Hobitti: Seikkailunmurhe • S • Bilbo/Thorin

[Vilna]

(Hahmot kuuluvat Tolkienille, en saa tästä tekstistä muuta kuin lämpöisen olon.)

Kirjoittaja - Vilna
Fandom - Hobitti
Ikäraja - S
Paritus - Bilbo/Thorin
Tyylilaji - aamun ensihetki, AU-fluff
Sanamäärä - raapalejuttu

Yhteenveto - Hän ei hätkähdä, kun tuntee käsivarret vyötäröllään tai karkean parran omaa silkoista poskeaan vasten.

A/N: LillaMyylle. ♥


Bilbo keittää teetä.

Silmät ovat vielä unensumuiset, kun hän laittaa veden kiehumaan vanhaan messinkipannuunsa ja tukahduttaa haukotuksen kämmenselkäänsä. On vielä vallan varhaista, aamuaurinko on vasta heräämässä ja se köllii puiden takana lämpöisen oranssina. Linnut vuoroin viheltävät ja vuoroin sirkuttavat toisilleen ja narsissien tuoksu kiipeää avoimesta ikkunasta Bilbon keittiöön.

Bilbo hymyilee, sillä hän on kaivannut Kontua, enemmän kuin uskoi. Koti-ikävän suuruuden tajuaa vasta silloin, kun on päässyt takaisin omaan turvalliseen hobitinkoloonsa ja saa syödä niin monta aamiaista kuin tahtoo. Ehkä jopa silloin, kun Säkinheimo-Reppulit koputtavat etuoveen.

Matkalla kaipuu Kontuun tuntui kivistävänä tunteena rinnan alla – nyt kun se on helpottunut on jäljellä vain erilainen ikävä. Seikkailunmurhe.

Bilbo varmistaa, että aamutakki on kunnolla kiinni ennen kuin hän kävelee portilleen venytellen nautinnollisesti. Kontu nukkuu vielä pitkään, mutta Bilbo tuntee olonsa jopa virkeäksi.

Hän ei hätkähdä, kun tuntee käsivarret vyötäröllään ja karkean parran omaa silkoista poskeaan vasten. Hän vain toivottaa hyvät huomenet kuninkaalleen ja saatuaan samat sanat takaisin hän käännähtää ympäri ja painaa päänsä Thorinin rintaa vasten.

Seikkailut ovat aina seikkailuita, mutta koti on aina koti. Missä tahansa hänen kuninkaansa on, siellä on myös Bilbo, oli seikkailunmurhe tai ei.

[LillaMyy]

Äääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää!!!!!!!!!!!! Nyt on ihan pakko kommentoida heti ensimmäisenä, koska mitä minun silmäni näkevätkään, sä ihan oikeasti julkaisit tämän jo!!! Tui tui tui tui!!!!!

Joo, voi ei, apua, en mä osaa kommentoida tätä mitenkään järkevästi, kun mulla on lautasen kokoiset sydämien kuvat silmissä! Tykkään sun sanavalinnoista ihan kauheasta, kaikki unensumuiset silmät, messinkipannut, köllivät auringot ja seikkailunmurheet <3 ! Oikeasti, aivan älyttömän suloinen pieni ficci, josta käy selkeästi ilmi, kuinka paljon Thorin merkitsee Bilbolle, koska Missä tahansa hänen kuninkaansa on, siellä on myös Bilbo. <3

Tässä oli todella hyvin myös kuvattu tuota seikkailunmurhetta, vaikka koti onkin aina koti. Jotenkin musta tuntuu, että Bilbo olisi oikeastikin seikkailunsa aikana oppinut nousemaan aikaisemmin kuin muut hobitit (ihan vaan, koska keskellä pöpelikköä ei voi nukkua puoli kahteentoista tai joku tulee ja syö sut ), joten se, että hän herää Konnussakin muita hobitteja aiemmin on todella loogista. Ei sitä noin vain palatakaan takaisin siihen samaan vanhaan, vaikka kuinka palaisi takaisin toisen (ja ehkä kolmannenkin) aamiaisen kimppuun. Tykkäsin myös siitä, että Säkinheimo-Reppulitkin ansaitsivat maininnan täällä, koska he poksahtelevat harmillisen harvoin mihinkään ficceihin, vaikka heillä onkin hyvin kriittinen osa Bilbon sukulais- ja Kontu-inhossa TSH:n alkupuolella.

Seikkailut ovat aina seikkailuita, mutta koti on aina koti.

Äh, en mä osaa sanoa muuta kuin TUI! <3 Kiitoksia tästä, ja kiitokset omistuksesta, tykkään susta vähän liikaakin atm!

