Hồ Chí Minhin aurinko | S, Daniel/Félix

[Parris]

Hồ Chí Minhin aurinko
S | Daniel/Félix
hyvää syntymäpäivää Kiirsu; toivoit drag queeneja, viidakkoa/Filippiinejä ja venäläisen aksentin - tässä on jotain sinne suuntaan, joten toivottavasti tykkäät! <3

Hồ Chí Minhin rannoilla aurinko värjää taivaan aprikoosinväriseksi muutaman minuutin ajaksi joka ilta, ja Félixillä ja Danielilla on sanaton sopimus tavata rannalla joka ilta Félixin esityksen jälkeen niin kauan, kun he nyt viettävät aikaa vielä Vietnamin lämmössä. Daniel katsoo heidän bungalowinsa terassilta, kuinka parinkymmenen metrin päässä Félix ottaa korkokengät pois jalastaan ja antaa varpaidensa hautautua hiekkaan jokaisella askeleella. Samalla tavalla aallot saavat kastella hänen sukkahousujensa kärjet, kevyt sademetsäilmaston tuuli saa takertua hänen mustan mekkonsa helmaan. Félix tekee muutaman pyörähdyksen ja hiipii loppumatkan bungalowin terassille, antaa korkokenkiensä tuulettua meri-ilmassa. Daniel ottaa Félixin vastaan leveään halaukseen, painaa kasvonsa kaulakuoppaan ja kuljettaa käsiään silkkiin verhotulla selällä.

”Rakastivatko he sinua tänäänkin, solnishko?”
”Sinä tiedät heidät, tämän maan. Hitunen vaaraa ja jännitystä ilmassa, ja he syövät kädestäni.”

Daniel naurahtaa Félixin kaulalle, suutelee ihoa ja työntää kätensä poikaystävänsä peruukkiin.

”Niin, no. Miten he voisivatkaan olla rakastamatta sinua?”
”Eivät yhtä paljon kuin sinä, querido.”


Félixin puhdistautumisrituaali on tullut Danielille jo kauan sitten tutuksi, mutta aina hänestä on yhtä ihanaa seurata sitä. Ensin Félix ottaa pois tummat paksut hiuksensa, huokaisee vapauttavaa kepeyttä ja asettelee sitten peruukin siististi paikoilleen odottamaan seuraavaan esitykseen valmistautumista. Félixin tottuneet otteet vetävät irtoripset silmäluomista, meikinpoistoaine ja vanu poistavat meikin. Meikkien poiston puolivälissä Daniel kuitenkin haluaa rikkoa keskittyneen ilmeen hymyksi ja suutelee puoliksi punattomia huulia pitkään. Félix nauraa Danielin suulle jäävää huulipunatahraa, työntää poikaystävänsä pois ja puhdistaa loput kasvoistaan.

Kaksikko makaa sängyssä vierekkäin pelkät bokserit jalassa ja katselee vastapäätä olevan yläkaapiston kahvasta roikkuvaa mekkoa. Siinä on värikkäitä kukkia mustalla pohjalla, ja Daniel rakastaa sitä – yhtä paljon kuin kaikkia muitakin Félixin asuja. Tietäähän hän kuitenkin tismalleen, kuinka paljon aikaa ja vaivaa Félix on nähnyt jokaisen asunsa ja esityksenä eteen.

”Kuinka monta esitystä sinulla olikaan jäljellä täällä?”
”Kolme. Viimeinen on ensi viikon keskiviikkona.”
”Pitäisikö minun tulla katsomaan sitä viimeistä?”
”Tule vain. Se olisi ihanaa, Dani.”
”Enkä minä ole käynyt kertaakaan sinun esityksissäsi täällä.”
”Olet menettänyt paljon.”

Daniel hymähtää, hieroo kädellään Félixin paljasta rintakehää ja kääntyy suutelemaan hänen olkapäätään. Daniel huomaa saman tien, että Félixissä on jotakin pielessä tänään, hämmentävää jännitystä.

