latvia on muutenkin yks mun lempihahmoista kirjoittaa.

Tallin moppaamisen kuuluikin hämmentää Ainakin jossain määrin. Oon itekin harrastanut ratsastusta ja senkin jälkeen pyörinyt kaverin seurana talleilla vuosikaudet ja siellä ei tosiaan juuri mopata. Sen olikin tarkoitus olla tolleen epäsuora taustalla pyörivä osoitus siitä, miten kivaa olikaan olla Neuvostoliitossa. (Tosin aattelin sen tallin ihan typötyhjäksi, niin ettei siellä edes olis kuivikkeita tai mitään. Mutta joka tapauksessa, ei sellaista tarvitse mopata Paitsi jos Venäjä niin päättää.)

Ihana kuulla, että tää oli kaunis! Ja ettei ollut angstinen, koska siihen en pyrkinyt, vaikka kaikella kurjalla mässäilinkin En tiedä tarkkaan, mihin aikaan aattelin tän sijoittuvan (ehkä 70-luvulle), joten Latvialla on vielä odotettavaa, mutta kun on elänyt vuosisatoja, luulis parin vuosikymmenen menevän hetkessä. Ja Latvia on vahva.
En tiedä, olenko itse ajatellut Neuvostoliiton päin mäntyjä, koska joo, myönnetään, en ole tehnyt asian hyväksi yhtään taustatyötä Joten ainoastaan muistelen koulussa opittua + kärjistän tekstin vuoksi. Mutta mene tekemään korjauksia jos siltä tuntuu

Kiitos sinulle upeasta kommentista ;___; <3 Hienoa, ettei otsikko pelottanut yöllä ihan niin paljoa

[Iloinen Sipuli]

Otsikko sai lukemaan välittömästi, ja onneksi luinkin!

Okei, ihan ensi alkuun totean, etten oikeastaan juuri koskaan lue Hetaliasta suomeksi, ja muutenkin vierastan ficeissä hahmojen kutsumista maiden nimillä, tykkään paljon enemmän että heitä kutsutaan ihmisnimillä, mutta ymmärrän kyllä. Ja tähän pelkät "Venäjä" ja "Latvia" sopivat kyllä todella hyvin, kun muutenkin oli puhetta Neuvostoliitossa.

Olen samaa mieltä Vyran löytämästä tietystä kauneudesta tämän sinällään kurjan tarinan keskellä. Kuvasit kaikkea kurjuutta hyvin, ja neuvostoelämän kurjuus personifikoitu kirjaimellisesti tallissa surkeana moppaavaan Latvian hahmoon. Samaan aikaan kuvasit häntä hyvin henkilönä, kuin koko valtionkin asioita.

Jännä muuten, että varsinkin loppua kohden tuli aika voimakas fiilis tämän ficin tietystä "poliittisuudesta", kunnon sellaista neuvostovastaista propagandaa, lol , mutta samalla hieno ficci, hitsi, juuri tämän takia pidänkin Hetaliasta! Vaikka itse sarja ei ole niin hääppöinen, niin koko nerokkaista nerokkain idea ja fandomin potentiaalisuus, aah...

(Latvia on muuten yksi niistä kolmesta ulkomaasta, jossa olen käynyt, ja tiedän mistä puhutaan. Päällehyökkäävän voimakas Neuvostoaika näkyy edelleen kaikkialla)

Mutta okei siis, TYKKÄSIN, tahtoo nyt lukea lisää Hetaliasta! Suosituksia?

-Iloinen Sipuli


//Oho, huomasin vasta nyt että tämähän osallistui 12virkettä -haasteeseen. En kyllä huomannut yhtään, mikä on pelkästään positiivista. Tavallisesti pakolliset sanat paistavat pakostakin läpi, mutta tästä ei lainkaan, ehdottomasti paras tätä lajia mitä olen nähnyt

[Larjus]

Hyvä ettei otsikko sentään kaikkia pelota XD

Ja minä puolestani en juuri lue Hetaliasta kuin suomeksi (sen vähän mitä luen, koska oon tympääntynyt enkkupuolella kuhiseviin kliseisiin ja muuhun roskaan) ja vierastan hahmojen ihmisnimien käyttöä tosi paljon oikeestaan kaikessa. En edes suostu lukemaan Hetalia-ficejä ihmisnimillä ellei kyseessä ole ihmis-AU lol. koska eihän ne canonissakaan kutsu toisiaan ihmisnimillä, kaikilla ei edes ole sellaisia - ja mä oon niin canonhuora et huhhuh. Enkä oo ees niiden ihmis-AU:iden ystävä erityisemmin. Haha sori tää avautuminen XD Tunnun vaan olevan vähemmistöö tän nimiasian kanssa ja se suorastaan kismittää mua. Mut hyvä ettei ristiin menevät mieltymykset häiritse

