Pandemia, pergamentteja ja paniikkia | K-11 | 3. sukupolvi | 14/14

[Thelina]

Albuksen kirje oli hauska tykkään myös siitä, ettei tämä loppunut sillä tavalla loppu hyvin, kaikki hyvin -tyylillä. Ehkä se ei olisi sopinut, kun oikeassakaan tilanteessa ei vielä loppua näy. Mutta kiitos kun piristit näitä loputtomia kotipäiviä tällä sarjalla

[Vendela]

Kommenttikampanjasta heissulivei

Huomasin tämän jo pari viikoa sitten kun aloitit julkaisemaan tätä. Silloin ajattelin odottaa että osia tulee ja sitten unohdin tämän kokonaan. Onneksi olit laittanut tämän kuitenkin kommikseen niin tajusin ottaa sieltä ja tulla lukemaan nyt kun tämä oli valmistunut. Toivottavasti tämän lukevat muutkin, sillä tämä oli kiva pieni tarina Tylypahkan karanteenista Juuri tällaista kevyttä lähestymistapaa tarvitaan tässä omituisessa tilanteessa.

Kolmassukupolvi oli tosi kiva valinta tämän tekstin päähenkilöiksi. Se sopi mukavasti vaikka en kyllä laskeskellut että noudattiko tämä siinä mielessä canonia, että nämä hahmot ovat "oikean ikäisiä" tässä. Mutta toisaalta ei sen väliä, sillä kiva oli lukea tätä joka tapauksessa. Myös tuo eri hahmojen näkökulman vaihtelu oli kivaa, sillä oli mukava kuulla sekä rohkelikkojen että luihuisten kuulumisia.

Mukavaa, että Albus ja Scorpius olivta tässä pari Ovat söpöjä yhdessä! Harmi, että Scorpius sairastui, toivottavasti hän myös parantui, sillä se taisi tässä jäädä hieman epäselväksi. James Sirius oli kyllä juuri niin kuin kaimansakin ja ihme, että näillä kaikilla (Jamesilla, Siriuksella ja James Siriuksella) on tälläinen omituinen mielikuva itsestään suurena naistenmiehenä Ei tainnut lämmetä tuo tyttö Jamesille, vaikka tämä niin luulikin Helpotus, ettei Mollylle käynyt huonommin vaan hän pääsi kotiin! Hieman minullakin sydän hyppäsi kurkkuun tuon kohdalla.

Tosi kivaa kun kirjoitit tämmöisen karanteeni-ficin, enkä kyllä laittaisi pahakseni jatko-osaa, sillä sen verran kutkuttava tämä tilanne on ja tästä saa kyllä irti enemmänkin Jollei Tylypahka kiinnosta, niin olisihan se hauskaa lukea myös näiden lasten vanhempien näkökulmaa tilanteesta. Ovatko he paniikissa tilanteen johdosta ja luottavatko he Tylypahkan henkilökuntaan?

Kiitos tästä,
Vendela

[hiddenben]

Nyt pääsin minäkin lukemaan tämän alusta loppuun! Säästelin tätä parempia kommentointipäiviä varten ja sellainen sattui olemaan tänään, joten ilokseni sain lukea tämän karanteenitekstin kaikki neljätoista osaa. Tämä oli jotenkin yllättävä, koska tässä ei periaatteessa ole vahvaa juonta vaan tekstissä seurataan tapahtumakulkuja eri puolilla Tylypahkaa – eli toisin sanoen tässä on monta sivujuonta, mutta pääjuoni eli pandemia on vain sivujuonia kannatteleva asia, jos ymmärrät mitä tarkoitan? Mutta minusta se toimii! Ja se toimii juurikin siksi, että huomasin ainakin itse rauhoittuvani näiden osien äärellä, koska vaikka tunnelma ainakin Rohkelikon oleskeluhuoneessa oli astetta villimpi, näiden hetkellisyys onnistui tuomaan jonkinlaista rauhaa pandemian keskelle. Se on minusta hienoa

Kuten Thelina mainitsikin, tästä löytyy paljon hauskoja yksityiskohtia, jotka sopivat tähän niin canonin puolesta kuin myös viittauksina jästimaailman pandemiameininkiin. Varsinkin nuo haiskut saivat hymyn huulille, varmasti muitakin taikamaailman olentoja eksyy ihmisasutukselle tuollaisen karanteenin aikana. Pidin myös kirjeenvaihdosta niin lasten kuin lasten ja vanhempien välillä: erityisesti uutiset Mollystä olivat hellyyttävät ja ilahduin, että hän pääsi takaisin kotiin!

Loppuratkaisu oli toimiva ja minäkin pidin siitä, ettei kaikki päättynyt aivan liian onnellisesti – ei ainakaan vielä. Tämä sai miettimään, että samankaltainen karanteenificci opettajien näkökulmasta olisi myös mielenkiintoista luettavaa! Kiitos paljon tästä tekstistä!

[Fiorella]

Onnittelut kommenttiarpajaisista! Valitsin tämän ajankohtaisen, uudemman tekstin luettavakseni. Tämä olikin mielenkiintoinen ja alavireisestä asetelmastaan huolimatta hauskaa luettavaa.

