Author: Beatrix Bones
Title: Eksponentiaalisen graduahdistuksen ABC
Rating: K11
Genre: Huumori, angst
Disclaimer: Minun tekstini, mahdolliset viittaukset muihin fandomeihin kuuluvat kys. fandomien käsikirjoittajille tai kirjailijoille. Niin, ja Huuto kuuluu Edvard Munchille.
A/N: Tämä koko idea lähti siitä, että mun pitää kirjoittaa gradu ja mä olen vältellyt sitä erittäin lahjakkaasti viimeiset puoli vuotta. Mä ajattelin myös tehdä tästä vitutusficin, koska niiden lukeminen on ainakin itsestä niin hauskaa silloin, kun itseäkin ketuttaa kympillä. Jos et pidä kiroilusta ficeissä, suosittelen lukemaan omalla vastuulla. Niin ja ainiin, mä olen tuonne kirjoittanut yhden kappaleen lapsien hankkimisesta, ei tarkoitettu millään pahalla vaan on lisä maustamaan tämän ficin ketutuskäyrää. Fic osallistuu haasteeseen
Taidehaaste III, mun maalaus on Edvard Munchin maalaama
The Scream.
Eksponentiaalisen graduahdistuksen ABC
En tiennyt, että valmistumisen häämöttäminen horisontissa pystyy aiheuttamaan näin suurta ahdistusta ja suoranaista vitutusta. Minulla ei ole vittu vieläkään mitään hajua siitä, mitä haluan elämälläni tehdä ja nyt minun pitäisi vielä joku gradukin kirjoittaa? Kenen urvelon idea on ollut kehittää tällainen työ, johon pitää kirjoittaa varmaan joku tuhat sivua tekstiä jostain kastematojen sentraalisen hermoston olemattomuudesta? Tarkemmin ajateltuna en oikeastaan edes halua vielä valmistua yhtään mihinkään ja lähteä tuohon oravanpyörään nimeltä
työelämä, jolloin pitäisi olla niin saatanan vastuullinen joka helvetin asiassa. Valmistuneet kaverit hehkuttavat, että on niin hirveän hienoa olla joku sata tuntia viikossa töissä ja viettää aikaa afterworkeilla työkavereiden kanssa, ja käydä kotona suunnilleen vain nukkumassa. Anteeksi, mutta mitä vittua te oikein siellä töissä teette, jos työviikot ovat satatuntisia? Työpäivähän on silloin yli 14 tuntia maanantaista sunnuntaihin (kyllä, ihan itse omin kätösin laskin puhelimen laskimella). Minä en millään pysty käsittämään, että miten on niin saatanan hienoa hehkuttaa, että minäpäs teen enemmän töitä kuin naapuri. Hyppäätkö vielä syvempään kaivoonkin, jos naapuri hyppää ensin siihen kylän matalimpaan? Ihan vain, jotta olisit parempi kuin naapuri?
Minä en ole vittu valmis vielä. Moni saman ikäinen kaveri on jo hankkinut lapsiakin ja huokailevat suureen ääneen, miten merkityksellistä elämä nyt yhtäkkiä onkaan, kun on oma kakkakone kotona ja miten on niin saatanan hienoa, kun se sanoi
ää – ihan varmasti ensimmäinen sana oli nyt äiti!!! Kiitos, mutta ei kiitos. Vaikka te vastuusta pidättekin, niin minä konttaan vielä mielihyvin haalarit päällä opiskelijabileissä ja juon kyykkyviinikännit. Kaikista parasta on, että kun herää aamulla darrassa (toivottavasti omassa eikä jonkun tuntemattoman hyypiön) sängyssä, niin ainut itkevä henkilö kämpässä olet sinä itse, koska päätä särkee ja on paha olo.
