Nimi: Hurrikaanista pyörremyrskyyn ja pinkistä turkoosiin (ja takaisin)
Ikäraja: S
Genre(t): draama, hurt/comfort, slash
Paritus: James Sirius/Teddy
Yhteenveto: Jamesin on joskus vaikeaa käsitellä tunteitaan.
Disclaimer: Rowling omistaa Potterit, en saa rahaa tästä.
A/N: Ihanaa kesää
Dokumentille!
Tästähän piti tulla ihan erilainen teksti, jotain oikein kesäistä söpöilyä. Mutta sitten tuli mieleen kirjoittaa jotain, jossa on myös sanojen vääntelykääntelyä, ja... noh, tämmöinen tästä tuli nyt kumminkin.
+ Kommentit on aina kivoja. :3
Ilta on yksi punapäiden ja munuaispiiraan sekoitus.
Ei James haluaisi pois, ei niin kovasti kuin yleensä. Mutta hän on salaa iloinen, kun Molly-mummi käskee häntä avaamaan etuoven uusien päivällisvieraiden saapuessa.
Kuistilla seisoo Teddy. Teddy vaaleanpunaisine villapaitoineen ja jästifarkkuineen. James on tukehtua omaan hengitykseensä.
Joku vaahtosammuttimen kokoinen kiitää katapulttina hänen ohitseen piittaamatta jäätyneestä tunnelmasta.
”Otit Dorankin mukaan?” James yrittää hymyillä väkinäisesti, tukahduttaa rintalastan alla roihuavat tunteet. Silmien väri muuttuu sinisestä tyhjän mustaksi, pinkki pilvi pään päällä tavallisen turkoosiksi. Lopulta Teddy kääntyy ja istahtaa Kotikolon kuistin ylimmälle portaalle.
On melkein auringonlasku. Taivaalle on jo piirtynyt violetin ja tummansinisen sävyjä.
Jamesista ei tunnu niin kesäiseltä. Ei nyt, kun tunteet ovat vaarassa kasaantua hurrikaaniksi rintakehän sisään, eikä niitä voi niin vain sysätä syrjään.
”Joo”, Teddy puuskahtaa. ”Joo. Dora on mun tyttäreni. Ehkä sun pitäisi tottua.”
”Joo”, James toistaa.
Joo on lohdullinen sana, kun Jamesin maailma (ja elämä) on koko ajan pelkkä
ehkä. Hän sulkee oven, maailman, jota vain Weasley-Potter-Lupinit voivat ymmärtää.
”Lähdetään.”
Jamesin sydämen tykytys hiljenee hajoavan pieneksi hetkeksi.
***
Joen törmällä on hiljaista. Toisen puolen törmää reunustavat kuusien rivistöt. Joen liikkeitä on rauhoittavaa tarkkailla. Siihen voi uppoutua kuin kylmään veteen kuutamouinnilla.
”Tule tänne, Jamie.”
Sydän alkaa taas tykyttämään, tosin rauhallisemmin kuin äsken. James kääntyy Teddyyn päin. Hän on istahtanut ruohikolle. James unohtaa huomauttaa tyhmän lempinimen käytöstä istuessaan hänen viereensä.
Sydän hakkaa vähän kovempaa.
”Ei kun mun syliin, höpsö”, Teddy tokaisee ja kiskaisee Jamesin syleilyynsä. Hurrikaani Jamesin rintakehässä muuttuu pyörremyrskyksi ja vaahtopäät valahtavat matkan varrelle.
”Mä nään, että sä olet huolestunut jostakin”, Teddy huokaisee. Lämmin ilmavirta seisahtuu Jamesin kasvoille. ”Kuule, tiedäthän, että mua ei haittaa se, että Victoire lähti leikkimään kirouksenmurtajaa Egyptiin. Ja Nymfadoran kasvattaminen on joskus tosi antoisaa.”
James on näkevinään Teddyn kasvoilla 20 vuotta vanhemman ilmeen. Ja sitten jokin hänen sisällään naksahtaa.
Hän painaa suudelman Teddyn huulille. Teddyn hiukset muuttuvat sekunnissa vaaleanpunaisiksi.