Aamuneljältä on vielä yö | Draco/Tracey, K11, ficlet

[FractaAnima]

Title: Aamuneljältä on vielä yö
Author: FractaAnima
Genre: hurt/comfort
Rating: K11
Pairing: Draco Malfoy/Tracey Davis
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. Biisi on Damien Ricen. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Ficlet

Haasteisiin:
RANDOM10 vol. 2
OTS20 #2
Juhannustaikoja
Yhtyeen tuotanto II (Damien Rice - Me, My Yoke and I)


A/N: Juhannustaikaa Lauchuolle, joka tykkää Dracosta, rare-hahmoista, Dracosta, hurt/comfortista ja tietysti Dracosta. <3




Aamuneljältä on vielä yö

Traceyn asunnossa soi häiritsevä, itseään toistava musiikki, jonka sanoissa ei ole mitään järkeä. Draco istuu sängyn laidalla pää painoksissa ja puree hampaitaan tiukasti yhteen.

"Sinä kannat yhä vihkisormusta", Tracey sanoo avatessaan ikkunan kadulle. Viileä ilma käy sisään. Draco vilkaisee sormustaan kuin ohimennen ja etsii sitten paitansa lattialta. Keho on vielä hiestä märkä, joten kylmä pureutuu nopeasti kiinni.

"Siitä on helvetti soikoon alle vuosi", Draco ärähtää kiskoessaan housuja jalkaansa.
"Ja silti sinä olet siinä, ties kuinka monetta kertaa. Sano minulle, rakastitko sinä Astoriaa koskaan?"
"Tietenkin rakastin", Draco sylkäisee sanat.
"Joten miksi olet vieraillut vuoteessani jo vuosia?"
"Kyllä sinä tiedät miksi", mies sitoo hiuksensa ja yrittää unohtaa vaimonsa kuoleman, joka yhä painaa hänen keuhkonsa kasaan ja saattaa hänet ahdistukseen, josta on vaikea päästä eroon.

"Sanonpa mitä minä tiedän, Draco. Sinä käyt minun luonani, koska minä olen helppo. Minua on helppo käyttää korvikkeena, kun vaimo ei kelpaa ja sydän huutaa muualle, mutta ei se tännekään huuda."

"Miksi me käymme tämän keskustelun taas, Tracey? Luulin, että meillä oli sopimus."

"Draco, se sopimus on purkautunut. Sinä olet vapaa mies, sinun ei tarvitse käyttää enää korviketta. Siirtyisit eteenpäin, tai pikemminkin päästäisit minut siirtymään eteenpäin. Minulla ei ole muuta kuin sinut, Draco. En ole tarvinnut ketään tai mitään, koska minulla on aina ollut sinut, mutta siinä samassa minusta on tullut riippuvainen miehestä, joka ei edes ole minun."

Draco jää katsomaan Traceya, naisen vaaleita, takkuisia hiuksia, tummia silmänalusia, aikaisin vanhentuneita kasvoja. Elämä ei ole kohdellut häntä hyvin, eikä ole Dracokaan.

"Olet oikeassa, Tracey", Draco painaa katseensa.

"Sinun pitäisi puhua hänelle", Tracey astelee Dracon eteen ja tarttuu miestä kädestä. Draco katsoo Traceya silmiin ja nielaisee. Hän tuntee paloa aina katsoessaan Traceya silmiin. Miehen hengitys muuttuu taas raskaammaksi. "Puhut hänelle, heti aamulla. Näet hänet kuitenkin ministeriössä päivittäin."

Draco nyökkää hitaasti ja painaa sitten huulensa Traceyn huulille. Tracey yrittää vastustella.

"Heti aamulla", Draco vastaa, "mutta kello on vasta neljä, on käytännössä vielä yö", hän sanoo ja kaataa Traceyn sängylle vielä kerran. Tällä kertaa hän on hellä ja tällä kertaa hän on täysin Traceyn kanssa, ehkä ensimmäistä kertaa elämässään. Se on ehkä kiitos, ehkä hyvästit, mutta pääasia on, että se on samalla viimeinen kerta.

Kun Draco lähtee asunnosta ennen seitsemää, Tracey nojaa ovenkarmiin ja kallistaa päätään.

"Kerro minulle Draco yksi asia: miksi minä?"

Dracon kasvoilla käy ohut, lähes kärsivä hymy.

"Koska sinun silmäsi ovat lähes yhtä vihreät kuin hänen."

