Lilliputtilohikäärmeet | S | fantasia, lyhyitä seikkailuja alppimaisemissa

[Rosmariini]

Ficin nimi: Lilliputtilohikäärmeet
Kirjoittaja: Rosmariini
Ikäraja: S
Haaste: Älyttömät otsikot -haaste vol. 5
Tyylilaji: fantasia, huumori, seikkailu
A/N: Halusin kirjoittaa jotakin kevyttä ja täysin suunnittelematonta pidempien tekstieni rinnalle. Siispä tämä on sarja lyhyitä (alle 500 sanan) tekstipätkiä Älyttömät otsikot-haasteen inspiroimana. Lisäksi inspiksenä tälle toimii oheinen writing prompt: "The world's tiniest dragon must defend his hoard, a single gold coin, from those who would steal it." Lisäksi olen pitkään ajatellut kirjoittavani jotain Sveitsiin sijoittuvaa asuttuani 6 kuukautta Zürichissä. Luvassa siis seikkailua alppimaisemissa vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jossa taikaolentoja elää tavallisten ihmisten rinnalla.
Yhteenveto: Naava on Kerääjä. Työkseen hän etsii ja myy harvinaisia taikaesineitä rahallisen palkkion toivossa. Naava kuvittelee ottavansa vastaan tuikitavallisen tehtävän tehdessään sopimuksen sveitsiläisen liskomiehen kanssa, mutta tehtävä on kaikkea muuta kuin tavallinen - erityisesti, kun siihen liittyy lilliputtilohikäärme. Asiaa mutkistaa entisestään se, että Naava on maassa, jossa on maailman eniten pankkeja. Lohikäärmeet ovat nimittäin ylpeitä otuksia: mitä isomman aarteen ne saavat, sitä isommiksi ne paisuvat.

Lilliputtilohikäärmeet

1.

Zürichin päärautatieasemalla on ruuhkaa. Kello on viittä vaille viisi, ja paluujuna Milanosta on juuri saapunut. Asema on täynnä eri suuntiin poukkoilevaa väkeä matkalaukkujen kanssa. Toisin kuin yleensä kuvitellaan, heistä kaikki eivät ole liituraitapukuisia liikemiehiä. Heidän joukossaan on terävähampaisia vampyyrejä, kiiluvasilmäisiä ihmissusia, koukkunenäisiä noitia ja sarvipäisiä demoneita. Karvajalkainen satyyri kaupittelee suklaata aseman kulmalla. Puolet lippuluukun työntekijöistä ovat maahisia. Asemakapakan pitäjällä on keijun hymy ja vikkelät kädet.

Naava seisoo ison kellon alla ja odottaa. Tummat silmät ovat tarkat ja panevat merkille jokaisen vastaantulevan erikoisuuden. Tytön hiukset ovat vihreät. Levoton jalka naputtaa mustavalkoista kivilattiaa. Kädet uppoavat syvälle mustan nahkatakin taskuihin.

Liskomies saapuu tasan kellonlyömän aikaan, kuten täsmällisen sveitsiläisen kuuluukin. Tällä on yllään pitkä, ruskea trenssitakki ja hattu.

“Saitko sen?” lisko kysyy hatun takaa. Hän puhuu liskoa sveitsiläisittäin.

“Tässä”, Naava vastaa. Kun kukaan ei katso, hän kaivaa taskustaan siististi paketoidun esineen. Lisko vilkaisee sitä nopeasti ja nyökkää. Hän livauttaa paketin trenssitakkinsa liepeisiin.

“Tämän saaminen ei ollut helppoa”, Naava korostaa. Ääneen sanomattomat sanat jäävät leijumaan ilmaan. Liskomies lipaisee pitkää kieltään.

“Ymmärrän sen”, lisko suhisee. “Siksi saat sen arvoisen palkkion.”

Lisko kaivaa rahapussinsa esille. Sveitsiläiseksi hänen lompakkonsa on varsin vaatimaton. Hän kallistaa sen suomuiselle kämmenelleen, jolloin yksi ainoa kolikko kilahtaa ulos.

Se on yksi frangi.

“Tässä on tapahtunut erehdys”, Naava toteaa. “Me sovimme satasesta.”

Lisko painaa kolikon Naavan kädelle. Hänen mustien silmiensä katse on haudanvakava.

“Yritätkö huijata minua, koska olen ulkomaalainen?” Naava tivaa. “Tiedän kyllä, miltä satanen näyttää. Eikä sadan frangin kolikkoa ole olemassakaan.”

“Katso sitä tarkemmin.”

Naava katsoo. Kolikko on kevyt ja kiiltävä, ja hopeiset alppikukat piirtävät kehän sen keskustan ympärille. Tai niin Naava ainakin ensin luulee. Sitten kukkakehä liikahtaa.

