Kirjoittaja Aihe: Glee: Talo junakiskojen toisella puolella | K11 | angst, femme | Santana/Brittany | triplaraapale  (Luettu 2083 kertaa)

jaina

  • pokemon-kouluttaja
  • ***
  • Viestejä: 1 636
Talo junakiskojen toisella puolella
Fandom:: Glee
Ikäraja:: K11
Paritus:: Santana/Brittany
Genre: angst, femme, triplaraapale
©: en omista hahmoja! Glee isn't mine.
Varoitus: maininta huumeista ja tupakasta

&: sain tällaisen idean ihanalta Vanamolta Raapalekaivo-haasteesta. Inspiraationa oli siis tämä kuva. Santana siis asuu siellä. Ei spoilaa kolmoskautta! Sijoittuu tietysti kyseiselle kaudelle, muttei spoilaa sitä.

Feel free to comment!


Talo junakiskojen toisella puolella
Lima Heights, tuo epäonnen satama, paikka junakiskojen huonommalla puolella. Santana vihasi sitä paikkaa. Hän oli asunut siellä koko elämänsä – hänen lääkäri – isänsä lähetti tytölle ja hänen äidilleen rahaa, mutta Santanan äidillä ei ollut aikomustakaan muuttaa pois. Limasta sai huonosti uusia vuokra-asuntoja, sillä kaupunki oli pieni ja hinnat pilvissä.

Santanalla oli vain yksi valopiste elämässään – Gleen lisäksi. Brittany. Brittany ja tämän siniset kauriinsilmät. Tytön vaaleat hiukset ja suloiset suudelmat kihelmöivät latinotyttöä hänen ajatellessaan niitä.

Nyt Santana ja Brittany istuivat tummemman tytön kotona hänen huoneessaan. Naapurista kuului kova melske ja Santanan isä oli tullut kylään tuomaan ylimääräistä elatusapua. ”Tú eres hijo de puta!” Santanan äidin huuto kuului eteisestä. Hän vihasi Santanan isää, joka yritti pitää tilanteen rauhallisena. Joskus Santana mietti olivatko he olleet ikinä edes onnellisia. Santana piti molemmista vanhemmistaan, mutta vihasi äidin raivonpuuskia.

”Santana”, Brittany kuiskasi ja kietoi kätensä Santanan ympärille. ”Älä väli heistä. Ehkä isäsi tuo meille taas niitä hymyileviä donitseja.”

Santana hymähti tyttöystävänsä lohdutukselle. ”Olet suloinen”, hän mumisi ja suukotti vaalean tytön päälakea. Santana oli oppinut jo puhumaan enemmän tunteista, olihan heidän suhteensa jo melko pitkään jatkunut. Nyt he olivat senioreita.

Hasta la vista!” äiti huusi ja tytöt kuulivat rappuun vievän ulko-oven pamahtavan Santanan isän perässä kiinni. Tyttö oli varma, että hänen äitinsä oli paiskannut sen.
”Menen katsomaan, tulen kohta”, Santana mumisi. Brittany nyökkäsi ja veti Santanan kirjoituspöydältä pienen leopardifiguurilelun.

¿Tú eres ok, madre?” Santana saapui eteiseen. Santanan äiti nyökkäsi lyhyesti ja veti tupakan esiin. Hän sytytti sen ja heitti roskat lattialle. Santanan huokaisi ja nosti roskat, jotka hänen äitinsä oli jättänyt jälkeen. Tytöstä tuntui, että hän keräsi kaikki roskat, jotka hänen äitinsä heitti.
Mama, por favor. Älä viitsi polttaa, Brittany on täällä”, Santana pyysi. Hänen äitinsä veti jääkaapista huumeneulan, jossa oli valmiiksi aineet. Santana katseli kylmästi tuttua näkymään edessänsä ja palasi huoneeseensa niellen itkun, jonka oli tukahduttanut vuosia.

« Viimeksi muokattu: 22.12.2014 06:12:39 kirjoittanut Beyond »
"you’re a strong girl. personally i think that you’re gonna pull through with a minimal amount of post traumatic stress. or maybe a few years of profoundly disturbing nightmares."

r.i.p. 1939-2014
r.i.p. 2005-2016

hann

  • ***
  • Viestejä: 33
  • Let me play you a song?
Oijoi tämän loppu oli todella kaunis karulla tavalla. Hieno lopetus. Santana/Brittany on kyllä niin ihana pari! <3

Olisi kiva lukea enemmänkin sulta näitä Glee juttuja! Ja mieluiten vielä pitempiä. ;)
Luuperseet Luihuseen, vaan Potterissa poikkeuksen teen. -Zsanya

jaina

  • pokemon-kouluttaja
  • ***
  • Viestejä: 1 636
hann: oi, kiitoksia sinulle! Jep, aluksi en oikein pitänyt Santana/Brittanysta (koska femme ei ole ikinä ollut minun juttuni), mutta olen ajan kanssa oppinut pitämään tästä kaksikosta todella paljon (vaikkei femme edelleenkään ole se minun juttuni). Glee-juttuja minulla on muutamia, kaikki tosiaan aika lyhyitä. Tässä ovat kaikki Glee-ficcini (lisää kyllä haluan kirjoittaa!).
"you’re a strong girl. personally i think that you’re gonna pull through with a minimal amount of post traumatic stress. or maybe a few years of profoundly disturbing nightmares."

r.i.p. 1939-2014
r.i.p. 2005-2016