Hehku, Sirius/Remus, jouluinen ficlet, K11

[Thelina]

Ficin nimi: Hehku
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: jouluinen ja romanttinen ficlet
Ikäraja: K11
Paritus: Sirius/Remus
Yhteenveto: Joulu 1995 Kalmanhanaukiolla
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Hyvää joulua, Waulish ja Avaruuspiraatti! Tämä tarina on jatkoa aiemmalle Sirius/Remus -tarinalleni Riite (K11), joka oli Avaruuspiraatin synttärilahja ja jota Waulish kommentoi niin kauniisti, että halusin lahjoittaa puolet tästä jatko-osasta hänelle ja puolet Piraatille, synttäripaketin jatkoksi ❤ Tämä toimii kuitenkin myös yksinään, jos Riite on lukematta.


Hehku

Ilma on ollut pakkasella marraskuun loppupuolelta lähtien ja joulu saapuu Kalmanhanaukiolle purevan kylmän sään saattelemana. Sirius lisää puita keittiön hellaan ja on vihdoin saanut lämmitysloitsut hehkumaan riittävän tehokkaina myös niissä huoneissa, joissa ei ole vanhanaikaisia kaakeliuuneja tai takkaa tuomassa lisälämpöä. Talo alkaa lämmetä läpikotaisin, eikä ikkunoissa ei ole näkynyt riitettä enää moneen päivään.

Arthurin onnettomuuden vuoksi koko Weasleyn perhe on kutsunut itseensä joulunviettoon hänen luokseen ja tuonut Harrynkin mukanaan, eikä Sirius edes kehtaa myöntää, kuinka iloinen hän on saadessaan ihmisiä ympärilleen. Remus nauraa huomatessaan, miten innokkaasti Sirius osallistuu talon koristeluun ja Mollyn organisoimaan suureen joulusiivoukseen. Sirius ei välitä, vaan työntää pölyhuiskan Remuksen käteen ja käskee tomuttaa kattokruunuista enimmät hämähäkinseitit. Sirius on päättänyt laittaa kaiken tarmonsa siihen, että talosta tulisi edes hieman viihtyisämpi, ainakin joulunpyhien ajaksi. On kulunut vuosia siitä, kun hän on viimeksi saanut viettää kunnolla joulua, eikä hän aio hukata näistä päivistä sekuntiakaan. Kalmanhanaukion yksinäisyys ei katoa minnekään, vaikka hän palaisi sen pariin vasta uuden vuoden tienoilla.

Remus on saapunut jo pari päivää ennen joulua suoraan tehtäväkomennukseltaan, kylmissään ja likaisena. Sirius sytyttää tulen kylpyhuoneen pieneen kamiinaan ja lämmittää hänelle ämpärikaupalla vettä suurta kupariammetta varten. Kaasuvalo hohtaa lämpimänkeltaista valoa, kun Remus pujahtaa ammeeseen ja laskee huokaisten päänsä nojaamaan reunaa vasten. Sirius jää seuraksi, istuutuu tummanvihreälle matolle ja sormeilee Remuksen karheita hiussuortuvia, jotka kaipaavat kipeästi pesua.
”Antaisitko saippuan”, Remus pyytää ja Sirius ojentaa hänelle valkoisen palan.

Kun Remus käyttää päänsä pinnan alla, ammeen vedenpinta heilahtaa ja vettä läikkyy matolle. Sirius siirtyy kuivempaan kohtaan ja katsoo, kun Remus pesee hiuksiaan. Saippua putoaa lattialle ja liukuu näkymättömiin.

”Dung on luvannut hankkia joulukuusen”, Sirius kertoo. Remus kaataa kauhalla lämmintä vettä päähänsä. Hän pyyhkäisee kädellä silmiään ja vastaa:
”Sepä ystävällistä.”
”Sanoin, etten välitä mistä hän sen hankkii, kunhan se on niin iso, että peittää näkyvistä olohuoneen seinällä olevan sukupuuni”, Sirius sanoo ja virnistää Remukselle, joka hymyilee ja naurahtaa hiljaa.
”Olisi aivan hänen tapaistaan ryhtyä kuusivarkaaksi.”

