LillaMyy, hihi, kiitos taas kehuista <3 15.5. ei tainnut käydä varsinaisesti mitään, mutta tähän vain oli saatava jonkinlainen aikahyppy, jolloin Harry on poissa. Jää sitten lukijan vastuulle, miten täyttää tuon kohdan
Draco ja Harry on kyllä tosi söpöjä ja hihi kiva että tykkäät taas <33333
chitaur, huh, kiitos noin imartelevasta kommentista! Ihana, että joku pitää mun tekstejä erityisen hyvinä
En oikein osaa sanoa mitään järkevää kommenttiisi, koska se oli niin superkiva! Mutta tosiaan, varsinaisesti syömishäiriötä tässä ei ole, Draco vain vähän vaipuu masennukseen ja unohtaa syödä, eli ei sen suhteen mitään pelättävää
Eikä tässä sitä syömättömyyttä muutenkaan kuvata enempää, että ei hätää
A/N: Noniin, nyt viimeiset kolme osaa tästä sarjasta. Päätin tämän nyt tähän, koska ei tässä oikeastaan ollut enää muuta kerrottavaa. Toivottavasti loppu miellyttää!
15.6.1998 (200 sanaa)
Kun ovikello soi aamupäivästä, joudun hillitsemään haluani juosta avaamaan. Sen sijaan astelen eteiiseen rauhallisesti loihtien kasvoilleni tyynen mutta välinpitämättömän hymyn ennen kuin avaan oven.
“Huomenta”, tervehdin ja päästän Harryn sisään. Kurtistan kulmiani kahdelle kangaskassille, jotka hän raahaa mukanaan sisään. “MItä noissa on?” kysyn huolestuneena ja osoitan kangaskasseja. En osaa kuvitella, mitä Harry olisi voinut mukanaan tuoda. Mitä syytä hänellä olisi tuoda ylipäätään mitään?
“Vain vähän tarvikkeita”, Harry vastaa, astelee keittiöön ja nostaa kassit tiskipöydälle. Kurkin hänen olkansa yli kun hän purkaa pöydälle jonkin näköisiä pihvejä, tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja kananmunia sekä leipää ja marmeladia.
“Meneppäs pois siitä, saat tulla takaisin puolen tunnin kuluttua”, Harry toteaa ja työntää minut pois luotaan. Kurtistan taas kulmiani, mutta astelen kuitenkin pois keittiöstä. En odottanut, että Harry tulisi tekemään ruokaa.
Puolen tunnin kuluttua Harry tulee kutsumaan minut syömään ja astelen kiltisti ruokailuhuoneeseen. Hän on kattanut kahdelle, molemmille lautasille asetettuna pihvi ja sen viereen herkullisen näköisesti kasa keitettyjä kasviksia. Istuudun pöydän ääreen ja syömme hiljaisuuden vallitessa.
“Näytit siltä, että tarvitset kunnon aterian”, Harry toteaa ruokailun jälkeen. Nyökkään ja kiitän ja ennen kuin Harry lähtee, hän jättää loput tuomansa ruokatarvikkeet jääkaappiin. Saatan hänet ovelle ja hän hymyilee lähtiessään. Minäkin hymyilen, mutta samalla toivon, että hän ei lähtisi.
18.6.1998 (200 sanaa)
Sain kaksi päivää sitten Harrylta pöllön, ettei hän pääse käymään. Tänään hän lupasi käydä, mutta kun kello lähentelee kymmentä illalla, en enää jaksa uskoa, että hän olisi tulossa. Syön yksin iltapalaksi viimeiset leipäpalat. Halusin säästellä niitä, sillä toivoin, että olisin saanut Harrysta ruokailuseuraa. Täytyyhän minun kuitenkin ymmärtää, että hänellä on muitakin velvollisuuksia hoidettavanaan.
Vartin yli kymmenen kuulen kolkutuksen ovelta. Hypähdän sohvalta pystyyn ja riennän avaamaan oven. Tervehdin Harrya iloisemmin kuin yhtenäkään aikaisempana kertana, sillä en tosiaan odottanut hänen tulevan enää tänään. Hän tuo taas sisälle kaksi kangaskassia, joissa arvelen olevan ruokaa.