”Onko kaikki hyvin, dorogoi?”
”Minä… vielä reilu viisitoista vuotta sitten, 2000-luvun puolella, täällä pidettiin homoseksuaalisuutta sosiaalisena pahana. Mieti, kuinka hullua se on. Ja minä en voisi olla onnellisempi siitä, että saan tuoda oman taiteeni tänne ja auttaa niitä ihmisiä, jotka edelleen kärsivät näistä asenteista.”
”Mm.”
”Ja…”

Félixin ääni on murtua, kun hän yrittää jatkaa lausettaan. Daniel näkee Félixin silmäkulmiin kihoavat kyyneleet ja tuntee melkein omassa rintakehässään asti, kuinka vaikeaa toisen on puhua juuri nyt.

”… ja minä… se sattuu…”
”Shh. Rauhassa. Hengitä. Katso minua. Kaikki on hyvin, dorogoi.”

Félix haluaisi vetäytyä Danielista poispäin, koska tietää olevansa hänen aurinkonsa, solnishko, eikä siksi halua pilata iltaa kyynelillään. Mutta Daniel on loputtoman kärsivällinen, aina hänen tukenaan, aina auttamassa hänen drag-taidettaan, ja nytkin tekemässä etätöitä konsulttiyritykselle, jotta voi olla hänen vierellään Vietnamissa, maailman laidalla.

”Dani, minä haluaisin mennä kanssasi Venäjälle ja nähdä sinun kotisi ja viedä eteenpäin meidän sanomaamme, että on täysin oikein ja hyväksyttävää olla homo ja tehdä dragia, mutta minä en voi. Me emme voi. Ja se sattuu enemmän kuin mikään muu. Että me emme voi viedä tätä eteenpäin niille ihmisille, jotka kärsivät oikeuksiensa puutteesta maailmassa, jossa yhä useammassa maassa asiat ovat niin paljon paremmin lgbt-väestölle.”
”Voi Félix, minä…”

Ja Félix nojautuu painamaan päänsä Danielin rintaa vasten ja antaa kyynelten valua valtoimenaan. Daniel silittää poikaystävänsä pörröistä tukkaa ja yrittää välittää rauhallisen hengitysrytmin.

”Félix, kaikki muuttuu vielä. Ja siihen tarvitaan Miss Felicity.”

Félix naurahtaa itkuisesti drag-nimelleen.

”Ja Miss Felicity tarvitsee vierelleen miehen, joka ei voisi olla ylpeämpi ja onnellisempi saadessaan rakastaa kaltaistasi ihmistä, joka on rohkea, herkkä ja välittää niin paljon.”
”Dani… querido…”

Danielin halauksessa kyyneleet kuivuvat nopeasti. Iltatoimien jälkeen kaksikko kietoutuu unille, ja muutamaa tuntia myöhemmin Hồ Chí Minhin aurinko nousee valaisemaan uutta päivää, jolloin kaikki on toivottavasti taas hieman paremmin.

[ruttotohtori]

K-kampanjasta terve! o/ Ekana ihan pakko todeta että tän tekstin otsikon vuoksi mulla on soinut päässä Lenin-setä asuu Venäjällä kaks päivää putkeen. Mut se onki ainoo miinus, haha!

Tässä on aiheet kyllä kohdallaan: drag queenit ja homoidentiteetin käsittely on pop, enkä kyllä pahastunut vieraskielisistä tehostesanoistakaan (rakastan venäjän kieltä, oih). On raikasta lukee välillä slashia missä homoutta oikeasti puidaan realistisesti. Ei sillä, on ihanaa lukea tekstejä joissa sukupuolella ja seksuaalisuudella ei oo väliä eikä niitä huomioida, mut silloin ku niitä käsitellään niin käsittely on usein tasoo "no emmä ny voi olla homo" tjsp. Onhan sekin monen kohtaama ongelma, mutta poliittisempi, laajempi ote on se mikä muhun uppoo koska siltä kantilta näitä juttuja tulee ite mietittyy. Selkeesti Daniel ja Félix on aiheesta aiemminkin keskustelleet ja Felix siitä varmaan aiemminkin itkenyt, kun Danielille oli niin helppoa löytää oikeet sanat ja tukea toista. Toi niiden keskustelu vois olla ihan omasta elämästä, mäkin aina välillä itken kumppanille näit juttui, haha.