Sirius nyökkää ja ojentaa ammeesta nousevalle Remukselle pyyhkeen. Pehmeässä valossa Remuksen hoikka vartalo näyttää vähemmän arpiselta, mutta Sirius tuntee jäljistä jokaisen ja pystyisi kuljettamaan sormiaan niiden kartalla unissaankin. Vesi tippuu laineilevien hiusten kärjistä ja valuu pisaroina Remuksen pisamaista rintaa pitkin. Siriuksen vatsassa läikähtää.

Remus huomaa hänen katseensa ja vastaa siihen sellaisella lempeydellä, että Siriuksen sydän on haljeta kiintymyksestä. Vesipisaroista välittämättä Sirius vetää Remuksen lähelleen. Hän maistaa kosteuden Remuksen huulilla ja kuljettaa kättään pitkin selkää noruvien pisaroiden reittiä. Remus nojautuu häntä vasten, painaa päänsä vasten olkaa ja kastelee Siriuksen kaavun hiuksillaan. Hetken he vain seisovat lähekkäin, kunnes kamiinan hehku kuivattaa Remuksen ihon ja lämmittää Siriuksen viileät sormenpäät.

Aika tuntuu pysähtyneen, mutta lopulta Remus irrottautuu, silittää varovasti Siriuksen poskea karhealla peukalollaan ja kysyy:
”Mitä sanoisit iltateestä? Mollyn joulutortut ovat kuulemma erinomaisia ja luulen, että keittiössä on niitä vielä pari jäljellä.”

Sirius nyökkää ja painaa vielä yhden kevyen suudelman Remuksen huulille.

Sillä välin kun Remus pukeutuu puhtaaseen kaapuun ja vetää jalkaansa kuluneet harmaat villasukat, Sirius etsii lattialle pudonneen saippuan ja katouttaa ammeessa haalenneen kylpyveden. Kamiinan hiillos jää hiipumaan pimeyteen, kun hän sulkee oven takanaan ja kahdet samantahtiset askeleet loittonevat alas kellariin, kohti keittiötä.

[Fiorella]

Otin tämän kommenttikampanjasta ja ihan jo alkuun sanon, että olipa herttaisesti ajateltu kirjoittaa oma jatko-osa myös toiselle kommentoijalle.

Luin alle uudestaan tuon aiemman ficin muistin virkistykseksi. Siitä pääsikin hyvin tunnelmaan, joka nyt jatkui huomattavasti lämpöisemmissä merkeissä.

eikä Sirius edes kehtaa myöntää, kuinka iloinen hän on saadessaan ihmisiä ympärilleen.

No aivan varmasti, mikäpä toisi paremmin joulun tunnelmaa kuin talon täydeltä väkeä, jotka touhuavat ja puunaavat ympäriinsä. Sirius itsekin oikein innostui osallistumaan ja unohti kyynisen asenteensa. Ehkäpä tämänvuotiset muistot kantavat pitkälle eteenpäin, kun yksinäiset hetket painavat päälle...

Kalmanhanaukion yksinäisyys ei katoa minnekään, vaikka hän palaisi sen pariin vasta uuden vuoden tienoilla.

Niin, parempi kun ei edes ajattele koko asiaa vielä.

Suuri kupariamme täynnä lämmintä vettä ja lämpöinen valo, rakkaimman ystävän läheisyyden tuoma lämpö... Mikä voisi olla vielä ihanampaa. Tuli oikein hyvä mieli Siriuksen puolesta. Näitä hetkiä yksinäisyydessään kärvistelevä miesparka juuri tarvitsee. <3

Tässä ficissä oli hurmaavan hellää lämpöä, juuri sitä lääkettä, jota Sirius kaipaakin. Ficin lopussa oli lukijallakin oikein hyvä mieli ja taisi olla ennen kaikkea myös Siriuksella.

