HTGAWM: Vodkaa ja viiniä | S, draama (Annalise/Eve), 2 x raapale

[Parris]

Nimi: Vodkaa ja viiniä
Kirjoittaja: Ronen
Ikäraja: S
Fandom: How to Get Away with Murder (HTGAWM)
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Genre: draama
Hahmot: Annalise Keating (os. Harkness) / Eve Rothlo
Haasteet: Ficlet300 (sanoilla 135. Menneisyys ja 199. Juurettomuus), Fandomkohtaiset OTP:t II (Annalise/Eve)

A/N: Pitkästä aikaa uutta fandomia korkattavaksi mun osalta! HTGAWM on ollut yksi mun suosikkisarjoista viime vuosina, ja nyt kun olen sitä hiljattain katsonut uudelleen, olen taas tykästynyt Annalisen ja Even paritukseen. Pari tilannetta kakkoskaudelta inspiroivat tällaisiin rapsuihin.


Eve laskee lasin kädestään sivupöydälle Annalisen painauduttua hänen huuliaan vasten. Annalisen suulla maistuu vielä hänen äsken siemaisemansa vodka; katkerana, tummana ja vahvana, kuten nainen itse. Jokainen sekunnin murto-osa suudelman aikana tislaa Even muistoja, kirkastaa sumentuneita välähdyksiä hänen ja Annalisen menneisyydestä.

Suudelmia, umpihumalaisia bileitä oikeustieteen opiskelijoiden seurassa, Annalisen ensimmäisiä repiviä puheenvuoroja oikeussalissa... päättymättömiä öitä, jolloin oli etsitty vastauksia vaikeisiin kysymyksiin todistusaineiston keskeltä tai toisen vartalolta. Siinä hetkessä Eve muistaa selvemmin kuin koskaan, kuinka paljon rakastikaan Annalise Harknessia. Senkin jälkeen, kun tämä oli pettänyt hänet viimeisen kerran ja vaihtanut sukunimensä.

Ja vaikka Sam Keating on nyt kuollut, Annalise on yhä Keating. Yhä.


*


Kun Naten tapaus Nian kuoleman jälkeen ratkeaa, Annalise tietää, että asiaa pitää juhlistaa Even kanssa. Kiitoksena kaikesta, eniten Annalisen omien sotkujen selvittämisestä.

Annalise katselee valkoviinin kevyttä kuplintaa lasissaan, kun Eve puhuu Pariisiin muuttamisesta, Seinen rannalla istuskelusta. Niin paljon kuin Even maalaamat mielikuvat saavat Annalisen hymyilemään, hän tietää, että Eve on aina ollut heistä kahdesta se idealisti. Ei hänestä itsestään olisi muuttamaan noin vaan toiselle puolelle maailmaa, ei hän voisi hylätä elämäänsä ja aloittaa uutta; ei tarpeeksi pitkään kasvannutta puutakaan saa enää nostettua maasta, kun juuret ovat liian solmussa.

Viini maistuu Even huulilla elämältä. Annalise ei ole kokenut sellaista huumaa pitkään aikaan kenenkään kanssa, ja se tuntuu kaiken jälkeen niin hyvältä - tietää, että elämäkin voi voittaa. Eve on valonsäde pimeyden keskelle, ja Annalise on onnellinen, että Eve on siinä.

Mutta sanoistaan huolimatta Eve ei ole hänen. Silti Annalise antaa heidän ja tulevaisuuden keinua siinä hetkessä - mutta vain siinä hetkessä, pysähtyvänä muistona.

[Sokerisiipi]

Kommenttikampanjasta tervehdys!

Olen tosiaan katsonut sarjaa, kauan sitten, silloin kuin siitä oli ilmestynyt eka kausi. Eve ei siis ole minulle hahmona tuttu, mutta se ei haitannut ollenkaan, tämän kun kykeni lukemaan kuin originaalina. Tämä oli tosi kaunis, tunnelmallinen ja täynnä ihania ilmaisuja. Tunnelma oli alkuun kiihkeä, juovuttava ja haikea. Muistojen tislaaminen oli itselle aivan uusi ilmaus, ja tykkäsin siitä tosi paljon. Se sanavalinta antoi Evestä myös sellaisen viileän ja älykkään kuvan. Ensimmäisen ficletin viimeiset lauseet ovat kovin ihanan katkeransuloisia ♥︎