Helle puski tästä tekstistä läpi, vaikka ruudun tällä puolellakin on kyllä hemmetin kuuma, mut pystyin miltei tuntemaan merituulen ja haistamaan meren ja kuulemaan trooppisten lehtien havinan! Kuvailu oli oikein hyvää siis ja tykkäsin myös luontevasta kommunikoinnista hahmojen välillä. Heistä lukisi mieluusti enempikin, kuvaukset vakiutuneesta parisuhteesta on ihan bestii ja liian harvinaist herkkuu. Tosin ois myös coolii tietää miten nää tapas - hirmu mielenkiintoisia jätkiä ovat kaikin puolin!

Sori, oon tosi huono kommentoimaan mitään näin lyhyttä ja kepeää, mut pidin tästä kovasti. Kiitos yöpalasta! <3

[ombré]

kommenttikampanjasta moi!

LGBTQ+ -kulttuurin pohdinta ja käsittely uppoaa aina, siks nappasinkin tän kommenttikampanjasta. ja Orcan tavoin mustakin on mielenkiintosta, kun seksuaalivähemmistöidentiteettiä pohditaan myös laajemmalla ja yhteiskunnallisemmalla tasolla eikä se rajotu pelkästään siihen henkilökohtaseen kriiseilyyn ja itsensä hyväksymiseen. tää teksti on myös ihanan tasapainonen kokonaisuus siinä mielessä, että vaikka tässä käsitellään homofobiaa ja siitä koituvaa ahdistusta, niin tässä on kuitenkin myös niin vahvaa hurt/comfortia ja fluffya, että loppupeleissä tää näyttäytyy mulle positiivisena kokonaisuutena, jonka varsinkin tuo viimenen lause kruunaa. tässä tekstissä on muutenkin tosi ihana tunnelma, trooppisen ympäristön kuvaus on ihan kohdillaan.

Félixin Venäjä-replasta mulle tuli tosi pysäyttävä fiilis. tuli mieleen, kun tein taustatutkimusta yhtä mun työn alla olevaa tekstiä varten LGBTQ+ -ihmisten oikeuksista ja asemasta ex-neuvostomaissa, ja ne asiat mitä luin oikeesti järkytti mua tälleen seksuaalivähemmistöön kuuluvana. kauheen absurdia ja hirveetä ajatella, että on oikeesti niin paljon maita, jotka suhtautuu LGBTQ+ -ihmisiin niin kielteisesti, ja se ajatus pyöri mun päässä suurimman osan ajasta tätä lukiessa. onneks Daniel on kuitenkin muistuttamassa Félixia siitä, että asiat voi muuttua ja että on toivoa, ja se tekee tästä tekstistä tosi lohdullisen.

tykkäsin paljon, tää sai ajattelemaan. kiitos tästä ~

[Vilna]

Heipä hei ja terveisiä KK:sta, rakas Bluum. Olen jopa muutaman päivän ajoissa kuin yleensä jää viimeiselle päivälle, woop.

Minäkin valitsin tämän LGBTQ+ aihepiirin perusteella ja minäkin olen iloinen, että tästä puhuttiin laajempana käsitteenä kuin vain hahmon omana henkisenä kriiseilynä, vaikka toki siitäkin kirjoittaminen on tosi tärkeää ja validia. Mutta harvemmin sitä tulee törmättyä tällaiseen tekstiin ja tätä oli kiva lukea, kun noin itsekin kuuluun seksuaalivähemmistöön. Kiva, että tartuit tällaiseen aihepiiriin, jee! Draq queen ja sen poikaystävä Vietnamin auringon alla, ai että!

Mutta voi että, kun tykkäsin tästä. En oo varmaan lukenut sulta mitään sen jälkeen, kun tulin tauolta niin olin jo ehtinyt vähän unohtaa sun taidokkaan kirjoitustapasi, mutta tämä muistutti minua siitä. Tykkäsin näistä kahdesta hahmosta myös, Félix ja Daniel. Ja hellittelynimet eri kielillä on kyllä mun suuri heikkous, että siinä mielessä(kin) osui ja upposi. Tässä tuli nyt enempi noi Félixin fiilikset esille, mutta kuvittelisin, ettei Danielille ole ollut helppoa myöskään, venäläinen kun on. Félix on selvästi näistä kahdesta se tunteikkaampi ja varmasti Daniel on monestikin tätä lohduttanut ja tsempannut. Voi että. Olisipa mielenkiintoista jos joskus palaisit tähän pariin vielä uuden tekstin kanssa!! Tämä oli tällainen lyhyt kuvaus näiden kahden suhteesta ja minusta olisi mielenkiintoista lukea enemmänkin ja tutustua hahmoihin paremmin. On tämä kyllä hyvä näinkin, ei sillä!