[Auri]

Luin ensin tosiaan tuon Riitteen ja nyt tämän, ja pakko sanoa, että tämä on kyllä täydellinen jatko tuolle. ♥ Sama hämyisän pehmeä, lämpimän arkinen tyyli jatkuu tässäkin. Sirius ja Remus ovat toistensa kanssa niin kauniin mukavasti. Tämä lämmitti sydäntäni oikein ♥ Olen onnellinen, että tässä puhutaan noista kaikista Kalmanhanaukion vieraista, mutta keskitytään kuitenkin Siriuksen ja Remuksen suhteeseen. Tykkään kanssa kovasti siitä, että tässä Remus kylpee ja Sirius pitää seuraa. Tykkään tosi paljon sellaisista ficeistä, joissa kylvetään yhdessä, mutta jotenkin tämä on vielä intiimimpää. ♥

Sirius nyökkää ja ojentaa ammeesta nousevalle Remukselle pyyhkeen. Pehmeässä valossa Remuksen hoikka vartalo näyttää vähemmän arpiselta, mutta Sirius tuntee jäljistä jokaisen ja pystyisi kuljettamaan sormiaan niiden kartalla unissaankin. Vesi tippuu laineilevien hiusten kärjistä ja valuu pisaroina Remuksen pisamaista rintaa pitkin. Siriuksen vatsassa läikähtää.

Remus huomaa hänen katseensa ja vastaa siihen sellaisella lempeydellä, että Siriuksen sydän on haljeta kiintymyksestä. Vesipisaroista välittämättä Sirius vetää Remuksen lähelleen. Hän maistaa kosteuden Remuksen huulilla ja kuljettaa kättään pitkin selkää noruvien pisaroiden reittiä.

Pakko lainata koko tämä osuus. Nimittäin näteintä helppoa läheisyyttä, mitä olen hetkeen lukenut! Kuvailet todella kauniisti heitä ja erityisesti tuo tummentamani kohta oli niin liikuttava, että otti ihan vatsanpohjasta. Pidän todella paljon myös tämän lopusta, että läheisyys ja intiimiys ei eskaloidukaan, vaan he menevät iltateelle ja vain ovat toistensa kanssa. Kiitos paljon tästä lukukokemuksesta!

[Vendela]

Tämä on roikkunut välilehdessä auki niin pitkään, että tähän ehti tulla kaksi kommenttiakin ennen kuin sain aikaiseksi lukea tämän! Ihan nolottaa, mutta vihdoin olen tässä

Kuten tuossa muutkin ovat jo kommentoineet, niin tämä oli todella hieno jatko Riitteelle. Pidin valtavasti tuosta kylpykohtauksesta, sillä jostain syystä tuollainen vanhanaikainen tapa kylpeä on todella ihana vaikka se onkin äärimmäisen epäkäytännöllinen (tämä siis valitettavasti henkilökohtainen mielipiteeni). Tuo kylpyhuoneen kuvaus oli hieno ja pidin siitä, että siellä oli tulipesä ja vesi lämmitettiin erikseen. Veden loiskuminen matolle oli kiva yksityiskohta samoin kun saippuan karkaaminen.

On suloista ajatella, että Siriuksen ja Remuksen elämässä on ollut tällaisia hetkiä, nämä antavat toivoa. En toki tiedä kuinka olet ajatellut näiden ficcien maailmassa tapahtuvan, eli kuinka canonin mukainen näiden hahmojen kohtalo olisi. Itse haluaisin ajatella, ettei canon toteudu tässä lainkaan vaan he saavat olla onnellisia yhdessä!

Kiitos tästä,
Vendela

[Thelina]

Fiorella: Kirjankin mukaan Sirius muistaakseni intoili joulusta ja jouluvieraista. Olihan jopa seinällä olevat kotitontun päät koristettu tonttulakeilla Ihanaa, että tästä välittyi lämmin tunnelma ja loppu toi hyvän mielen. Kiitos kommentista!

Aurinkolapsi: Ihanaa, että tästä välittyi lämpöä ♥ Olen ihan samaa mieltä, että tuollainen kylpeminen on tavallaan vielä intiimimpää, kuin toisenlainen yhdessä kylpeminen, vaikka ihanaa on sekin. Tuo lainaamasi kohta on varmaan omakin suosikkini, olen niin iloinen että pidit siitä ♥ Mietin tuota loppua siten, että se olisi ollut vähän turhan samanlainen kuin Riitteessä, jos oltaisiin menty vielä astetta pidemmälle. Ja Remus-kulta on jo väsynyt pitkän päivänsä jälkeen, silloin iltatee rakkaan kanssa on parasta mitä voi olla ♥ Kiitos kommentista!