En ees aatellut tätä mitenkään poliittisesti, hehe Mässäilin vain mielessäni kurjuudessa rypevästä Latviasta... Mutta joo, saa tätä halutessaan propagandana pitää! Kaikki käy Koska kyllähän tässä on väkisinkin Neuvostoliiton kritisointia. Neuvostoliiton (eli fandomista katsoen Venäjän) vihaaminen ja pelkääminen on jotenkin oleellinen osa Latviaa mun silmissä, joten molemmat näkökulmat tuli väkisinkin esiin.

...Et edes huomannut, että tää kuuluu 12+ virkettä -haasteeseen? ;___;  Oi, otan ton kehuna! Ja vahvana sellaisena, koska yleensä niiden sanojen tunkeminen tekstiin on tuskan ja työn takana. Ja se niin pirun helposti näkyy kans. (Nyt se ei ollut niin paha kuin esim. viime vuonna mut... Haastavaa silti ) Joten taisin onnistua sanasäädöissäni, yay.

(Aaaa mäkin haluisin käydä Latviassa. Ja Liettuassakin. Ja enemmän Virossa = Tallinnan ulkopuolella.)

[MyrsyliuutE_96]

Voi hyvänen aika, oletpa kirjoittanut upean fikin! Ei se ehkä juoneltaan ole ollut mitään maata mullistavaa, mutta tämä kaunis ja ihana toiveikkuudessaan särki sydämeni aivan täysin!

Se, että teksti oli näin matalan ikärajan teksti, on huippua. Teksti ei hirvittänyt, mutta sai kyllä kuristamaan kurkkua. Niin älykäs teksti, niin hyvin käsitelty kaikki paha mitä idän sosialismi oli ja miten länsi nähtiin jopa utopiana, vaikkei kultti sitä ehkä sallinutkaan. En kestä miten kovin nautin tästä, teksti oli upea!

Kielenkäyttö oli puhtaasti nerokkuutta. Sanalista toimi tosi hyvin tässä, olet tehnyt hyvää työtä. Latvia sitä paitsi on hahmo, jota aivan liian vähän käsitellään päähenkilönä. Oih ja voih kun sieluun sattuu, hyvällä tavalla! Kiitos kovin😍

<3:llä
-Myrsis joka ehkä palaa vielä analysoimaan lisää. Luen uudemmankin kerran!

[Larjus]

Oi, kiitos paljon! Latvialla on erityinen paikka mun sydämessä, ja erään toisen haasteen myötä oon intoutunut kirjoittamaan/suunnittelemaan ficejä siitä todella paljon (ainakin kun suhteuttaa siihen, miten paljon kirjoitan Hetaliasta... ), niin on vain mun ilo kirjoittaa siitä. Latvia tarvitsee enemmän huomiota!

26 virkkeeseen ei saa mitään mullistavaa juonta aikaiseksi, joten en edes lähtenyt yrittämään. Lisäksi kun sanat oli mitä oli... Vaikka ne nimenomaan ohjasikin heti alusta alkaen mut kirjoittamaan Latviasta Neuvostoliiton aikana! En mitään korkean ikärajan juttua halunnut tehdä, vaikka jollain realistisella tavalla keljun ficin halusinkin kirjoittaa (angstiakaan en todellakaan halunnut). Oon ihan iloinen, että teksti sai kurkussasi kuristamaan, vaikkei hirvittänytkään (en mä sentään hirvittää halua, en ainakaan S-tason tekstillä )

"Älykäs teksti" ja "kielenkäyttö puhtaasti nerokkuutta"... *punast* Äläs nyt! Oon kyllä enemmänkin kuin iloinen, että olet tuota mieltä. En osaa edes sanoin kuvailla, miten otettu olen. Kiitos paljon sinullekin!
Ja luet uudemmankin kerran? ;___; <3 Ihana kuulla!

[Angelina]

Kommiksesta hei! Nappasin tämän sun listauksesta, koska Hetalian idea kiinnostaa mua kauheesti. Sanon kuitenkin heti alkuun että oikeesti en sitten tiedä siitä mitään ja pahoittelen etukäteen, jos löpisen jotain aivan typerää :'D Fandomia ennen tosin kiinnitin (minäkin) huomioni tuohon otsikkoon ja se herätti mielenkiinnon!