”Ja Miss Felicity tarvitsee vierelleen miehen, joka ei voisi olla ylpeämpi ja onnellisempi saadessaan rakastaa kaltaistasi ihmistä, joka on rohkea, herkkä ja välittää niin paljon.”

yyyyh. itkettää tämä vähän.

Tykkään vaan ja tuntuu, että toistele vain muiden kommentteja, mutta jotenkin tää tyhjensi minun aivot kokonaan. Oli sopivan verran söpö ja vaikka homofobian käsittely toikin tekstiin tietynlaista synkkyyttä, lopetus oli silti toiveikas ja sai ajattelemaan, että kyllä tämä tästä vielä. :') Kiitos, oot ihana. ♥

[Arte]

Ensinnäkin, tämä nimi vetää minua puoleensa, koska Vietnam! Tehtiin siitä lukiossa mantsan kurssilla tutkielma, ja tuon kaupungin nimi on niin hieno.

Olipa tämä koskettava. Aluksi olin että jee, vähänkö kiva, että tässä on drag-hahmo, koska en ole sellaista aiemmin lukenut. Ja sitten tässä olikin vielä oikeasti kaikkea poliittista surullisuutta mukana! Voi. En voi edes kuvitella, millaista esim. venäläisellä sateenkaarikansalla on. Varmasti kamalaa, ettei saa olla omassa maassaan oma itsensä. Järkyttävää. Mutta onneksi on Miss Felicityn tapaisia tyyppejä, jotka yrittävät viedä hyvää sanomaa eteenpäin <3

Tämä oli kiva. Tykkään ylipäänsä siitä, että sulla on tällaisia kivan tiiviitä tekstejä, joita on helppo ja nopea lukea.

[Waulish]

Tervehdys Kommenttikampanjasta! Valitsin tämän tekstin listauksestasi, koska olen tätä joskus aikaisemminkin silmäillyt kauniin ja kiinnostavan nimen ja drag-hahmon läsnäolon takia.

Heti aluksi on komppailtava Orcaa siinä, että kuvailu toimii tässä tekstissä oikein hyvin ja siivittää hetkeksi lukijankin kauas auringonlaskuun hiekkarannalle! Lämmön ja lempeän tuulen voi lukiessa melkein aistia ihollaan, ja se on hienoa. Alkoi ihan tehdä mieli johonkin kaukomaahan, vaikken aurinkorantaihminen oikein olekaan!

LGBTQA+-asioiden käsittelykin toimii. Aluksi tunnelma on leppoisa ja huoleton Danielin ottaessa Félixin vastaan ja Félixin riisuutuessa ja poistellessa meikkejään, mutta sitten siihen hiipii varjoja, joiden voi hyvin kuvitella olevan läsnä pariskunnan elämässä ja arjessa. Félix on tosi rohkea tehdessään omaa juttuaan ja välittäessään iloa ja hyväksyntää ympäri maailman, mutta ei ole mikään ihme, että hänkin joskus murtuu miettiessään, miten huonosti asiat ovat jossain päin maailmaa, ja miten niille ei välttämättä voi tehdä mitään. On hyvin ymmärrettävää, että juuri Danielin kotimaan ongelmat sattuvat Félixiin erityisesti; onhan Daniel kuitenkin hyvin merkityksellinen ihminen, ja varmasti parille olisi helpotus, jos he pystyisivät olemaan omia itsejään molempien kotimaissa. Félix vaikuttaa ylipäätään tuntevan vahvasti ja taistelevan ahkerasti LGBTQA+-oikeuksien puolesta, ja se on tosi ihailtavaa. Täytyy vain jaksaa uskoa, että hiljalleen maailma muuttuu, vaikka sitten yksi show kerrallaan.

Onneksi on Daniel, järkkymätön tukija! Danielissakin on paljon ihailtavaa, kun hän reissaa poikaystävänsä mukana ympäri maailmaa etätöitä tehden ja jaksaa valaa tähän uskoa. Varmasti Danielillakin on välillä vaikeaa, mutta hahmojen välisestä vuorovaikutuksesta onneksi henkii molemminpuolista tukea, ymmärrystä ja rakkautta.