Vendela: Ajattelin, ettei Kalmanhanaukiolla varmastikaan ole kovin moderni kylpyhuone, joten siksi kupariamme ja muut tykötarpeet ♥ En ajatellut paljoakaan kirjoittaessani, mitä tulevaisuus toisi tullessaan, mutta ehdottomasti olen samaa mieltä kanssasi, että nuo kaksi ansaitsisivat kaiken onnen maailmassa ♥ Kiitos kommentista!

[Waulish]

Olen niin onnellinen, että päätit kirjoittaa jatko-osan ihastuttavalle Riitteelle ja vieläpä omistaa sen osaksi minulle. ♥ Enhän minä edes tiedä, miten päin olisin! Olen niin täynnä lämpimiä tunteita tämän tarinan ja näiden hahmojen jäljiltä, etten varmasti osaa niitä sanoin kuvaillakaan.

Olen iloinen Siriuksen puolesta, kun Kalmanhanaukiolla on vihdoin elämää eikä hänen tarvitse kituuttaa yksinäisyydessään. On helppo uskoa, että ikävät tunteet väistyvät tai ainakin lievittyvät hetkeksi, kun ympärillä on muita ihmisiä ja elämää. Talokin on vihdoin läpikotaisin lämmin ja ainakin vähän viihtyisämpi kuin yleensä. Minusta on ihanaa, miten joulumieli tarttuu Siriukseen ja hän ottaa projektikseen häivyttää Kalmanhanaukion kolkkoutta ja koleutta parhaansa mukaan. Sirius on oikein hyvä isäntä jouluvieraille.

Siriuksen ja Remuksen välinen kahdenkeskinen aika ennen joulua on ihanaa luettavaa, levollista ja syvän kiintymyksen värittämää. Kylpyhetki on kuvattu niin upean elävästi, että kaiken pystyy vaivatta näkemään mielessään. Hämyisän valaistuksen, kupariammeen, tummanvihreän maton... Yhtä elävä kuva piirtyy siinä vaiheessa, kun miehet lähtevät iltateelle ja jättävät jälkeensä tyhjän kylpyammeen, hiipuvan hiilloksen ja karkuteillä olleen saippuan. On kuin jäisin kylpyhuoneeseen kuuntelemaan yhdessä loittonevia askeleita ja katselemaan miesten jättämiä jälkiä. On kuin heidän välisensä kiintymys ja rakkaus jäisi väreilemään huoneen ilmaan ja tunnelmaan, vaikka he siirtyvätkin toisaalle. Vau, mikä tunne.

Minusta on jotenkin pysäyttävää, miten Sirius haluaa mennä Remuksen mukaan kylpyhuoneeseen, vaikkei itse kylvekään. Siinä, miten Sirius jaksaa katsella Remusta loputtoman kiinnostuneena ja viehtyneenä, on jotain taianomaista - ja samoin siinä, miten miehet painautuvat toisiaan vasten vesipisaroista välittämättä. Tällaisiin hetkiin tiivistyy upeasti heidän suhteensa ja se, mitä he toisiltaan saavat.

Lämpimät kiitokset ihanasta joululahjaylläristä, tämä on silkkaa rakkautta. -Walle

[Thelina]

Walle: Sinun kommenttisi on silkkaa rakkautta ♥ On niin ihanaa, että lämpimät tunteet ja muutkin kuvailut välittyivät. Minusta tuntuu, etten voi muunlaista Sirius/Remusta kirjoittaakaan, kuin jotain lempeää. Molemmat ansaitsevat niin paljon rakkautta ja minusta on ihana ajatus, että Siriuskin voi pitkästä aikaa nauttia joulusta. Siriuksen kaipuuseen Remusta kohtaan tiivistyy varmaankin vuosien erossa olo - siksipä Sirius haluaa katsella kun Remus kylpee ja olla rakkaansa lähellä ♥ Kiitos sinulle ihanasta kommentista, olen niin onnellinen, että pidit lahjasta

