Koskmik: Voi apua, oon nyt ihan fiiliksissä sun kommentista!
Hauskaa, että joku muukin selailee niitä keskeneräisiä tekstejä. Se on melkein kuin suoranainen harrastus, koska arkistoissa on huomattava määrä jo kertaalleen hylättyjä projekteja, joita en oo raaskinut vielä poistaakaan.
Preesens on mulle kirjoitustavaltaan vähän vieraampi, mutta tätä kirjoittaessa oon huomannut, että se vie jotenkin ihan erillä tavalla mukanaan. Voi olla, että jää itsellekin käyttöön tää kirjoitustyyli tän rapsusarjan myötä. Tosi kiva kuulla, että äijäilyslash ja kirjotustyyli uppoavat. Oon tosi otettu sun ihanasta kommentista. Kiitos siitä!
Tässä olisi seuraava osa.
Tunti
200 sanaa
”Lähdetään lavatansseihin”, Aatu sanoo.
”Mitä vittua nyt taas Aatu?” kysyn silmiä pyöritellen.
”Joo joo, mennään!” Aatu yllyttää, ja avaa olutpullon sytkärillään.
”Eläisit nyt vähän”, Aatu sanoo ja pukkaa nyrkillään minua olkapäähän. Otan parhaimman ”Ootko nyt vittu tosissas” -ilmeeni käyttöön, mutta sekään ei saa Aatua lannistumaan, eikä aikaakaan, kun löydän itseni Aatun isoisän pyörän selästä polkemassa kohti Taikakuuta. Lähdin sillä ehdolla, että Aatu on se, joka ottaa Hilma-mummon kukikkaaksi maalatun kulkupelin.
Meidän viiden kilometrin matkamme on muuttunut oikoreitin myötä odotettua pidemmäksi. Aatu laulaa ikivihreitä koko matkan, eikä häntä tunnu haittaavan se, että olemme todennäköisesti eksyneet. Onneksi on sentään bisseä, ajattelen. Tunnen itseni ihan viisitoistavuotiaaksi, kun otimme ensimmäiset oluet Aatun kanssa ja menimme jo yksistä sekaisin. Silloin Aatu lauloi Pohjois-Karjalaa juodessaan Karjalaa ja fillaroidessaan kohti rantaa, jossa olimme päättäneet pulahtaa yöuinnille.
Lopulta jostain puiden takaa kuuluu musiikkia. Korjaan, oikeaa musiikkia, ei sitä Aatun epämääräistä versiota Juppihippipunkkarista.
”Noniin perillä ollaan”, Aatu sanoo.
”Eihän siihen mennytkään kuin tunti”, vittuilen.
Jätämme pyörät tien varteen ja askellamme kohti lipunmyyntipistettä. Hinta on hiton kallis siitä hyvästä, että näkee vanhuksia tanssimassa, mutta onneksi en maksa itse senttiäkään. Toinen ehto lähtemiselleni oli se, että Aatu hoitaa tämän huvin.
Kun saan baaritiskiltä oluen kouraani, Aatu on jo kadonnut Annan luo.