[flawless]

Tää oli ihan hiton hieno! Mua veti puoleensa kiinnostava otsikko ja rareparitus, enkä oikein tiedä mitä odotin, mutten tätä ainakaan. Tässä oli lyhyessä tarinassa ihan tosi isoja teemoja, isoja tunteita ja isoja kuvioita. Oon ennenkin kehunut sun teksteistä samaa, eli sitä kuinka sulla on taito kertoa paljon asioita pienessä tilassa, mutta tää oli sen lisäksi yllättävän mutkikas. Tämä oli sellainen teksti, jota lukiessa luuli tietävänsä mistä tää kertoo mutta joka lopulta kertoikin ihan muusta. Vasta lopussa sen ymmärsi, että mikä tässä oli koko tarina, ja sen vuoksi pidinkin tästä erityisen paljon toisella lukukerralla, kun osasi tulkita asiat oikein sen valossa mitä tiesi nyt muttei tietänyt vielä ensimmäisellä kerralla. Ihanaa oivaltamisen iloa tuli, kun luki tekstin loppuun ja tajusi. Tässä suhdekuviot oli kyllä rakennettu hyvin ja aika nokkelalla tavalla. Tykkäsin hirveästi tästä kuviosta, kuinka Draco rakasti vaimoaan mutta oikeat tunteet oli muualla ja niitäkin vaan korvasi Traceyn kanssa ja ah. Ihan sikahieno. Tää vaan on niin hieno. Niin riipaisevaa mutta silti niin kaunista. "Sydän huutaa muualle muttei se tännekään huuda" oli ihan törkeen hieno kohta.

"Heti aamulla", Draco vastaa, "mutta kello on vasta neljä, on käytännössä vielä yö", hän sanoo ja kaataa Traceyn sängylle vielä kerran. Tällä kertaa hän on hellä ja tällä kertaa hän on täysin Traceyn kanssa, ehkä ensimmäistä kertaa elämässään. Se on ehkä kiitos, ehkä hyvästit, mutta pääasia on, että se on samalla viimeinen kerta. 

Oih! Mä tykkäsin tästä ihan hirveästi. Pidin tuosta kuinka Draco lupasi tehdä muutoksen aamulla mutta nyt on vielä yö, siinä oli jotain tosi kuvainnollisen kaunista. Ja musta oli tosi kaunista kanssa tuo kuinka Draco oli ensimmäistä kertaa todella Traceyn kanssa, vau. Tosi hieno ajatus. Oon käyttänyt sanaa hieno varmaan kymmenen kertaa tän kommentin aikana, mutta tää teksti vaan on niin just sitä

Sun kirjoitustyyli on ihana, tykkään tosi paljon sun tavasta kuvailla ja siitä millä lailla kuvailet. Sun teksti on omaperäistä ja monisävyistä kuitenkaan olematta ollenkaan sellainen väkisin tai teennäisesti. Sitä on ilo lukea. Aina kun luen sun tekstejä niin muistan että mun pitäisi lukea sulta enemmän, koska oot ihan superhyvä kirjoittaja enkä oo vielä kertaakaan lukenut mitään mistä en olisi pitänyt normaalia enemmän. Tästäkin pidin, ihan tosi tositosi paljon. Ihana teksti. Ja ps. Draco oli kuuma tässä, pitkät hiukset ja kaikki, oih.

Kiitos tästä!

[FractaAnima]

flawless ääh, oon ihan sanaton. Sait aikaan kyllä aikamoisen kestohymyn. Kiitoskiitoskiitos ihan tajuttoman paljon. <3

[Fiorella]

Poimin ficcisi kommenttikampanjan kautta. Kiinnostuin otsikon rarehahmosta, mutta oli tämä muutenkin puhutteleva ja ficin asetelma oli tosi jännä. Tämä oli hienosti rakennettu kokonaisuus, ja vaikka onkin lyhyt teksti, kertoo paljon isomman tarinan.

Minua kosketti se, että vaikka Dracon sydän oli jo kauan vetänyt ihan muualle, hän rakasti silti Astoriaa sillä tavalla kuin nyt rakasti. Vaimon menetys oli hänelle raskas paikka, ja vaikka taustalla oli muutakin kaipuuta, ei Astoria selvästikään ollut hänelle kevyt asia, vaan rakas ja tärkeä omalla paikallaan.

Tracey taisi saada tässä ne heikoimmat kortit osakseen. Hänelle oli varmasti raskas paikka huomata, ettei vaimon kuolema muuttanut hänen asemaansa. Tracey tosiaan oli pelkkä korvike, ja mikä pahinta, hän tiesi sen itsekin. Oli ihan oikein, että Draco antoi hänelle edes kauniit jäähyväiset, jollei mitään muuta. Silti lopun asetelma on kovin haikea; menetyksensä kärsineellä Dracolla on kuitenkin edessään vähintäänkin rehti mahdollisuus uuteen onneen ja tulevaisuuteen, mutta Tracey jää aivan tyhjän päälle. Hänen paras mahdollisuutensa on vain päästä irti ja koettaa unohtaa mies, johon on ehtinyt kiintyä ja viritellä turhia toiveita. 