[hiddenben]

Tulin näin sunnuntai-iltana etsimään vielä jotain ihanaa jouluista Thelinaa ja päätinkin tarttua tähän, jonka eilen mainitsin odottavan välilehdessä! Olikin hauskaa, miten onnistuneesti tämä täydentää tekstiä, jonka sain sinulta eilen luken: näen, että nämä sulautuvat helposti yhdeksi kokonaisuudeksi ja jälleen yhdeksi varastetuksi hetkeksi kaiken juhlan ja muun keskellä. Sinun Sirius/Remuksesi on kyllä silkkaa ihanuutta ja mutual piningia parhaimmillaan ♥

Tässä tulee hienosti esiin Siriuksen riemu Kalmanhanaukion erilaisesta joulunvietosta, joka välittyi kirjoissa erityisen vahvasti, ja pidän siitä, kuinka Remus häntä hieman kiusoittelee, mutta Sirius ei välitä, vaan työntää pölyhuiskan Remuksen käteen ja käskee tomuttaa kattokruunuista enimmät hämähäkinseitit. Tuo kylpyhetki taas on ihanan intensiivinen ja pidän siitä, kuinka se hiljaa etenee tuohon tukahduttavan tunteelliseen kohtaan, jossa kaksikon katseet kohtaavat ja he halaavat. Tuossa kohtauksessa oli erityisesti yksi kappale, jonka seuraaviin lauseisiin ihastuin:

- ja kuljettaa kättään pitkin selkää noruvien pisaroiden reittiä. Remus nojautuu häntä vasten, painaa päänsä vasten olkaa ja kastelee Siriuksen kaavun hiuksillaan. Hetken he vain seisovat lähekkäin, kunnes kamiinan hehku kuivattaa Remuksen ihon ja lämmittää Siriuksen viileät sormenpäät.

♥ Voisivatpa he vain saada toisensa, täysin ja esteittä!

On myös hauskaa lukea tätä vuosi julkaisemisen jälkeen. Huomaan nimittäin miettiväni, miten olet kehittynyt vuoden aikana kirjoittajana. Tässä on paljon sellaista, mitä tunnistan nykyisistäkin teksteistäsi: yksityiskohtia ja tunnelmaa, intensiivisyyttä ja tukahduttavan ihania, osuvia kuvauksia. Samalla olet mielestäni kehittynyt hurjasti tekstisi tiivistämisessä olennaiseen, mikä tekee niistä erityisen ihania ja hienoja loppulauseita myöten. Pidän tästä tekstistä todella paljon, mutta samalla näen, että jos kirjoittaisit sen tänään, se olisi riisutumpi. Tämä on siis vain hyvä asia, sillä nykyiset tekstisi ovat niin upeita ♥ On ollut ilo saada seurata kehitystäsi ja tekstejäsi tässä vuoden aikana - eli kiitos, että kirjoitat!

[Thelina]

hiddenben, onpa ihanaa, että etsit juuri jouluista Thelinaa luettavaksi Hauskaa, että luit tämän jatkoksi tuolle uusimmalle Sirremukselle, vaikka tämä olikin alun perin kirjoitettu jatkoksi Riite -ficille Mutta ei se ole ihmekään, jos tämä sulautuu yhteen molempien kanssa, kun tapahtumapaikka ja ajankohta on sama. Ihanaa kuulla noista kohdista, joista pidit ja tykkään kyllä itsekin kovasti tämän ficin tunnelmasta ♥ Kehittymistä on varmasti tapahtunut ja kiinnostavaa kuulla varsinkin tuo huomio, että nykyisyn ehkä kirjoittaisin tämänkin riisutummin. Ja käyttäisin vielä vähän enemmän aikaa lauseiden pyörittelyyn :''D Kiitos ihanasta ja kannustavasta palautteesta, se merkitsee minulle todella paljon ja on ilahduttanut todella paljon pitkin vuotta! Kiitos kommentista ♥

[Rowena]

Joulu Kalmanhanaukiolla ❤️. Toimii aina! Jotenkin mua puhuttelee tosi paljon se, miten pimeää taikuutta ja kotitontun päitä täynnä oleva mesta pukeutuu jouluasuun ja hetken kaikki on hyvin. Tässä tekstissä pidin paljon myös siitä, miten tarina alkaa elävällä tulella ja päättyy hiillokseen.