Kiva tuo alkoholi, joka yhdistää näitä kahta ficlettiä, ja se toimii hyvin niin tunnelmanluojana kuin kahden naisen ilmentymänäkin. Vodka kiihdyttää ja saa aikaan sellaista malttamattomuutta ja myös synkkiä, negatiivisia tunteita, kun taas valkoviini on kevyempi ja kuplivampi. Ensimmäisessä on juurikin sellainen katkera alavire, että miksi teit noin, en ole unohtanut sitä, mitä menetin jne. Toisessa taas on juurikin kepeämpi ja toiveikkaampi tunnelma, mutta ei kuitenkaan onnellinen. Jotenkin tästä tuli fiilis, että heidän suhteensa on vain kokoelma onnellisia, mutta ohimeneviä hetkiä, ja Annalise tietää sen, ja ettei se tule muuksi muuttumaan. Tavallaan katkeransuloista kaikessa väistämättömyydessään, mutta myös ihailtava elämäasenne tuo, että keskittyy vain nykyhetkeen eikä mieti tulevaa tai mitä siitä voisi tulla. Pysähtyvä muisto oli kans ihana ilmaisu ♥︎

Kiitos tästä, pidin kovasti

[ombré]

kommenttikampanjasta moi! :>

mä katon HTGAWM:ia parhaillaan, oon menossa kakkoskaudessa ja jotenkin Annalisen ja Even välinen touhu turhautti mua. tai siis, siinä oli koko ajan sellanen pohjavire, et mitään vakavaa suhdetta ei koskaan tuu olemaan, ja lähes kaikki intiimi ja tunteellinen tapahtu humalassa eikä pidemmän päälle merkinny yhtään mitään. sen takia musta olikin tosi jännä lukee tätä tekstiä, kun oikeestaan kaikki ne samat tunteet ja tunnelma oli tässä tosi vahvasti läsnä, ja se on pelkästään hyvä juttu. mä en enää nykyään lue ihan hirveesti ficcejä, mut oon aina tykänny siitä kun ficcien tunnelma jäljittelee alkuperäsen teoksen tunnelmaa.

nää pätkät on tosi kauniita. turhauttavia mutta kauniita. näissä tulee niin hyvin ilmi se, että vaikka tunteita on niin mikään ei kuitenkaan etene ja molemmat tietää sen. toi pysähtyvä muisto on kyllä hieno ja kiteyttää näiden kahden suhteen ja molempien raapaleiden pohjavireen hienosti :> kiitos tästä, tykkäsin paljon ♥

[Neiti Syksy]

Minun sydämeni taitaa vähän itkeä verta, kun olen missannut tällaisen herkkupalan! HTGAWM on yksi lempisarjoistani ikinä, niin nerokas ja taidokas ja ne hahmot ja -- siinä tulee koko ajan uutta draamaa, josta ensiksi ajattelee "nyt menee yli, en jaksa" ja huomaa paria jaksoa myöhemmin, että haluaa tietää vain lisää ja lisää. Iih!

Sarjan aikana jo surustelin Eveä ja sitä, kuinka yksipuolinen rakkaus voikin olla surullista ja harmillista. Tykästyin Even hahmoon muutenkin, vaikka väritinkin sitä taustaa omassa mielessäni aika paljon. Mutta oli ihanan haikeaa palata tähän. Nyt kun vertaa nykyiseen kauteen, niin paljon on muuttunut mutta tavallaan sitten ei. Vodka ja viinin yhdistelmä kiehtoo myös. Ja kuinka ne on istutettu hahmojen luonteeseen. Vodka on kylmää, väkevää ja suoraa; viini taas lämmintä, kuplivaa ja hedelmäistä. En tiedä, saanko tuotua ajatustani selväksi tässä, kun aloin jo ajattelemaan vaikka mitä sun syvällisiä. Tämä tunnelma, epätoivoisesta takertumisesta kaiken keskellä, vaikka tietää, että siitä ei koskaan mitään kaunista ja ehjää tulekaan, on kyllä vauvau. Tykkään kauheasti. <3 Kirjoita lisää htgawm! Varsinkin Connor/Oliver

- Syksy

[flawless]

Enpäs olekaan lukenut tästä fandomista aiemmin, mikä on itse asiassa aika outoa, koska pidän sarjasta kovin. Oli siis jo aikakin! Tämä sarja on ainakin niin draamainen, että varmaan kaikille parituksille löytyy pohjaa canonista, eli on itse asiassa ficcaamiseen aika oiva fandom. Tästä parituksesta pidin, oli kiva lukea näistä lisää kun sarjassa suhteen käsittely jäi musta aika pintaraapaisun tasolle.

Pidin erityisesti ensimmäisestä pätkästä. Siinä oli tunnetta, kielikuvia, sitä jotain. Erityisen paljon pidin siitä kuinka vertasit Annalisea vodkaan, se oli hieno oivallus ja ihan totta. Pidin myös siitä ajatuksesta, kuinka Eve koki naimisiin menon viimeisenä pettämisenä ja siitä, miten tuon olit muotoillut niin kauniilla tavalla. Aiempien kommentoijien tavoin pidin myös siitä kuinka alkoholi oli punottu mukaan tekstiin niin hahmoissa kuin otsikossakin, se oli musta myös ajatuksen tasolla tosi toimiva vertaus.