“Näytät terveemmältä tänään”, Harry toteaa ja hymyilee. Nyökkään varovasti ja astelen hänen perässään keittiöön. Harry valmistaa iltapalan kahdelle: paistettuja kananmunia, pekonia ja papuja. Lisäksi hän keittää teetä ja kattaa pöydän. Syömme taas hiljaisuuden vallitessa, mutta tällä kertaa hymyilemme molemmat.
“Mitä pidit?” Harry kysyy syötyämme, kun olen kiittänyt häntä kattauksesta.
“Se oli hyvää, kiitos”, vastaan ja vien astiat pois tiskatakseni ne myöhemmin. Käännyn ympäri katsoakseni Harryyn, mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän painaa minut tiskipöytää vasten ja suutelee minua. Hämmentyneenä en edes ymmärrä vastata suudelmaan, kunnes Harry vetäytyy pois suudelmasta ja jää hetkeksi hymyilemään minulle.
“Hyvää yötä, Draco”, Harry sanoo ja rientää sitten ulos, jättäen minut katsomaan hämmentyneenä peräänsä.
20.6.1998 (250 sanaa)
Harry Potter - Poika-Joka-Elää kadonnut! kirkuvat iltapäivälehtien otsikot. Kiiruhdan Viistokujalta suoraan kotiin kirjoittaakseni kirjeen Harrylle, kysyäkseni missä hän on. Olen kaivannut häntä siitä suudelmasta asti, jonka hän antoi keittiössäni kaksi päivää sitten, ja toivon, ettei hänelle ole sattunut mitään.
Kurtistan kulmiani astuessani sisään kartanoon: tunnelma on jollain tapaa erilainen kuin lähtiessäni. Kävellessäni olohuoneen ohitse kuulen sieltä takkatulen ratinaa. En varmasti ole jättänyt tulta roihuamaan lähtiessäni pois kotoa. Kurkistan olohuoneeseen, jossa musta hiuspehko näkyy nojatuolin selkänojan ylitse, liekit takassa värjäävät hiuksia ruskeiksi.
“Harry”, sanon hiljaa ja astun edemmäs. “Sinua etsitään, lehdet kertovat sinun kadonneen”, lausun hiljaa ääneen ja näen Harryn nyökäyttävän päätään tuolissa.
“Tiedän. Tarvitsin hetken omaa aikaa. Ja sitten tarvitsin sinua. Ja sinäkin tarvitset minua”, Harry toteaa ja nielaisen palan kurkussani.
“En minä tarvitse sinua”, vastaan, vaikka tiedän itsekin sen olevan valetta. Mutta kaikesta tulisi niin vaikeaa, jos myöntyisin.
“Draco”, Harry toteaa ja nousee seisomaan, kääntyy katsomaan minuun. “Myönnä se”, hän painostaa.
“En”, totean ja hetken ajan hiljaisuuden rikkoo vain takkatulen räiskintä. Sitten Harry astelee luokseni ja hukuttaa minut suudelmaan. Lopulta vetäydyn pois ja haukon henkeäni. En vastaa edelleenkään mitään.
“Draco”, Harryn ääni on vaativa hänen lausuessaan nimeni uudelleen.
“Hyvä on. Sinä voitit. Minäkin tarvitsen, kaipaan sinua. En minä kaipaa koskaan ketään, mutta kaipaan sinua”, sanon lannistuneena nojautuen seinää vasten, painan katseeni lattiaan. “Tämä tekee kaikesta niin vaikeaa”, totean.
“Älä huoli siitä”, Harry vastaa ja sulkee minut uudelleen syleilyynsä, suutelee päälakeani ja rutistaa minut itseään vasten.
Harry Potter julkistanut seurustelusuhteensa entisen kuolonsyöjän Draco Malfoyn kanssa! iltapäivälehtien otsikot väläyttelevät kolme päivää myöhemmin.
