Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta!
Kun bongasin listauksestasi nämä hahmot, kiinnostuin yllättävästä yhdistelmästä siinä määrin, ettei tarvinnut kahta kertaa miettiä, mitä sinulta tänä yönä lukisin! En osannut yhtään yhdistää Valedroa ja matami Pomfreyta toisiinsa ennen tämän tekstin lukemista, mutta nyt tämä kohtaaminen ja sairaalasiipi tapahtumapaikkana tuntuvat yksinomaan luontevalta kombolta.
Jo ensimmäinen virke maalaa kuvan sisäisestä muutoksesta, jota teksti kokonaisuudessaan tukee ja vahvistaa monin tavoin: Valedron yhtäkkinen varmuus ja tahto toimia viipymättä sen mukaan, matami Pomfreyn ja tämän huolen sivuuttaminen, haluttomuus sotkea muita ihmisiä mukaan kuvioon - erityisesti se, ettei koe tarvitsevansa yhtään ketään, ei Pomfreyta taikasairauksien asiantuntijana eikä Dumbledoreakaan. Jopa ääni, joka kuulostaa erilaiselta omissa korvissa. Muutos ja uusi elämä (vai pitäisikö sanoa kuolema ja kadotus, kaiken sen valossa mitä tämä syntynyt pahuus vielä saa aikaan
) huokuvat Valedron näkökulmasta yksityiskohtia myöten niin selvästi, että lukiessa tulee melkein kylmiä väreitä. Jotenkin palaan koko ajan mietteissäni siihen, miten Valedrolla vaikuttaa olevan nyt edessään selkeä kiintopiste, tavoite ja suunnitelma: hän haluaa mahdollisimman pian pois sairaalasiivestä ilman turhanpäiväisinä pitämiään hidasteita, ja välittömästi hänen suuntanaan on kiellettyjen kirjojen osasto. Se määrätietoituus ja varmuus, mitä hänessä on, on jotenkin tosi pysäyttävää ja hirvittävääkin, kun tietää, mille kaikelle tämä uudelleennouseminen on alkua.
”Haluan tehdä lopputarkastuksen, Valedro. En tiedä… en voi sanoa, millaisia jälkiä musta taikuus jättää tekijäänsä”, Pomfreyn ääni hapuilee, mutta vain hetken. Sitten se palaa tuttuun itsevarmuuteensa, naisen katseen pysyessä tiukkana.
Pidän kovasti siitä, mitä kaikkea Pomfreyn hahmosta tässä tekstissä välittyy. Hän on kaanonista tuttu napakka noita, vankka asiantuntija ja työhönsä ja potilaihinsa tarkasti ja huolella paneutuva, mutta toisaalta hänessä on aistittavissa pientä epävarmuutta, joka ilmenee esimerkiksi tässä lainauksessa esiintyvästä äänen hapuilusta. Minusta tuntuu vahvasti siltä, että hänkin jollakin tasolla aistii ja vaistoaa jonkin Valedrossa muuttuneen. Voisiko taustalla olla myös pelon häivähdys - en pitäisi sitä lainkaan mahdottomana, kun ottaa huomioon, miten hurjan määrätietoinen ja viileä Valedro on.
Askeleeni kaikuvat huoneen käytävällä, kertoen jo uutta tarinaa. Legendaa.
Tätä kohtaa ovat muutkin jo nostaneet esiin, mutta nostanpa vielä minäkin, koska tämä vain on niin kertakaikkisen hieno ja kuvaava! On helppo kuvitella, että Valedro kokee askeltensa jo kaikuvan uutta tarinaa, vaikka hän on vasta aloittanut matkansa kohti sen toteuttamista. Se kertoo hänen vankasta päättäväisyydestään ja toisaalta myös suuruudenhulluudestaan. Hän haluaa oman legendansa, syntyä sellaiseksi ja jäädä ikuisesti historiankirjoihin. Hyytävää.
Minusta on muuten huvittavaa, miten sijoitan tämän tarinan mielessäni oitis yöhön tai ainakin hämärän aikaan, vaikkei tekstissä taideta mainita mitään vuorokaudenajasta.
Jotenkin tämä äkillinen herääminen ja sitä seuraava pahaenteisen päättäväinen tunnelma assosioituvat mielessäni juuri öiseen aikaan. Vaikka nyt aloin kyllä huvitella sillä ajatuksella, että ehkä kaikki tapahtuukin päivällä, linnan arkisessa hulinassa ja vilinässä jossa kaikki elävät tavallisia elämiään autuaan tietämättöminä siitä, mitä sairaalasiivessä ja sen jälkeen kiellettyjen kirjojen osastolla tapahtuu! Hyytävä ajatus sekin.
Alkusanoissa pohdit lyhyiden tekstien kirjoittamista ja julkaisemista, ja haluan aiheeseen vielä sanoa (vaikka aikaa tämän tekstin julkaisusta onkin jo tovi kulunut), että minä rakastan lyhyitä tekstejä, niiden tiivistä oivaltavuutta ja tilan jättämistä tulkinnoille! ♥ Niiden julkaiseminen ei ole minusta missään tapauksessa turhaa, vaan lukija voi ammentaa niistä hyvinkin paljon, mistä tämä tarina on mielestäni oiva esimerkki.
Tämä tuplaraapale kuvaa upeasti ja tunnelmaa nostattavasti ja ajatuksia herättävästi sitä käänteentekevää hetkeä, kun Valedrosta tulee Voldemort, ja minusta on ihan mahtavaa, että olet tämän kirjoittanut! En muista tästä aiheesta aikaisemmin lukeneeni, ja tämä olikin tosi virkistävä lukukokemus.
Kiitos kovasti tästä hienosta lukukokemuksesta, pidin paljon!
-Walle