Nimi: Elämä pelissä
Kirjoittaja: Sisilja
Ikäraja: S
Fandom: Sherlock (BBC)
Paritus: Sherlock/John
Tyylilaji: Humoristinen romantiikka
Vastuuvapaus: Sherlockin oikeudet kuuluvat aivan muille tahoille kuin minulle. En saa tästä fikistä rahaa tai muutakaan korvausta.
Varoitukset: Sisältää itsemurhalla vitsailua
Yhteenveto: Sherlock tekee uskon hypyn ja John elvyttää väitetysti väärässä rytmissä.
Alkusanat: Osallistun tällä fikillä Tropes II -haasteeseen troopilla sports!AU. Oli muuten niin vaikea trooppi, että näinkin lyhyttä ja höpsöä fikkiä tuli pyöriteltyä pieni ikuisuus. Fikin nimi on lainattu Sherlockin ykköskauden kolmosjakson nimestä, jonka Ylen palkkaama kääntäjä suomensi aikoinaan muotoon "Elämä pelissä".
Elämä pelissä
"Tylsää, eikö vain? Tämä elämä."
"…"
"Niin ennalta arvattavaa, niin kuvottavan helppoa. Sen kuin hypätään yhdessä alas, kieputaan hetki ilmassa ja otetaan kultaa. Taas."
"…"
"Olen niin kyllästynyt, että voisin vaikka tappaa itseni. Entä sinä?"
"…"
"Älä turhaan vastaa. Näen mitä katselet. Voi sinua, Sherlock. Olen niiiiin pettynyt sinuun. Olet iskenyt silmäsi tuohon tiimin uuteen lääkäriin."
"Watson."
"Mitä?"
"Hänen nimensä on Watson, John Watson."
"Olkoon vaikka James Bond, mutta jos killittelet hänen peräänsä noin nälkäisesti vielä sekunninkin, vannon että poloinen sydämesi palaa poroksi."
"Ei minulla taida olla sydäntä poltettavaksi."
"Hahhaa, voi eipä varmaankaan. Toivottavasti Johnny-kulta pitää sydämestäsi hyvää huolta. Murjoo ja rusentelee sitä ajattelemattomuuttaan ainoastaan viikonloppuisin."
"Huolenpitosi on liikuttavaa."
"Ja täysin aitoa. Mutta mitä jos nyt vain hypättäisiin?"
"Anna minulle vielä hetki."
"Minä voin antaa vaikka kaksi, mutta kisan järjestäjät eivät. No niin. Sinä ja minä. Ja viimeinen hyppymme. Tähän kaikki päättyy."
"Onko pakko olla noin hirvittävän dramaattinen?"
"No mutta tietenkin. Draamahan pitää minut hengissä."
"Hmm..."
"Toki sinun härnäämisesi myös. En tiedä mitä tekisin, jos en saisi syöksyä kanssasi alas hyppytornista yhä uudestaan ja uudestaan.
"…"
"Kenties ryhtyisin kutomaan maailman mutkikkainta rikosvyyhtiä. Pankkimurtoja ja vankilapakoja. Suuria petoksia. Ihan vain viihdykkeeksi ja henkeni pitimiksi."
"…"
"Mutta täytyy myöntää, että silkka ajatuskin uuvuttaa."
"…"
"Onneksi siis olet parini ja annat elämälleni tarkoituksen."
"Mitä luulet, millä todennäköisyydellä John ryntäisi pelastamaan minut, jos päätyisin kolmosvoltista suoraan vatsalleni ja menettäisin tajuntani?"
"Hahaha. Ha. Ha. Sataprosenttisen varmasti. Yhtä varmasti kuin sinä olet pelkkiä suuria puheita. Aivan niin kuin muka uskaltaisit riskeerata voittomme jonkin pahaisen puoskarin –"
"Nähdään alhaalla, Jim. Jos selviydyn elossa."
"…"
"…"
"Aijaih. Sillä lailla. Noooo, jos et tuohon loikkaasi kuolekaan, niin minä kyllä vielä nyljen nahkasi ihan omin pikku kätösin, Sherlock Holmes."
*
"Elvytät väärässä rytmissä. AH, HA, HA, HA, STAYIN' ALIVE, STAYIN' ALIVE! Miten vaikeaa se voi muka olla?"
"Helvetin vaikeaa, näemmä."
"Kuulehan, tuolla kauempana katsomossa näemmä eräs vanhempi rouva olisi kovasti lääkärin tarpeessa, voisitko mitenkään rynnistää sinne auttamaan? Sinua ei tarvita tässä näin."
"Oletkos sinä muka jokin hengenpelastuksen mestari sitten?"
"Paremminkin uimahyppyjen Napoleon."
"Just."