[Herkkuoone]

Muhun itteeni Hobitti ei tarinana jättänyt niin vaikuttavaa ja mahtipontista jälkeä kuin LoTR aikoinaan, enkä ole fandomista aiemmin lukenut, saatika sitten kirjoittanut itse mitään, mutta korjattakoon nyt se vääryys tämän tekstin myötä! ... Vaikka toisaalta en mä kyllä yhtään tiedä, että mitä mun pitäisi tässä sanoa, sillä sinä ja sun sanattomaksi jättävät tekstit ja mun ennennäkemätön kommenttiblokki ovat sellainen yhdistelmä, että alta pois - vähemmästäkin heikompaa hirvittäisi. : D

Mutta jos nyt kumminkin yritän sanoa muutaman sanan ja aloitettakoon vaikka helpoimmasta päästä, eli pidin tästä kovin. Kuten oot varmasti jo todella monta kertaa kuullut näiden vuosien varrella, kun ollaan tunnettu, niin tykkään paljon sun tavastasi kirjoittaa ja kertoa: sulla on taianomainen taito vangita vähäiseen sanamäärään paljon tunnetta ja lisäksi teksteistäsi välittyy sellainen helponoloinen kauneus - en tiedä miten pukisin tän paremmin sanoiksi, kun ajatukseni katkesi kesken virkkeen -, että mulle lukijana tulee sellainen fiilis, että teksti ei ole lainkaan väkisin vängätyn tai tekemällä tehdyn oloinen, vaan se vain tulee tuolta jostain kirjoittajan sisimmästä juuri sellaisena kuin on: kauniina, soljuvana. Teksti on suloinen tunnelmointi Bilbon aamusta, joka saa väkisinkin hyvälle tuulelle ja hymyilemään. Kuvailu on lumoavaa: erityisesti ajatus monista aamiaisista ja kuvailu Bilbon heräämisestä ennen muuta Kontua saivat minut awwittelemaan oikein kunnolla.

Seikkailut ovat aina seikkailuita, mutta koti on aina koti. Missä tahansa hänen kuninkaansa on, siellä on myös Bilbo, oli seikkailunmurhe tai ei.

Tää lopetus nousi kuitenkin mun omaksi ehdottomaksi suosikkikohdakseni, koska ensimmäisestä virkkeestä välittyy se ihana hobittiviisaus, jonka oon aina omassa mielessäni linkittänyt Bilboon + lisäksi se on niin totuudenmukainen ja samaistuttava: vaikka sydän halajaisikin seikkailemaan, on jokaisen seikkailun päätyttävä joskus ja silloin on kiva palata takaisin kotiin. Jälkimmäinen virke sai mut taas puolestaan suorastaan lätäköitymään, sillä AWW miten ihanasti tuo on sanottu! Bilbo/Thorin on <3, khihih. ♥

Kiitos murunen, kun esittelit minut näin kauniille sanalle kuin "seikkailunmurhe" ♥ Ja anteeksi tää kauhea kommentti :D
~ Herkutin.

[jossujb]

Kölliä on paras verbi ikinä! Ja köllimiseltä tämä tekstikin nimenomaan tuntui, siltö kun makaisi jonain tyyliin, lauantaina pehmeässä sängyssä, ilman että tarvii nousta yhtään mihinkään. Mikä on niinku kiitettävän vaikea tunne rekonstruoida näin keskiviikkoaamuna kun tätä kommenttia tässä naputtelen.

Bilbo/Thorin on aina ollut allkeijoittaneen suosikkiparitus - olen niin hipsteri että shippasin ennen elokuvia ja lesoilin kaikille jokka tuli vastaan että kattokaa, mun rareshipista on tullu major, repikää siitä 

Ah, ihanaa kun saa lukea onnellisia ratkasuja <3 Kukaan ei kuole Hobitit ja kääpiöt köllii keskenään, vähän tekee mieli seikkailla, ei kyyneliä, pelkkää rakkautta, tui-tui <3 En kestä, ihanaa <3

jjb

[Kelsier]

Kommenttiarpajaisista hei!

Onpa ihana ajatus, että Thorin olisi kaikkien seikkailujen jälkeen (ainakin hetkeksi) muuttanut Bilbon luo Kontuun. Säkinheimo-Reppulit, nuo Bilbon ikuiset viholliset ja heitäkin on ollut ikävä! Tämä oli kaunis aamuhetki näillä kahdella hahmolla varustettuna.

Kiva, kun kirjoitit!