Naavan silmät suurenevat. “Onko tuo…”

“Lohikäärme”, liskomies vastaa. “Hyvin pieni sellainen.”

Kolikon pinnan kohokuvio väreilee. Hopeinen häntä heilahtaa valoa vasten.

Naava ravistaa päätään. “Tämä on varmasti vitsi. En minä tarvitse lohikäärmettä. Haluan vain rahani.”

“Kun otat rahan, otat myös lohikäärmeen. Se on sääntö.”

Naava tarttuu lohikäärmeeseen pinsettiotteella. Se on niin pieni, että hänen on käytettävä kynsiensä kärkiä. Naava vetää, mutta lohikäärme ei hievahda. Se vain surisee epätyytyväisenä.

“Se ei lähde irti. Mitä minun olisi tarkoitus tällä tehdä? Ei kukaan ota vastaan frangin kolikkoa, jota vartioi lohikäärme.”

Mutta kun Naava kohottaa jälleen katseensa, liskomies on jo kadonnut.

[Sokerisiipi]

Kommenttikampanjasta heips! Vaihdoin lennosta tähän tekstiin, niin ettet sitten ihmettele.

Olipas varsin mielenkiintoinen, hellyttävä ja kepeä aloitus! Ajatus noin pienestä lohikäärmeestä on hirmuisen lutuinen, voi että! Veikkaan kuitenkin, että liskomies tahtoi vain päästä pikkukaverista eroon ja näki tilaisuutensa. Miksi hän muuten olisi kadonnut niin nopeasti, etenkin, kun Naava ei selvästikään ollut palkkioonsa tyytyväinen?

Tämä maailma vaikuttaa muutoinkin mielenkiintoiselta, kun siellä on noita fantasiaolentoja ja alppimaisemat ovat miljöönä kiva valinta!

Kerronta oli hyväntuulista ja helppolukuista, kuvailun ja dialogin tasapaino oli juuri sopiva. Tuli juurikin sellainen kevyt fantasiafiilis, kun kerronta ei ollut raskasta tai kuvailupainotteista. Se teki tästä helposti lähestyttävän.

Täytyy palailla tämän pariin, kun jatkoa tulee! Kiitos, pidin kovasti

[Larjus]

Olipas tällä tosi kiva aihe! Muistan nähneeni tuon promptin joskus tumblrissa, ja kiva lukea oikeasti jotain sen pohjalta. On kyllä söötti ajatus tuommoinen minilohikäärme, joka sinnikkäästi vartioi yhtä kolikkoa :3 Minullekin tuli tunne, että liskomies halusi päästä lohikäärmeestä ja sille kuuluvasta kolikosta vain eroon, kun kerta heti livahti näkyvistä (eikä palkkiokaan ollut sitä, mistä oli sovittu). Tais muutenkin vähän höynäyttää Naavaa.

Fantasiaa on oikeastaan aina kiva lukea, ja tykkäsin tästä lähestymistavasta, että tapahtumapaikkana onkin oikean maailman paikka, johon on sitten "lätkäisty" fantasiaelementit päälle. Kivaa vaihtelua siihen perinteisempään tapaan, että luodaan kokonaan oma maailma (vaikka ei siinäkään mitään vikaa tietenkään ole, molemmat toimii). Ja oli myös kiva kuulla, miksi valitsit tapahtumapaikaksi nimenomaan Sveitsin ^^ Omakohtaiset kokemukset kunniaan.

Tää jäi mielenkiintoiseen kohtaan. Mieluusti lukisin tästä lisää, tässä on kiva aihe (kuten jo sanoin), ja tykkään kirjoitus- ja toteutustavasta. Kiinnostukseni herätti myös alkutiedoissa mainittu kohta "Lohikäärmeet ovat nimittäin ylpeitä otuksia: mitä isomman aarteen ne saavat, sitä isommiksi ne paisuvat.". Ei ehkä lupaa Naavalle (ja muille tarinan maailman hahmoille) hyvää tuommoinen, mutta näin lukijana se kyllä kiinnostaa :3

[flawless]

Jopas tällä on söpö nimi, lilliputtilohikäärme on jotain niin suloista että :3 Itse asiassa päädyin tämän pariin avattuani ensin Aamujunalla Geneveen, mutta kerta tämä on luotu ennen sitä, niin päätin lukea tämän ensin. Tässä versessä on tosi kiinnostava maailma, ihan vaan jo kaikki erilaiset taikaolennot tuovat tähän sellaista mystistä mielenkiintoa, joka saa haluamaan tutustua tähän tarkemmin. Siksi tekstin alku oli jo oivasti mukaansatempaava, kun siinä annettiin esimakua tästä fantasiamaailmasta.