Lopuksi haluan vielä hehkuttaa tekstin nimeä, koska se on minusta tosi kiva! Pidin siitä jo ennen lukemista, mutta lukemisen myötä aloin pitää siitä vielä enemmän, koska auringolla on siinä hauska kaksoismerkitys: toisaalta se on aurinko, joka nousee aina uuteen päivään ja uusiin mahdollisuuksiin, ja toisaalta se on Félix, Danielin oma solnishko, joka langettaa valoa varjoihinkin ja muovaa maailmaa paremmaksi paikaksi.

Kiitoksia paljon mukavasta aamulukemisesta! -Walle

[Hazyel]

Noniin, olen täällä! Katsotaanpa siis meneekö tämä siihen darkfluffiin mihin tarvitsin tekstejä!

Tämä(kin) oli tosi Ronenmaista, ainakin siltä kannalta, että tässäkin tekstissä oli sinun tyyliisi viljelty jonkun verran sanoja, joita en ymmärrä tai jotka on hienoja ja erikoisia! Tykkään miten laitat aina näillä teksteilläsi ajattelemaan, voisiko joskus itsekin käyttää tuollaisia sivistyssanoja, jos vain ne tulisi mieleen kirjoittaessa. Ja kun ne sopii sinun tyyliisi ja teksteihisi niin kivasti! Tykkään hurjasti.

Pidin tämän tekstin sanomasta, tai siis siitä miten tässä hahmo yrittää levittää lgbt+-yhteisön sanomaa maailmalle ja vaikuttaa siihen, että noilla ihmisillä olisi hieman parempi elää ja asua siellä missä ikinä ovatkaan. Ehkäpä Venäjä on vielä tällekin taiteilijalle liian vaativa paikka, mutta kenties joku päivä. Ja ihana miten Félixin poikaystävä on tukemassa häntä <3

No, ihan darkfluffiin tämä ei ehkä kuitenkaan mene, mutta kiitos silti! Tämä oli kiva pätkä jonka luin kyllä mielelläni, ja joka sai ajattelemaan kuinka huonosti asiat joissain paikoissa oikeastaan ovatkaan tämän aiheen tiimoilta. Ja kuinka vaikeaa se oikeasti voi olla niille ihmisille, jotka eivät voi elää vapaasti ja itseään ilmaisten.

[Fiorella]

Tervehdys Vaihdokkaista!

Tässä on ehkä taas yksi teksti, johon en välttämättä olisi muuten törmännyt, ja se onkin tämän haasteen kivoja puolia, että tulee luettua välillä muutakin kuin sitä, mihin se hiiren klikkaus tutuimmin tarttuu.

Ensinnäkin, tykkäsin jo heti alussa siitä, että tämä oli lahjaficci ja kirjoitettu ajatuksella toisen toiveisiin. Myös se, miten tässä on käsitelty yhteiskunnallisia asioita ja vakavoiduttu aiheen äärelle. Kuten sanottua jo edellä, on tavallisempaa keskittyä yksilön elämäntilanteisiin, mutta tässä pohditaan suurempia joukkoja ja annetaan myös ikään kuin kasvot sille kaukaiselle massalle, joka kukin tahoillaan, kasvottomina, koettaa omaa elämäänsä kulkea. Venäjällä tosiaan riittää vielä työtä tämän asian edistämiseen, eikä se ole ainoa vastaava paikka maailmassa. Eipä ihme, jos herkkätunteinen Félix on murheissaan. Kuitenkin myös Vietnam kertoo tässä ajan tuomasta muutoksesta.

Miehet itsekin ovat taustojensa perusteella kahdesta eri maailmasta, mutta kuitenkin löytäneet toisensa. Ja mitä ilmeisemmin hyvin onnelliset yhdessä.