"Mutta pystyn silti huomaamaan, että otteissasi on haparointia, arvon tohtori. Pelkäätkö kariesta, kun et anna suusta suuhun ollenkaan?"
"Olisitko jo hiljaa."
"Vai huuliherpeskö huolettaa?"
"Nyt se turpa tukkoon, Moriarty!"
"Öghghggöhh, John."
"Hei, hyvä että virkosit. Ja muistat nimeni, hienoa."
"Tosi hienoa. Oikein ällistyttävän, loistavan, suurenmoisen upe-"
"SHHHHHH! Sherlock? Mikä on olo?"
"Nälättää."
"Ahaa. Sehän hyvä. Eiköhän yksi paikka ihan nurkan takana ole auki. Kelpo italialaista. Voisin vaikka viedä sinut sinne."
"Ah, köh, minä –"
"Ellei sinulla ole jo lounasseuraa."
"Ei. Ole. Siis seuraa. Tai muutakaan. Köh."
"Mahtavaa. Yski vain kaikki kloorivesi ulos."
"Krrköh. Eikä poikaystävää. Sitä varsinkaan. Vielä."
"Voi hyvä luooooja."
"Mistä arvasitkin, että olin kysymässä sitä seuraavaksi."
"En, köhh, harrasta arvailua."
"Mmm. Mitä sitten harrastat?"
"Oi että kun mieleni tekeekin yhtäkkiä oksentaa."
"Köh, minä, köhhöh –"
"Kädet sinulla ainakin on kuin viulistilla."
"Asdfghklg. Ta-tai siis…. Olet aika etevä."
"Harrastan arvailua. Silloin tällöin osun myös oikeaan."
"UuuUUUGH, voi ettien että ja hellanlettas, voisitteko te sokeripupuset jo mennä ja tukehtua yhteiseen lihapullapastaanne. Tai vaikka karata suoraan naimisiin, mitä se minua liikuttaa."
"Taisi olympiakullan menetys kirpaista poikkeuksellisen lujasti."
"Hän on vain kateellinen."
"Vai mustasukkainen?"
"PAHHHAH!"
"Vihdoinkin hän lähti. Mentäisiinkö siis?"
"Naimisiinko?"
"Ei kun pastalle."
"Ah, mennään. Mennään vain."
"Naimisiin sitten vasta puolen vuoden päästä. Kirkkoihin on yleensä jonoa."
"…"
"…"
"…"
"Kunhan vitsailin."
"Vitsailitko?"
"Halusin vain nähdä tuon hyppyparisi ilmeen."
"Hän on jo aika kaukana. Tänne näkyy enää pelkkä takaraivo."
"Niin. Niin tosiaan."
"No mutta. Pastaa siis. Pidetään kiirettä, valmentajani näyttää lähestyvän."
"Hänelläpä kesti. Olit sentään pinnan alla hyvän tovin."
"Hän ei ole juoksumiehiä."
"Mitä miehiä hän sitten on?"
"Kuningattaren miehiä kai, en minä tiedä."
"Tarkoitat varmaan kuninkaan miehiä."
"Miten niin?"
"Siis siten että meillä on nykyään kuningas eikä kuningatarta."
"… Todellako?"
"Joo-o. Et ole tainnut seurata aikaasi."
"Olen seurannut sinua. Tarkkaan. Eiköhän se riitä."
"Miten tuo kuulostaakin yhtä aikaa sekä häiriintyneeltä että seksikkäältä."
"Sheerlock –"
"Vauhtia, John. Ei anneta veljeni saada meitä kiinni. Kanna minut, jos muu ei auta."
"Veljesi? Eikö hän olekaan valmentajasi?"
"Hän on valitettavasti molempia. Äkkiä! Otatko minut reppuselkään vai palomiesotteeseen?"
"Voin ottaa sinut ihan miten vain."
"…"
"…"
"…"
"Hei, hei, Sherlock, ihan rauhassa. Muista hengittää."
"Yritetään. Mutta, mutta jalkani eivät tosiaankaan kanna."
"Ei se haittaa. Sitä sattuu. Tulehan."
"Mieluummin odottaisin, että päästään sänkyyn."
"…"
"…"
"…"
"Tai tottahan toki seksinkin kanssa kuuluisi odottaa avioliittoon asti, mutta ajattelin että –"
"Vitsailet varmaan?"
"Öh. Vain jos sinäkin vitsailit aiemmin."
"No tuota. En minä ehkä vitsaillut."
"Erinomaista. En minäkään."
"Loistavaa."
"Eli ensin pastaa, jonka jälkeen vapaavalintaisessa järjestyksessä seksiä ja häät. Entä mihin väliin suudellaan?
"Vaikka tähän väliin. Tai no, karataan veljestäsi ihan ensiksi ja sitten."
"Ja sitten."