Toinen gradua tekevä ja samassa saatanan syvässä kuopassa oleva kaveri linkkasi minulle Edvard Munchin
Huuto-maalauksesta tehdyn meemin. Voin niin samaistua tuohon maalaukseen, sen värivalinnatkin ovat vittu monipuolisempia kuin graduni tämänhetkinen sisältö. Kyllä tekee itsekin välillä niin vitun paljon mieli huutaa, kun gradu ei edisty ja haluaisi vaihtaa aihetta jo varmaan sadannen kerran. Voisinkin laittaa graduohjaajalle viestiä jälleen kerran, ilahtuu varmasti yhteydenotostani. Ensimmäisen aiheen kuoppasin, kun ei minua kiinnostanutkaan tehdä kyselytutkimusta – parhaimmassa tapauksessa vastauksia tulee se tuhat ja pahimmassa ei yhtään, jonka lisäksi saat äkäisiä viestejä vastauspyynnöillä pommittamiltasi ihmisiltä. Toisen aiheen piti olla vitusti parempi (ja helpompi), koska se ei sisältänyt viattomien ihmisten ahdistelemista kyselyillä, joihin vastaamisen väitetään kestävän maksimissaan 15 minuuttia, mutta oikeasti se kestää koko saatanan ikuisuuden. Olen aivan varma, että kyselytutkimuksilla ahdisteleville ihmisille on varattu aivan ikioma paikka helvetistä. Ehdin kuitenkin lukea uuden aiheeni ensimmäistä taustatutkimuskirjaa kokonaiset kaksi sivua, ennen kuin havahduin aiheen suunnattomaan tylsyyteen – kivienkin tuijottaminen on rattoisampaa ajanvietettä. Harmi, ettei tutkimusta ole sallittua tehdä yhden (tai kolmen) viinilasillisen vaikutuksesta vieraan kielen puhumiseen. Siitä olisi tietoa jo omastakin takaa usean vuoden kokemuksella.
Koska kaverini jakama meemi jäi pyörimään mieleen koko päiväksi, niin piti ihan googlettaa maalauksen syvempi tarkoitus.
Huuto kuvaa kuulemma eksistentiaalista ahdistusta. Itsehän toki luin ensin ”eksponentiaalista” ja olin virheen huomatessani niin vitun pettynyt, ettei Munchin tarkoitus ollut kuvata eksponentiaalista kriisiä ja ahdistusta. Eksponentiaalinen sopisi tähän saatanan tilanteeseen kuin kirsikka kakun päälle, koska graduahdistus alkaa olemaan jo sellaisissa stratosfääreissä, että se kasvaa aina vain nopeammin mitä suuremman ahdistusvaiheen olen saavuttanut. Ihan vain summatakseni nykyisen tilanteen, niin ohessa on muutama vinkki mahdollisimman nopeasti kasvavan ahdistuksen saavuttamiseksi, jos haluat kokeilla tätä sielunhädän määrää, jolle olen antanut nimeksi
graduahdistus (ei saatana, miksen voi olla näin luova graduni aiheen kanssa):
- Vaihda gradun aihetta vähintään kolme kertaa ja valitse joka kerralla entistäkin tylsempi aihe, jotta varmasti nukahdat sohvalle taustatutkimukseen tarkoitettu kirja naaman päällä ja heräät parin tunnin päästä kiva painauma poskessa.
- Välttele yliopiston kirjastoa. Ahkeruushan saattaa vaikka tarttua.
- Välttele gradun kirjoittamista. Oma suosikkini on katsoa Greyn Anatomiaa läpi kolmatta(kymmenettä) kertaa ihan vain, koska Jackson Averya on paljon kivempi tuijotella kuin gradutiedostoa. Toista tarvittaessa päivittäin. Varsinkin, jos osaat jaksot jo ulkoa ja tiedät, että parin jakson kuluttua on luvassa Jackson ilman paitaa.
- Lähde viinille aina, kun kaveri pyytää. Muista käyttää fraasia ”Ei mulla mitään tärkeitä koulujuttuja ole!”. Muista, että viini ymmärtää, gradu ei. Toista vähintään joka perjantai.
Olen todennut ylläolevat niin saatanan toimiviksi gradunvälttelytaktiikoiksi, että pidän parhaimpana jakaa ne eteenpäin. Haluan myös pistää hyvän kiertämään ja jakaa eksponentiaalisen ahdistuksen ilosanomaa. Onhan se ihan vitun loistavaa katsoa Netflixiä ahdistuneesti ja miettiä, kuinka et tänäänkään kirjoittanut gradua, vaikka olit pyhästi vannonut niin tekeväsi. Sen sijaan katsoit Greyn Anatomiaa, selailit nettikauppoja, kävit lenkillä, teit illallisen pitkän kaavan mukaan ja lähdit opiskelijabileisiin. Ja tätä oravanpyörää on kiva toistaa joka päivä vähintään vuoden ajan. Kaikki muut opinnot kyllä edistyvät, mutta gradu ei.
´
Jos minä joskus saan tämän saatanan työmaan nimeltä gradu valmiiksi, ostan itselleni
Huudon julisteena ja ripustan sen kunniapaikalle. Ihan vain, jotta muistaisin tämän saatananmoisen ahdistuksen koko loppuelämäni ja en ikinä toistaisi tätä virhettä.