-Kel

[Odo]

Voisin huutaa kuin LillaMyy taannoin, vaikka ekaksi en ennättänyt! ♥ Aivan superihana otsikko ja todella hurmaava ficci. Ai että mulla on ollu ikävä sun kirjoituksia ja sun paluun myötä luin tämän ja tulen lukemaan kyllä muitakin (miksi en ole tässä välissä?!). Sulla on ihana tyyli kertoa asioita, hivellä yksityiskohtia ja sanana seikkailunmurhe on jotenni sykähdyttävä. Rakastan Baggienshieldiä ja ihanaa, että tämä sijoittui kotiin, Kontuun, ja kuvasi miten Bilbo oli sitä kaivannut. Mutta voihan Säkinheimo-Reppulit (vaikka niitäkin olisi vähän jopa ikävöinyt). Tämä oli todella ihana, tykkään sun tyylistä kirjoittaa ja pieneen palaan mahtui tosi paljon tunnetta. Kiitos, että olet jakanut tämän tänne, pus♥ (Sekin, että tämä yhä on täällä, on best.)

[zilah]

Ooooh! Ooooh! Ooooh! <3 <3 <3 <3

Tämä oli ehkä ihanin Bilbo/Thorin mitä eläessäni olen lukenut! <3 Paritus on iki- ihana mutta canonissa niin surullinen. Minä vollotin Hobitin kolmoselokuvaa katsoessani jo suurin piirtein puolessa välissä aivan täysillä, koska tiesin mitä tulee tapahtumaan.  :'(

Tämä paikkasi lähes kokonaan sen surun. Oli ihanaa lukea Bilbosta ja siitä, miten hän rakasti olla kotona, eivätkä edes vihatut Säkinheimo- Reppulit kyenneet hänen onneaan himmentämään. <3

Parasta kaikessa oli tämä kohta:

Hän ei hätkähdä, kun tuntee käsivarret vyötäröllään ja karkean parran omaa silkoista poskeaan vasten. Hän vain toivottaa hyvät huomenet kuninkaalleen ja saatuaan samat sanat takaisin hän käännähtää ympäri ja painaa päänsä Thorinin rintaa vasten.

Voi ihanuus! Mie ihan oikeasti sulin! <3 <3 <3 <3

Kiitos tästä ihananihanasta tunnelmapalasta! <3


zilah

[Vilna]

En uskalla noihin super vanhoihin kommentteihin kajota, mutta kiitos Lilla, Herkku (buu, tule takaisin) ja jossujb kommenteista myös, ne ilahduttavat yhä vuosienkin jälkeen. ♥

Kelsier: olipa ihana ylläri, että tartuit juuri tähän ja nostit tämän topan esille! Kiitos kommentista. ♥

Odo: kiitos rakas Odoseni, pus. ♥ Tämä taitaa vielä monien vuosienkin jälkeen olla yksi minun lemppari raapustuksistani, ja nyt minun tekee mieli palata Hobittiin fandomina ja kirjoittaa lisää Bagginshieldiä! Pitäisi katsoa josko elokuvat löytyisi jostain suoratoistopalvelusta...

zilah: aaaa kiitos ihanasta kommentista! ♥ Olen niin iloinen, että tämä pieni fix-it miellytti sinua! Tämä paritus on kyllä niin riipaiseva canonissa niin on kiva lukea ja kirjoittaa tällasia pieniä onnen hetkiä.

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Tämän tekstin ytimekäs mutta ajatuksia herättävä nimi puhutteli minua tässä hetkessä, ja niinpä päätin valita tämän luettavakseni. Ei olekaan tullut luettua Hobitista aikoihin!

Tässä tekstissä on ihastuttavan levollinen tunnelma. Siihen myötävaikuttavat paitsi Bilbon tekemiset (ihanaa uneliasta teenkeittoa ja hidasta heräilyä), myös sananvalinnat - esimerkiksi siitä, että aurinko köllii puiden takana lämpöisen oranssina tulee tosi raukea fiilis. Sellainen, ettei ole kiire mihinkään, vaikka linnut jo livertelevätkin uutta aamua. Samalla tästä tekstistä ja Bilbon mietteistä huokuu sellaista turvallista kodikkuutta ja tasaista onnellisuutta. Koti on Konnussa, mutta niin se on tavallaan myös siellä, missä Thorin on. ♥

Bilbossa on tosi samaistuttavaa se, miten hänessä on vuoroin sekä seikkailunnälkää että koti-ikävää. Seikkaillessa rinnassa kivistää koti-ikävä, ja kotona seurana on seikkailunmurhe. Samalla Bilbosta välittyy kuitenkin sellaista syvää tyytyväisyyttä, aivan kuin hän olisi löytänyt tasapainonsa ja osaisi elää molempien puolien ja kaikenlaisen kaipuun kanssa. Life goals, voisi sanoa! Aina sitä nimittäin itsekin on kaipaamassa jotain tai jonnekin, ymmärtämättä että aika aikaansa kutakin.

Kaunis ja tunnelmallinen pieni teksti, kiitos! -Walle