Kuvailusi ihastuttaa. Maalailet kauniin aprikoosinvärinen taivaan lämpimälle hiekkarannalle, kukallisen mekon hulmahtelevat helmat ja sen laskeutumisen vaateripustimelle siinä missä kaksikon vaihtelevat tunnelmat ja mielialatkin. Ensin nautitaan hetkestä kevyin mielin, onnellisina, sitten mukaan hiipiikin haikeus. On välillä ihan hyvä muistutella, että muutokset tapahtuvat usein pienin askelin, eikä kukaan parhaasta halustaankin huolimatta, pysty muuttamaan koko maailmaa yksinään. Félixin onneksi, hänellä on vakaa tuki vierellään kannustamassa kuin lohduttamassakin.

Meikkien poiston puolivälissä Daniel kuitenkin haluaa rikkoa keskittyneen ilmeen hymyksi ja suutelee puoliksi punattomia huulia pitkään.

Minusta oli ihana tuo, miten keskittyminen piti hieman keskeyttää, että saatiin hymyä esiin. <3 Saatoin kuvitella tilanteen mielessäni. Herttaista ja hellyttävää.

Kiitos ajatuksia herättävästä tunnelmoinnista. Ihailen näitä originaalitekstejä, joissa kerrotaan niin paljon niinkin lyhyesti.

[Kiirsu]

Kuinka nopeasti voi vierehtää puolitoista vuotta... Mutta olen nyt täällä kommentoimassa! Ja luin tämän uudestaan muistinvirkistykseksi.

Tässä on tosi kiinnostavasti nidottu yhteen kevyitä ja vakavia teemoja. Ja se on tehty tosi taidokkaasti. Keskustelu on tosi uskottavaa ja ainakin itse monesti herkistyn kauniissa paikoissa. Kun ympäristö on harmoninen, saattaa mieleen nousta asioita, jotka eivät ole niin hyvin.

Pidän myös kovin paljon siitä, että hahmot päätyvät keskustelemaan tästä aiheesta ilman että on juuri tapahtunut joku dramaattinen konflikti. Tämä aihe tuntuu olevan hahmoille aidosti tärkeä ja mielessä myös silloin, kun asiat ovat näennäisesti hyvin.

Dani, minä haluaisin mennä kanssasi Venäjälle ja nähdä sinun kotisi ja viedä eteenpäin meidän sanomaamme, että on täysin oikein ja hyväksyttävää olla homo ja tehdä dragia, mutta minä en voi. Me emme voi. Ja se sattuu enemmän kuin mikään muu. Että me emme voi viedä tätä eteenpäin niille ihmisille, jotka kärsivät oikeuksiensa puutteesta maailmassa, jossa yhä useammassa maassa asiat ovat niin paljon paremmin lgbt-väestölle.

Tämä on koskettavaa ja myös hämmentävän vierasta. Oon itse niin pumpulissa kasvanut enkä koskaan joutunut kokemaan minkäänlaista homofobiaa, että aina välillä unohtaa, kuinka joillain elämä on yhä tällaista. Ja kuinka epätodellista on, että joku vielä nykypäivänä pitää lgbt-väestöä ongelmana kun maailma on täynnä oikeitakin ongelmia.

Pidän myös kovasti näistä hellittelynimistä <3 Niissäkin tulee suloisesti esiin eri kulttuurit ja niiden yhdistyminen. Ja "querido" on minusta kauhean kaunis sana.

Kiitos tästä paljon <333 pidin tästä yhä yhtä paljon kuin pidin ensimmäisellä kerralla lukiessa.

[Kaarne]

Ai että, olipa ihana teksti! Jotenkin sopivaa, että näistä kolmesta kommenttikampanjan kautta napatuista teksteistä matka päättyy juuri tähän, kun tämä oli surullisista taustateemoistaan huolimatta kevein ja toiveikkain. Muiden kommentoijien lailla pidin tästä LGBTQ+-teemojen käsittelystä ja siitä, että esimerkiksi Venäjän ongelmia ei painettu villaisella. Se toi tähän kivasti särmää onnellisuuden ohelle.

Drag-meno oli myös ihanaa! Ja fiilistelin paljon myös noita venäjänkielisiä sanoja, niissä on jotenkin ihana sointi. Muutenkin tarinan kansainvälisyys oli virkistävää luettavaa ja kohtaukset tosi tunnelmallisia. Ne oli helppo kuvitella mielessään. Sun teksteille on ominaista onnistunut kuvailu ja tämä ei ollut siinä suhteessa poikkeus.

Ihana teksti, kiitoksia taas kerran!