Mut ihan mun suosikkijuttu tässä on Dungin lupaus hankkia joulukuusi . Voisko tässä olla lähtökohta tämän vuoden jouluficciin? Haluaisin todella tietää, millainen ja ennen kaikkea mistä Dungin kuusi on .

Levollista joulunodotusta ❤️!

[Thelina]

Rowena, ehdottomasti pitäisi myös tänä jouluna kirjoittaa Kalmanhanaukion joulusta! Siitä riittää kirjoitettavaa ja kieltämättä Dungin tuoma joulukuusi antaisi kiehtovan lähtökohdan Tuo on hyvä huomio, että talon tunnelma muuttuu heti, kun sisään tuodaan vähän joulua ja tietenkin ihania ihmisiä. Ihanaa, että pidit tulesta ja hiilloksesta, jotenkin se inspiroi tähän hetkeen ja ficin nimeen ♥ Kiitos kommentista ja lämmintä joulunodotusta sinulle myös!

[Altais]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Olen jo muutenkin aivan ihastunut sinun Sirius/Remus -ficceihisi, kirjoitat heidät niin kauniisti ja lempeästi niin nuorina kuin aikuisinakin, ja tämän ihanan, lempeän jouluisen ficin luin ihan sydämenkuvat silmissä. ❤️ Tämän lukeminen lämmitti mieltäni ja piristi päivää, joka muuten sattui olemaan itselleni hiukan ankean sävyinen. Tämä oli juuri jotain sellaista, jota kaipasin. 

Muiden kommentoijien tapaan minäkin ihastelen Kalmanhanaukion joulua ja Siriuksen innostusta tuoda joulun tuntua siihenkin loukkoon, jota hän muuten niin inhoaa. Ihanaa, että ainakin hetken aikaa hänkin voi viihtyä siellä, saada pitkästä aikaa viettää joulua, ja erityisesti kokea pieniä, arkisia onnen hetkiä rakkaimman ihmisen kanssa ❤️.

Siriuksen ja Remuksen kylpykohtaus oli niin kauniisti kirjoitettu, että se jää varmasti mieleen vielä pitkäksi aikaa. Rakastin ajatella, että Sirius tuntee ulkoa Remuksen vartalon ja sen jokaisen arven, ja että Remus herätti hänessä noin vahvoja, lämpimiä tunteita. Ihana ajatus, että kaikkien Azkabanin vuosien jälkeen hän vielä saisi osakseen tuollaista rakkautta ja kiintymystä, ja pystyisi itsekin sellaista myös tuntemaan, ja osoittamaan rakkauttaan Remukselle pieninä, suloisina arjen tekoina kuten tuo kylvyn laittaminen ja sen aikana seuran pitäminen Remukselle. ❤️

Kiitos, tämä oli ihanaa luettavaa näin joulua odotellessa. Itseeni vetoaa suuresti aina, kun kovia kokeneet hahmot saavat oman näköisensä, ihanan joulun, jonka ei tarvitse olla täydellinen, kunhan siitä ei puutu lämpöä, eikä tarvitse esittää muuta kuin on. ❤️

[valokki]

Innostuin nappaamaan tämän luettavaksi, kun Altais nosti tämän esille. En tuota Riitettä ollut lukenut, mutta se ei tosiaan yhtään haitannut tätä lukiessa. Tosin nyt heräsi kuitekin semmioinen tunne, että pitää sekin varmaan jossain kohtaa päästä lukemaan.