Otsikko ja sen kiinnittäminen tekstiin toimi hienosti. Tämä oli hyvää luettavaa, joka pisti myös ajattelemaan. Ja aina on ilo lukea rare-hahmoista! Kiitos!

[FractaAnima]

Fiorella Se on jännää, miten ihminen voikin rakastaa montaa ihmistä yhtä aikaa ja vähän eri tavoin. Mukavaa, että se välittyi, vieläpä koskettaen. Tracey kieltämättä oli tämän tekstin surullisin tapaus, mutta ainakin hän tiesi, että hänen pitää päästä irti. Uskon, että Traceylla on vielä jotain edessään. (Melkein inspiroiduin jo niin, että lähdin kehittelemään mitä, mutta josko en nyt lähde sille tielle. ) Kiitos paljon kommentista. <3

[Hazyel]

Hei tiedätkö mistä tykkään? No Dracosta! Ja sinusta <3 Koska mikä olisikaan parempaa kuin Draco-rare juhannustaika!

Siis. Tämä. Oli. Ihana. Draco/Traceya aloittaessani en todellakaan olettanut tätä! Tämä oli rakennettu tosi kivasti, tässä oli oikeasti syvyyttä eikä idea vain ollut se että Draco ja Tracey ovat yhdessä. Kuten aina, tykkäsin kirjoitustyylistäsi ja siitä, miten tämä oli vähän salaperäinen mutta antoi kuitenkin pieniä vihjeitä siitä mitä on meneillään. Arvelin itseasiassa jo jossain kohtaa Traceyn sanoista, että kyse on Harrysta, mutta en uskaltanut pitää sitä varmana ennen kuin vasta lopussa. Ja se oli kyllä kiva twisti tähän!

Pidin tuosta kuinka Draco lupasi tehdä muutoksen aamulla mutta nyt on vielä yö, siinä oli jotain tosi kuvainnollisen kaunista. Ja musta oli tosi kaunista kanssa tuo kuinka Draco oli ensimmäistä kertaa todella Traceyn kanssa, vau. Tosi hieno ajatus.

Haluan lainata flawin kommentista tän osan, koska tää summaa ajatukseni niin hyvin! Vau! Myöskin komppaan flawia siinä että sun kirjoitustyylissä yhä kaikkien näiden vuosien ja tekstien jälkeenkin on vain jotain vangitsevaa, sellaista että tekisi mieli vain ahmia lisää ja lisää. Haittaako jos ensi kuun kommenttisatoni koostuu vain sun teksteistä?

Kiitän vielä kerran, ja ah muuten ihana miten olit saanut tästä otsikkohöskästä näin ihanan tekstin <3

[Vendela]

Päädyin tänne Kommenttiketjun kautta kun siellä oli tarjolla sana yö Ja olipa tämä vaan hieno lukukokemus!

Traceysta minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa itse kirjoista, muuta kuin nimi, joten hieno rare-paritus tosiaan. Kivaa tässä oli se, että alusta asti lukija sai itse miettiä ja tulkita asioita. Miksi Draco pitää edelleen sormusta, onko kyseessä ero... ei kun sittenkin Astorian kuolema. Kerä Tracey tarkoittaa puheillaan, voisiko se olla Harry... jee, se oli Harry!

Pettäminen on aina hankala aihe. Sen syyt, seuraukset ja vaikutukset koskettavat. Pidin siitä, kuinka tarkkanäköinen ja viisas Tracey tässä oli. Voisi ajatella, että tuo "toinen nainen" yrittäisi takertua Dracoon, vaatia tältä enemmän nyt kun Astoria on poissa. Mutta sen sijaan Tracey näkee sen, minne Dracon sydän todella kuuluu ja kannustaa miestä jopa tekemään asialle jotain. En voi muuta kuin yhtyä Traceyn toiveeseen ja pitää sormet ristissä, että Draco uskaltautuu viimein puhumaan Harrylle.

Tässä natsasi niin monta asiaa. Otsikko toimi, hahmot toimivat, tyyli oli juuri oikeanlainen ja kokonaisuus hurmasi! Lämmin kiitos tästä!

Vendela

[FractaAnima]

Lauchuo Piuuuuuuu, minäkin tykkään sinusta ja ihanaa, että tykkäsit tekstistä(kin), onnistunut juhannustaika siis. :3 Kiitoskiitoskiitos <3
Vendela Lämmin kiitos itsellesi. On tämä kyllä pelottavaa, miten kommentit inspiroisivat aina kirjoittamaan tarinaan lisää, vaikka tarina olisi jo paketissa. Pitäisi vissiin hakea kirjoitusblokissa inspiraatiota aina vanhojen fikkien kommenttiosioista. Kiitos vielä <3