Tylypahkan käytävillä huhut leviävät vilkkaina. Osa uskoo viruksen karanneen alunperin Kiinan velhosairaalasta. Toiset taas uskovat sairauden olevan vanhojen kuolonsyöjien viimeinen yritys tuhota kaikki jästit.

Osuvia epäilyksiä, mutta jos jälkimmäinen piti paikkansa, voi vain torua kuolonsyöjiä, kun kirous kuritti yhtä raskaasti myös velhomaailmaa!

Vähitellen pahentunut tilanne oli eilen päätynyt siihen, että Tylypahkassa määrättiin kaikki tuvat karanteeniin. Onneksi taika helpottaa elämää ja kotitontut kuljettavat edelleen päivän runsaat ateriat tupiin. Silti neljätoista päivää lukittuna kellariin tuntuu mahdottomalta ajatukselta.

Lapsiparat, miksi ihmeessä lukittuina kellariin, mietin ensiksi. Sitten muistin, että Luihuisten oleskeluhuone taisi sijaita siellä.

Professori Binnsin kohdalla etäopetus onkin kätevää, aave tuskin tartuttaa ketään vaikka leijailisi joka paikkaan vuoron perään. Vaikka Binns ei tainnut ikirutiineiltaan heti edes huomata oppilaitten puuttuvan luokista!

Kirje tippuu Rosen tärisevästä kädestä lattialle. Molly-mummi on joutunut Pyhään Mungoon.

Hui, mikä tilanne! Rose poloinen, jolle mummi on niin rakas, ja muutenkin sisäoppilaitoslapset tapaavat harvoin omaisiaan. Ei ihme, että huolettaa, vaikka vointi onkin hyvä.

Kukin nuorista kohtaa tilanteen tavallaan, sitä on mielenkiintoista seurata.

Kun James siirtyy säkkärätukkaisen tytön viereen, tyttö pyörittää silmiään. Luultavasti innostuksesta, James päättelee.

Voi ei. On tainnut poika tulla isoisä-Jamesiin elkeiltään?

Jos jotain positiviista on löydettävä, oli äiti tänään kirjoittanut kertoakseen, että lauma haiskuja oli löytänyt tiensä Viistokujan tyhjentyneille kaduille. Se kuulostaa Rosesta hauskalta. Haiskut olivat syöneet Matami Malkinin liikkeen kyltistä kultaukset ja Ollivanderin sauvapuodin edestä kullanväriset mainossauvat.

Villiintyneet haiskut hyökkäsivät Viistokujalle! Nämä viittaukset korona-ajan uutisiin ovat ihan loistavia oivalluksia. Vaikka vakava aihe ei sinänsä nauratakaan, niin olet kuitenkin tavoittanut hetkiin kevyttä tunnelmaa, ja kokonaisuus ei ole liian synkkää luettavaa. Sisällä huispaaminen ja paikkojen rikkoutuminen on taas yksi kohta, joka tuo mieleen Espanjassa sisäkaranteenissa olleiden lasten riehumisen. Sikäläinen ystäväni tuskasteli, että kaikki paikat on kohta rikki, kun vilkkaat lapset eivät pääse ulos purkamaan energiaansa.

kiitos kovasti veljellisestä huolenpidostasi. Valitettavasti omat suklaasammakkoni loppuivat myös. Mutta äiti lähetti myös joka-maun-rakeita. Olemme nuolleet ne kaikki Scorpiuksen kanssa. Voin lähettää sinulle räänmakuiset. Ei tarvitse kiittää.

Myös veljellinen kirjeenvaihto oli hupaisaa luettavaa. Voin niin kuvitella tilanteen. Onneksi Albus osaa antaa sanan sanasta.

Tarina päättyi hyvinkin realistisiin vaiheisiin, mutta onneksi kuitenkin Molly pääsi kotiin sairaalasta. Ja lapset pääsevät odottelemaan postin kantamia herkkupaloja.

[Winga]

Ääää olisin voinut lukea tätä pitempäänkin! Tämä oli kyllä kiva tapa palata kolmannesta sukupolvesta lukemiseen.

Ihanaa, että kirjoitit karanteenifikin, nämä on ollut musta niin hauska ilmiö, ja tämä toimi tosi hyvin! Tykkäsin siitä, että tässä pohdittiin myös hieman koko sairauden alkuperää, ja tehtiin siitä uskottava, että miksei sitä voisi noin vain hoitaa taikuudella.

Tykkäsin hirveesti vaihtelevista näkökulmista, ja onkin kyllä jännä miettiä, miten ensin varmaan oma tupa tuntuu pieneltä, mutta sitten se onkin kyllä valtava, kun joutuu jäämään makuuhuoneeseen ainoastaan. Hahmot tässä oli kauhean ihastuttavia, tykkäsin tuosta pelimies-Jamesista, joka oli ihan pöljä siskolleen, kuten veljet monesti, ja joka idioottina myös alkoi pelata huispausta sisällä, ja tykkäsin noista parista kirjeestäkin väleissä hirveästi. Minusta oli myös kauhean ihana, miten tuo Albuksen ja Scorpiuksen suhde tuotiin esiin, ja että nekin on ihan pöllöjä ja tekee toisilleen hölmöjä jekkuja

Ääh, olisin voinut lukea montakymmentä lisää siitä, miten sitten, Albuksesta ja Scorpiuksesta, Jamesin valloitusyrityksistä, Rosen elämästä. Tuli ehkä ilmi, että tykkäsin hirveästi! Kiitos tästä.