Tässä oli todella mielenkiintoinen asetelma, kun kohtaus nivoutuikin osaksi canonin tapahtumia, ja olisi niin ihana ajatella, että näin todellakin olisi ollut, ja kaiken sen synkkyyden ja kurjuuden keskellä Siriuksella ja Remuksella olisi ollut toisensa. Muistan, kuinka paljon itseäni suretti vitoskirjassa, kun Sirius oli suljettu käytännössä yksin Kalmanhanaukiolle, joten olisi ihanaa ajatella, että hänellä olisi ollut Remus ainakin silloin, kun tämän ei pitäisi olla jotain killan tehtävää suorittamassa.

Ihastuin tässä kovasti tunnelmaan, se oli niin lempeä, lämmin ja rauhallinen kauttaaltaan. Siriuksen ja Remuksen rakkaus toisiaan kohtaan tuntui niin käsinkosketeltavalta, syvältä välittämiseltä ja aavistuksen melankoliseltakin, kun kyseessä on kaksi niin paljon kohtalon kolhimaa hahmoa. Olit luonut tähän monia hienoja ja lopulta hyvin simppeleitä yksityiskohtia, joiden kautta välittäminen näkyi. Ja lievästä melankolisuudestaan huolimatta tässä pilkahteli myös paljon iloa joulun ja Kalmanhanukion eloon heräämisen kautta, ja on ihana ajatella, että Sirius ja Remus saivat välillä myös tällaisia hetkiä.

Kiitos tästä kauniista ja tunnelmallisesta lukuelämyksestä! ♥ Tämä oli juuri sopivaa luettavaa tähän joulunalusaikaan.

[Thelina]

Altais, voi miten ihanaa kuulla, että olet tykännyt Sirius/Remus-ficeistäni niin paljon ♥ Jostain syystä erityisesti juuri Sirius + Remus + joulu Kalmanhanaukiolla on inspiroinut montaa ficciä, joista tämä kuuluu kyllä ehdottomasti myös omiin suosikkeihini, vaikka onkin teksteistäni vanhimpien joukossa. Siksi onkin kiva kuulla, että tämä lämmitti ja ilahdutti ankeaa päivää ♥ Olen ihan samaa mieltä tuosta ajatuksesta, että on ihanaa kun kovia kokeneet hahmot saavat joulun lämpöä ja vihdoin edes pienen hetken rauhaa toistensa kanssa. Kiitos ihanasta kommentista!

valokki, minusta on kiva kirjoitella ficcejä, jotka sujahtavat hyvin canoniin ja näitä Kalmanhanaukio-ficcejä varten on tullut selailtua Feeniksin kiltaa monta kertaa taustatutkimuksen ja inspiksen toivossa tykkään kovasti sellaisesta hieman haikeasta romantiikasta, joten kiva kuulla, että sellainen tunnelma välittyi tästä lukijallekin. Kiitos sinullekin kommentista, kiva että tartuit tähän ja pidit ♥

[Larjus]

Vaikka jouluun onkin vielä noin kuukausi niin pitihän tämä tulla lukemaan jo. Tämä toimi hyvänä jatkona ja vähän sellaisena vastakappaleenakin Riitteelle. Vaikka ulkona onkin kylmentynyt ja pakkastakin riittää, niin onneksi Kalmahanaukion talossa on lämmintä. Otsikkokin kuvasi hyvin sitä, miten nyt ei enää pakkanen jäädytä ikkuinoita.  Toivottavasti joulumielen lämpö ja muutenkin iloisemmat fiilikset säilyvät seuraavallekin vuodelle.

Remuksen kylpyhetki Siriuksen vieressä seuratessa oli mun mielestä tosi romanttinen sillee vähäeleisellä tavalla intiimikin. Ihanan lämmin ja kiireetön tunnelma. Tykkäsin myös siitä, miten Sirius sormeilee Remuksen hiuksia mutta sitten siirtyy vähän sivumpaan vettä pakoon. Kukapa sitä vesilätäkössä haluaisikaan istua

Kiitokset tästäkin ihanasta lukukokemuksesta ♥

[Thelina]

Larjus, tämä sopii kyllä hyvin mihin tahansa pimeään ja kylmään vuodenaikaan. Ihanaa kuulla, että pidit kylpyhetkestä, niitä on jotenkin kiva sekä lukea että kirjoittaa<3 Kiitos kommentista!