Olipa tää lohduton! Kuvasit hyvin tuolla kommenttivastauksessa, että mässäilit Latvian kurjuudella ja musta se on aika osuva kuvaus :'D Toki varmaan ihan realistinenkin.

Tyhjän tallin hiljaisuus oli lähes yhtä painostava kuin Venäjän sadistisen riemukas hymy.

Tästä lauseeesta tykkäsin jotenkin erityisesti - pystyn kuvittelemaan mielessäni Venäjän sadistisen hymyn

Latvian ajatukset tuosta, miten hienoa ja luksusta elämä olisi jos olisi lännen puolella, olivat mielenkiintoisia - samaan aikaan surullisia, mutta myös hieman utopistisia. Vaikka kai sitä äkkiä noin ajattelee, kun oma elämä on kurjuutta ja Venäjä hönkii niskaan.

Tykkäsin kovasti tekstin ideasta, mutta myös toteutuksesta - kuten aiemmat kommentoijatkin ovat sanoneet, niin masentuneisuudesta ja epätoivoisuudesta huolimatta itse teksti oli hieno! Osa lauseista oli kieltämättä ehkä hieman raskaslukuisia, mutta ymmärrän haasteen hankaluuden ja rajoitukset - siksi nostan hattua, tää ei oo varmasti ollut mikään helppo rasti Kiitos erilaisesta lukukokemuksesta!

[Vendela]

Otsikko kiinnitti huomioni Heti alkuun täytyy tunnustaa ettei Hetalia ole lainkaan tuttu, joten varsinainen hyppy tuntemattomaan oli tämän lukeminen! Ei kuitenkaan huonolla tavalla, sillä kyllä tässä pääsi kärryille ja pystyi todella tunnistamaan Latvian ja Venäjän voimasuhteet.

Itse tarina oli mielenkiintoinen ja kuvasti hyvin myös totuutta näiden kahden välillä. Latvia tallipoikana kertoo jo todella paljon todellisesta tilanteesta ja Venänjän sadistituus oli hieno ilmaisu. Lisäksi pidin siitä kun tuolla viitattiin todella suoraan rautaesirippuun jne. Se antoi tarinaan tarttumapintaa. Lisäksi toteutus oli hyvä! Tykkään näistä 12+ virkkettä tekstietä, kun sanalista määrittelee kirjoittamista. Joten siinä mielessä hyvin onnistunut kokonaisuus.

Kiitos tästä, täytyy tutustua fandomiin tarkemmin

Vendela

[Larjus]

Angelina ja Vendela, iso kiitos molemmille kommenteista! Eipä tämän ymmärtämisessä taida paljoakaan fandomtietämystä tarvita - perusidean tietäminen riittää - koska sarjassa itsessään on pohjimmiltaan hyvin erilainen sävy kuin tässä tekstissä Olipa kyllä hauska lukea tämä itsekin näin tälleen monta vuotta myöhemmin, vaikka muistin vain karkean idean, monta yksityiskohtaa olin kokonaan unohtanut. Kuten tuon kohdan, jossa Latvia varsin epärealistisesti haaveilee siitä, millaista olisi elämä rautaesiripun toisella puolella! (koska kyllähän rautaesiripusta ja itäblokista pitää puhua ihan suoraan, kun otsikkokin on mitä on, niin ei siinä kauheasti kaunistella...)

Ja siis joo, 12+ virkettä -haaste oli tuskaa niinä molempina kertoina, kun siihen olen osallistunut - ihan vain jo siksi, että mulla olis niin helkutin paljon sitä asiaa, joten virkkeitä on pakko venytellä niin että paukkuu XD Mut hyvä ettei lukeminen ihan mahdotonta ollut - jos tämä teksti olisi ollut haastevapaa, se olisi ollut kyllä selkeästi erilainen (lyhyemmät virkkeet, erilaisia lausevalintoja ja taatusti suunnilleen tuplasti pidempi lähempänä mun "normaalia" tyyliä - vaikka en mä tiedä onko mulla sellaistakaan ^^'')

Ja hei Vendela, kiva jos fandomiin tutustuminen kiinnostaa! Se on kyllä mielenkiintoinen kokonaisuus. (Apua saan nyt jotkut flashbackit useempi vuosi taaksepäin kun Hetalia-sarjiksillani ja yleisellä olemuksellani "käännytin" ihmisiä faneiksi 😂😂🙈🙈 ja sama tapahtui myöhemmin ainakin Osomatsu-saninkin kanssa)