Lohikäärme vartioimassa kolikkoa on hieno lähtökohta näin toteutettuna, pidän siitä miten oot tässä leikitellut lohikäärmeiden piirteellä himoita ja vartioida vaurauksia ja toteuttanut sen niin, että piskuinen lohis oikeasti on kiinni kolikossa. Olit kuvaillut musta tosi taitavasti tuon kohdan, jossa Naavalle selviää kolikon salaisuus ja hän tutkailee ja yrittää irrottaa lohikäärmettä. Tykästyin kovasti tähän ideaan, musta on myös kiehtovaa että lohikäärme kasvaa, mitä isomman aarteen se saa. Tämä kuulostaa kiinnostavalta ja jopa hiukan pahaenteiseltä. Huomasin tuon toisen tekstin alkutiedoista että olit sanonut ettet saanut jatkettua tätä, mutta jään kärkylle mikäli tähän tulisikin jatkoa! Sveitsin miljöö ja fantasiaelementit ovat mielenkiintoisia ja niistä sekä tästä söpöstä ja salaperäisestä lohiksesta lukisi mielellään lisääkin. Siispä painun toistaiseksi lukemaan tuon toisen tekstin! Kiitos tästä

[Fiorella]

Aloitan ihailuhaasteen kommentoimalla tätä mielenkiintoista pikku tarinaa, jonka otsikkoa olen ehtinyt moneen kertaan katsella!

Tämä herätti tosiaan heti monta kysymystä ja sai miettimään, miten kertomus mahtaisi edetä. Jo yhteenveto on kiehtova ja saa lukijan uteliaisuuden nousemaan pintaan tarinan edetessä. Mitähän erikoista ja harvinaista Naava oli löytänyt? Ja miksi Liskomies huijasi häntä ja livisti tilauksensa saatuaan? Minustakin vaikutti siltä, että lilliputtilohikäärme, joka oli tiukasti kiinni kolikossaan, ei ollut ihan hintansa väärti.

“Ymmärrän sen”, lisko suhisee. “Siksi saat sen arvoisen palkkion.”

Toisaalta kuitenkin liskomies tuntuu pitävän pikku lohikäärmettä arvokkaana palkkiona - tai ainakin esittää sen siinä valossa - vaikka ei jääkään asiasta enempää neuvottelemaan.

Toivon, että Naava huomaa pian lohikäärmeensä hyötypuolet. Mitä suurempi aarre, sitä isompi lohikäärmekin on luvassa - joskaan en tiedä, haluaako Naava isoa lohikäärmettä sen enempää kuin pientäkään!

Tämä jäi jännään kohtaan, joten toivon että se jossain vaiheessa inspiroi kirjoittamaan jatkoakin. Tarina alkoi hahmojen kuvailulla, Naavan valppaan silmän huomaamilla yksityiskohdilla. Tuli sellainen tunne, että tästä kaikesta olisi mukava lukea lisää! Jään odottamaan toiveikkaana.

[Meldis]

Nimenomaan tuo nimi osui silmiin, eikä ihmekään, kun oli haasteesta kyse. Sopi erinomaisesti tarinaan. Harmi, että oli jäänyt kesken, mutta tämä pieni kohtaus oli silti tosi viihdyttävä. Kauhean pienin tavoin olit kuvannut maailmaa, jossa taikaolennot asuvat keskenään kuin ihmiset konsanaan. Ihana asetelma oli myös Sveitsiin, on omiakin lempparimatkustuskohteita.

Liskomies saapuu tasan kellonlyömän aikaan, kuten täsmällisen sveitsiläisen kuuluukin.

Ihana huomio! Tuntui juuri tosi sveitsiläiseltä, mahtoiko löytyä ranteesta myös täsmällinen kello.

Naava on ihana nimi! Ja hahmo tuntui sopivan maailmaan hyvin, yrittäessään luovia omillaan, vähän arveluttavin keinoin, mutta kuitenkin tehden asiallisia kauppoja. Vaikka se kostautuikin vähän tai sitten ei, pitää mennä vielä tuo kirjoittamasi jatko lukemaan tähän perään, miten Naavalle ja uudelle tuttavuudelle käy! ^^ Ihan hirveän kiva idea tuo lohikäärme vartioimassa kolikkoa, jotenkin kertoi omanlaisen mausteen myös kuvaamastasi maailmasta ja mitä kaikkea se voi sisältää. Tavallaan Naavan kanssa opin maailmasta, mutta sitten hän toisaalta oli jo osa maailmaa. Ihana yhdistelmä.
Kiitän tästä lyhyestä, mutta viihdyttävästä palasesta suurelta tuntuvasta maailmasta. ^^