Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: S
Hahmot: Fleur&Luna
Tyylilaji: surumielinen draama ripauksella toivoa ja hurt/comfortia
Haasteet: FinFanFun1000 (76. Galaksit)
Vastuuvapaus: J.K. Rowling omistaa hahmot ja kaiken hänelle tunnistettavasti kuuluvan. Minä vaan lainaan saamatta rahallista korvausta tuotoksistani.
A/N: Idea tähän tekstiin on kytenyt mielessäni jo jonkin aikaa FFF1000-haasteen inspiroimana. Nyt vihdoin sain tämän valmiiksi asti ja julkaisuun, näin minulle tyypilliseen tapaan deadlinen motivoimana. : D PS. Kiitos Ronen pikaisesta avusta ranskan kanssa!
Galakseissa koteja
Etäiset kuiskaukset havahduttavat Fleurin kevyestä unestaan. Hän kuuntelee, muttei saa selvää: sanat ovat kevyempiä kuin kesäillassa lentävän perhosen siiveniskut. Fleur nousee sängystä varoen herättämästä vieressään nukkuvaa Billiä. Simpukkamökki on kovin hiljainen.
Vierashuoneen ovi on raollaan, sänky on sekainen mutta tyhjä. Ikkunasyvennyksessä istuva tyttö näyttää kovin haavoittuvalta.
"Minua pelottaa, tarvitsen sinua. Äiti, minulla on ikävä."Lausetta seuraava nyyhkäisy saa Fleurin astumaan sisään huoneeseen. "Luna? Onko kaikki 'yvin?"
Fleurin kysymyksen seurauksena tyttö säpsähtää, mutta lopulta Luna pudistaa päätään. "En saanut unta."
Kuunvalo tanssii Lunan hiuksilla, kun Fleur istuu tämän viereen. Ikkunan takana aallot hajoavat rantahiekalle. "Välillä ikävöin äitiäni paljon. Minua lohduttaa, kun puhun hänelle, vaikken tiedä kuuleeko hän. Erityisesti öinen taivas saa mieleni rauhoittumaan.”
Luna tähyilee ajatuksiinsa vaipuneena tähtien verhoamalle taivaalle. ”En tiedä missä äitini on, mutta ehkä hänellä on koti jossakin galaksissa. Siellä olisi varmasti kaunista."
Hymynkare pilkahtaa Fleurin huulilla. "Uskon, että äitisi tietää sinun ikävöivän häntä."
Kyyneleet alkavat virrata Lunan poskille tytön nyökätessä. Nyyhkäysten seasta Fleur erottaa hauraat sanat. "En ole kuullut isästäni viikkoihin, en edes tiedä onko hän kunnossa. Olen niin peloissani."
Fleur kietoo toisen kätensä Lunan ympärille ja hivelee tämän selkää kevyesti sormenpäillään. Sillä myös Fleur pelkää, kaikki meneillään oleva on saanut jokaisen varuilleen ja odottamaan pahinta. Lunan nojatessa päänsä toisen olkapäätä vasten Fleurista tuntuu kuin tyttö vetäytyisi entistä pienemmälle kerälle.
"Niin, pelottavia asioita on meneillään, mutta onneksi emme ole yksin." Fleur pyyhkii Lunan poskille kyyneleiden seurauksena valuneet polut pois. "Minusta meidän pitäisi yrittää nukkua. Kun olin pieni, enkä saanut illalla unta, minua rauhoitti, kun vieressäni oli joku. Tule."
Fleur nousee ylös ja vetää lempeästi Lunan perässään. Petaamaton vuode näyttää kutsuvalta, ja Luna kaivautuu kukin ja köynnöksin kirjaillun peittonsa alle. Fleur kipuaa keveästi tytön vierelle. Lunan sormet tuntuvat viileiltä Fleurin tarttuessa tätä kädestä ja silittäessä peukalollaan tämän kämmenselkää.
Luna puristaa Fleurin kättä. "Kiitos, olet niin kiltti."
Ele saa toisen hymyilemään.
"Pas de quoi."Kuunvalo lainehtii seinillä ja Fleur seuraa varjojen leikkiä. Tyttö hänen vierellään hengittää rauhallisesti ikkunan takana hajoavien aaltojen kohinan rytmiä mukaillen, ja Fleur saattaa kuvitella tämän uneksivan kodeista galakseissa.