[Sielulintu]

Mulla oli vakaa aikomus lukea näitä ilmestymistahdissa ja kommentoidakin aina välissä, mutta kiireinen tilanne opiskeluissa tuli väliin. Nyt onneksi tämä muistui mieleen, ja pääsin lukemaan kaikki ensimmäisen jälkeen ilmestyneet raapaleet putkeen. Oli muuten aivan ihana iltapäivän piristysruiske!

Tätä oli todella hauska lukea, koska Virus nyt edelleen vaikuttaa niin massiivisesti kaikkiin ja kaikkialla, että kiva päästä lukemaan siitä velhomaailmankin näkökulmasta. Lisäksi nämä on kivan mittaisia ja helposti luettavia raapaleita, jolloin näkökulma ja päivä pääsee välissä kivasti vaihtumaan. Musta olikin hyvä ratkaisu, että tässä oli useamman hahmon näkökulmaa, kun nämä kaikki ovat kuitenkin luonteiltaan niin erilaisia.

Rosen stressi Mollyn puolesta ja yleisesti ottaen koko tilanteesta oli ihan todella aistittavissa näistä. Onneksi Molly parani, ja Viruksen alulle pannut henkilökin saatiin selville. Ehkä tästä alkavat nyt helpommat ajat Rosellekin, vaikka karanteenista ei vielä ihan päästykään.

Jamesin aktiivinen ja energinen luonne ei selvästikään sovi hyvin yhteen karanteenin kanssa, kun huispaustakin pitää harrastaa sitten vaikka oleskeluhuoneessa, jos ei muuta. Voin vain kuvitella, että useampi kuin yksi lamppu ehtii hajota, ennen kuin karanteenista päästään. Jotenkin kyllä luonteeltaan James vaikutti tässä ihan samalta kuin millainen mielikuva mullakin hänestä on kirjan epilogin perusteella.

Albuksen ja Scorpiuksen yhteiselo oli ihan loistavaa. Taatusti pitkät karanteenipäivät, kun tylsyys pakottaa keksimään ties mitä ainakin tekijän mielestä huvittavaa. Pitääkin vielä mainita erikseen, että nuo Albuksen ja Jamesin toisilleen lähettämät kirjeet olivat ihan huippuhyviä. Ne jotenkin hienosti kertookin siitä, miten nämä veljekset keskenään kommunikoivat.

Tämä oli kiva lukea näin jälkeenpäinkin yhteen putkeen. Kiitos erittäin paljon näistä.

[Alice Katarina]

Thelina, hauskaa että viihdyit mukana loppuun saakka! Kirjeitä oli hauska kirjoittaa, ehkä seuraava teksti on pelkästään niitä.  Kiitos sinulle kommenteistasi!

Vendela, kiva että löysit tämän kommenttikampanjasta ja pidit! Yritin laskeskella lasten ikiä vastaamaan "todellisuutta", mutta ihan satavarma en kyllä ole lopputuloksesta. Ja uskon, että Scorpiuskin sieltä parani kunnolla! Voi olla, että vielä tulee kirjoitettua jotain karanteenista vanhempien hahmojen kautta, se olisi kyllä kutkuttava mahdollisuus. Kiitos kommentista!

hiddenben, kiva, että tykkäsit rakenteesta! Mietin kyllä useaan otteeseen onko tämä liian "juonetonta", mutta hyvä kuulla, että ainakin sinulle se sopi. Kirjeenvaihdon kirjoittaminen oli parasta antia itselle, joten mukava, että se kiinnosti. Kiitos paljon kommentista!

Fiorella, kiitos kommentista! Hauskaa, että löysit viihdykettä tekstistä! Yritin viljellä sinne pieniä viittauksia ihmisten pandemiaankin, hyvä, että ne osuivat silmään. Ja hah, tosiaan ajattelin kellarilla luihuisten oleskeluhuonetta, en sentään pelkkää kellaria lapsiraukoille. 

Winga, kiitos ihanasta kommentista! James Sirius on tosiaan melkoinen idiootti (nimi on enne vai miten se meneekään), hauskaa, että hänne toljailunsa naurattivat. Pitää testata joskus toistekin kolmannesta sukupolvesta kirjoittamista!

Sielulintu, opiskelukiireet aina tulee väliin...    Kiva, että tykkäsit tekstistä. Virus nyt tosiaan on kaikkien mielessä, niin musta oli kyllä hauskaa pohdiskella sitä hiukan näiden karanteenipätkien avulla. Kenties niitä tulee vielä pandemian jyllätessä jossain kohtaa lisääkin. Kiitos kommentista!