Rikkinäiset, S, Harry/Draco, ficlet

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: angst
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä

A/N: Haastetekstini 12+ virkettä haasteeseen toteutui tällä kertaa vähän lyhyempänä, tällaisena söpönä ficlettinä jossa ei ole järkeä mutta tavallaan kuitenkin on. Tavallaan ehkä toteutin tällä kertaa enemmän virkehaasteen sitä puolta, ettei virkkeistä ole pakko syntyä järkevää tarinaa. Yksittäisiä nämä virkkeet toki eivät ole, mutta tarinan järkevyys... no, se jääköön lukijan päätettäväksi. Sanottakoon kuitenkin, että tätä oli itseasiassa ihan kiva kirjoittaa, kun annoin itseni kirjoittaa tekstiä joka ei välttämättä ole niin järkevä ja ajateltu.

Haasteet:
12+ virkettä XVI
FanFic100 (025.   Muukalaiset.)
Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus! #2

Rikkinäiset

Vesi lainehti varpaiden ylitse, takaisin mereen, varpaiden ylitse, mereen, ja niin edelleen. Rannalla laineiden liplatusta seuratessa oli helppo unohtaa ajankulu. Valkeat vaahdonpäät huuhtelivat kaikki Dracon huolet ja murheet pois sitä mukaa kun vuorovesi sai merenpinnan vetäytymään kauemmas ja kauemmas. Talven saapumisen huomasi jo pikkuhiljaa viilentyvästä tuulenvireestä, joka kutitteli Dracon poskia.

Lopulta Draco luovutti ja kääntyi pois: oli hyödytöntä taistella väistämätöntä vastaan ja sysätä ongelmia syrjemmälle, sillä hän joutuisi kuitenkin kohtaamaan ne. Rikkinäiset sielut vetivät puoleensa toisiaan, eikä kumpikaan heistä tulisi korjaantumaan ilman toistensa apua. Ehkä jossain toisessa ulottuvuudessa murheita saattoi paeta, mutta ei tässä.

"Sinä tulit kotiin." Ani harvoin he enää vaihtoivat sen enempää sanoja toisen tullessa kotiin, mutta siihen oli tultava muutos.

"Meidän on joko puhuttava tai lakattava olevasta me. Emme voi olla kaksi erillistä raatoa jotka vain... ovat yhdessä", Draco aloitti. Vaikkei hänellä ollut minkäänlaista visiota miten keskustelua saattoi jatkaa.

"Sinä olet taas niin kalpea", Harry vastasi koskettaessaan Dracon poskea lämpimillä sormillaan. "Ja höyhenenkevyt", hän jatkoi kaapatessaan Dracon syliinsä.

Harryn kirjoittama onnittelukortti tipahti lattialle, kun hän laski Dracon keittiön pöydälle. Ensin Draco istui, mutta Harryn nostaessa hänen paitaansa ja suudellessaan hänen vatsalihaksiaan, hän valahti selälleen pitkin keittiön pöytää. Hän ei voinut olla hymyilemättä hyvänolontunteen levitessä koko kehoon. Harryn siirtyessä alemmas hänen kehollaan, ei hän voinut olla naukaisematta kissan lailla.

"Mikä olisi sinusta sopiva lukumäärä lapsia?" Draco kysyi sormien piirrellessä kuvia Harryn rintakehään.

"Sininen", Harry vastasi puoliunessa mutisten. Draco hymähti ja siemaisi yöpöydällä olevasta lasista huikan vettä ennen kuin painautui Harrya vasten. Täysikuu oli vasta noussut taivaalle Dracon jo nukahtaessa.

Ja niin valkeat kuunsäteet leikittelivät toisiinsa kietoutuneiden rikkinäisten mielten unilla.


1. vesi
2. helppo
3. valkea
4. talvi
5. hyödytön
6. rikkinäinen
7. jossain
8. tulla
9. ani
10. tai
11. raato
12. visio
13. kalpea
14. höyhen
15. kortti
16. istua
17. hymyillä
18. kissa
19. määrä
20. sininen
21. siemailla
22. täysikuu
23. leikitellä

[FractaAnima]

Ooooo, minusta tämä on ihana. Jotenkin niin seesteinen, vaikka takana on sitä rikkinäisyyttä. Se, että on antanut lauseiden vain muodostua, on tuonut tähän ihanan unenomaisen fiiliksen. Tuntui kuin olisi soljunut olotilasta toiseen. Hauska tuo Harryn sininen, koska siis, unen rajamailla tulee sanottua toisinaan jotain ihan hassua. Been there, done that.

Hyvä, että uskalsit julkaista tämän, vaikka hieman meinasitkin epäröidä. Minä ainakin tykkään tästä kovin. Oikein mukiinmenevä teksti vaikeasta haasteesta. Ja siis pakko vielä mainita, että koko ensimmäinen kappale on todella upea, ihan lempparini. Jäin sitä oikein fiilistelemään ja lopulta vielä palasin siihen uudelleen. <3

Kiitos tästä lukukokemuksesta.

- Frac

[Fairy tale]

Erillisistä virkkeistä putkahti tarina. Tykkäsin. 

Emme voi olla kaksi erillistä raatoa jotka vain... ovat yhdessä

- Olkaa sitten kaksi raatoa kietoutuneina toistensa elämään, kuten tässä.

Aina ei tarvitse puhua, mutta tärkeistä asioista toki.
Ehkäpä nämä saavuttavat puhumattomuudessaan yhteisen ymmärtämisen tason, eikä sanoja edes tarvita.
Tässä ei lukenut, mikä onnittelukortti oli kysessä mutta minulle nousi mielikuva Ronin perheen perheenlisäyksestä kenties. Ehkä siksi että Draco alkoi tuossa kysymään sopivaa lasten lukumäärää. Sillä tavalla ne seuraavat lauseet jotenkin vaikuttavat omaan ajatteluun täydentäen jotain mistä jää kysymyksiä, kuten nyt tuosta kortista.

Kiitos tästä ja mukavaa syksyn alkua.