HOX! Spoilaa Once Upon a Timen seitsemättä kautta!
Nimi: Selviytyjä
Kirjoittaja: Ronen
Ikäraja: S
Fandom: Once Upon a Time / Olipa kerran
Genre: joulukaihoa
Hahmot: Emma & Regina
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Haasteet: Spurttiraapale IV (kierros 15, keskiviikko), Ficlet300 sanalla 4. Mies
Emma istui Reginan olohuoneessa katsellen punakultaisena kimaltelevaa kuusta. Keittiöstä leijaili herkullisia jouluruoan tuoksuja, kun Snow ja David kokkasivat yhdessä Zelenan kanssa illallista varten. Hook oli mennyt kaupungille ostamaan viimeisiä joululahjoja (ja hakemaan joulurommipullon illan myöhempiä vaiheita varten, Emma arveli miehensä täysin tuntien). Emmalla oli kuitenkin silti niin tyhjä olo – puuttuihan joukosta yksi, ehkä se tärkein.
Emman sydän tuntui jättävän lyönnin tai toisenkin väliin, kun hän sai etsittyä puhelimensa galleriasta erään kuvan. Siinä Henry seisoi hänen ja Reginan välissä, ja koko kolmikko hymyili leveästi. Emma muisti tarkalleen, milloin se oli otettu – vain paria päivää ennen sitä, kun Henry oli ensimmäisen kerran heittänyt ilmoille idean muiden maailmojen auttamisesta ja oman tarinansa etsimisestä. Vaikka Emma ymmärsi kyllä, että Henry oli sen jälkeen jo kasvanut aikuiseksi mieheksi, ei mennyt päivääkään, ettei Emma olisi miettinyt poikansa senhetkistä olotilaa ja sijaintia.
Regina käveli yläkerrasta kierreportaita alas ja huomasi Emman istuvan yksikseen olohuoneessa puhelin kädessään. Hän käveli olohuoneen oviaukolle ja koputti kynnykseen. Emma havahtui kaihostaan ja hymyili vaisusti Reginalle, joka tuli istumaan hänen viereensä.
”Henryäkö mietit?” Regina kysyi huomattuaan kuvan, joka oli jäänyt näkyville Emman puhelimen näyttöön. Emma nyökkäsi ja hymähti. Regina otti Emmaa käsivarresta kiinni ja katsoi häntä silmiin.
”Emma. Minä tiedän kyllä, että etenkin näin jouluna kaikkien muiden ollessa täällä, kaipuu on aivan järjetön. Ja sama on minulla. Aivan koko ajan. Minä kasvatin Henryn tässä talossa sylivauvasta siksi hienoksi nuoreksi mieheksi, jonka me tunnemme. Minä näen hänet kaikkialla,” Regina totesi jämäkkään äänensävyyn. Emma puhalsi kylmää ilmaa ulos, ja Reginan kasvoille nousi kevyt hymy.
”Ja… onhan Henry kuitenkin meidän poikamme. Entinen paha kuningatar ja pelastaja. Jos hän ei kasva selviytyjäksi, kuka sitten kasvaisi?” Reginan kysymys sai Emman naurahtamaan. Siinä oli terävää totuutta, sitä ei käynyt kieltäminen.
”Olet oikeassa, kuten yleensäkin. Henry selviää… ja tietää, että me olemme täällä ja rakastamme häntä aina.”
Regina nyökkäsi Emman sanoille.
