Nimi: Tanssilattian kaunein
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: kipinöivä draama
Paritus: Mika/Petja
Haasteet: Vuosi raapalehtien VII ja Albumihaaste #5 Pariisin Kevät –
Tuu rokkaa mun tanssilattiaa (mitä sä vaiheilet?)A/N: Haa, vihdoin ja viimein albumihaasteeni valmistui! Kannattihan se lopulta vaihtaa albumia kymmenen kertaa :'D Alunperin halusin tästä biisistä vähemmän kirjaimellisen version, mutta ei sitten tullut mieleen mitään sellaista, joten näillä mennään! Lyriikoista sana "tyttö" on muutettu "pojaksi", ymmärrätte varmaan miksi ;>
Tanssilattian kaunein
tuu rokkaa mun tanssilattiaa
anna mennä ja feidaa rypyt sun otsassa
kun se poika sai perhoset lentämään vatsassa
tuu rokkaa mun tanssilattiaa
On ihan sattumaa, että he törmäävät toisiinsa yökerho Fortessa. Ensin Mika ei edes tajua, että Petja on siellä. Hänen katseensa lipuu tanssijoiden yli ja pysähtyy upeaan tummahipiäiseen poikaan, joka aiheuttaa huolestuttavan määrän rytmihäiriöitä hänen rintalastansa alla. Poika tanssii kuin muita ei olisi paikalla ollenkaan, aidosti ja nauttien. Se on tajuttoman upea. Mikalta on lipsahtaa lasi kädestä, kun hän tajuaa, että poika on Petja.
Mikan suuta kuivaa, kun hän katselee, kuinka Petjan lanteet keinuvat tiukoissa farkuissa. Halunsekainen kaipuu alkaa kipinöidä Mikan iholla. Miten upeaa Petjan kanssa olisikaan tanssia tunteella ja lähekkäin. Mika tahtoisi pujottaa sormensa Petjan mustankarheaan tukkaan ja katsoa syvälle sen arvoituksellisiin silmiin ja kenties nähdä niistä kaikki kosmoksen salaisuudet.
Kuin vaistoten jonkun katselevan, Petja havahtuu ja alkaa tähyillä ympärilleen. Mika ei ehdi piiloutua, kun Petjan tummat silmät löytävät hänet. Ensin poika näyttää kummastuneelta kuin ei tunnistaisi Mikaa vieraassa ympäristössä, mutta äkkiä Petjan kasvot syttyvät, ja suu leviää värisyttävän lumoavaan hymyyn. Mika hymyilee hermostuneesti takaisin ja nyökkää tervehdykseksi. Petja ei käännä katsettaan. Sen silmiin hiipii kuumottava, intensiivinen loimu. Mikan hengitys kiihtyy ja sydän on mennyttä.
Tuu tänne, Petjan viettelevä hymy sanoo. Tuu tänne ja tanssita mua. Mika tietää, että hän voisi kävellä Petjan luokse, ja se olisi täysin okei. Hän voisi asettaa kätensä Petjan vyötärölle ja vetää tämän itseensä kiinni. Hänellä olisi lupa nojautua Petjan pehmeille huulille ja suudella tätä. Mika kuvittelee, miltä se tuntuisi, kun Petja vastaisi suudelmaan ja painaisi itseään halukkaasti häntä vasten. Kuumottavat väristykset valtaavat Mikan vartalon. Hän ei ole koskaan halunnut ketään yhtä palavasti kuin Petjaa.
Mikan jalat eivät liiku. Mitä jos se ei olekaan yhtään sellaista? Mitä jos hän onkin Petjasta outo ja karmiva? Ehkä se ei edes tahtoisi nähdä häntä enää. Onhan Petja sanonut, ettei se tahdo hänestä mitään romanttista. Petja on varmaan vain humalassa, estot löyhällä, ja siksi se hymyilee ja tanssii tuolla tavalla. Mika ei uskalla ottaa riskiä, vaikka osa hänestä tahtookin. Hän tahtoisi olla rohkea ja spontaani. Petja on lopettanut tanssimisen. Petja odottaa häntä luokseen, mutta Mika pakenee, vaikka katuu sitä välittömästi. Häpeän kyyneleet polttelevat silmissä koko kotimatkan, ja Mika miettii, olisiko torjunta sittenkään tuntunut yhtä pahalta kuin hänen oma pelkuruutensa.
no me ollaan täällä vielä
sä jäit sitten pöytään istumaan
onko kiva kun muil on hauskaa
mitä sä vaiheilet?
