Kun kukaan ei näe | Harry/Ron, S, tuplaraapale, FF100

[Ashtray]

Title: Kun kukaan ei näe
Author: Ashtray
Beta: Socker Smulan
Pairing: Harry/Ron
Raiting: S
Genre: fluffy
A/N: Otin projektiksi kirjoittaa Harry/Ronia Damien Ricen biiseistä, saa nähdä, miten paljon näitä syntyy. Tässä kuitenkin ensimmäinen, Delicatesta.
Ja sataseen tietysti myös, omavalintaisella sanalla Salaisuus.


Kun kukaan ei näe

Kun kukaan ei katso, Harry saattaa ottaa Ronin kädestä kiinni ja silittää sitä hellästi peukalollaan. Hän saattaa jopa painaa nopean suudelman Ronin huulille, kun on täysin varma, ettei kukaan ole tulossa heidän yhteiseen työhuoneeseensa. Kun he ovat muiden aurorien seurassa, Harry luo Roniin katseita, joita kukaan muu kuin he eivät ymmärrä. Ronin huulille piirtyy hymy, ja Harry näkee Ronin silmistä, että häntä naurattaa.

Ron saattaa painaa Harryn vasten heidän yhteisen asuntonsa keittiönpöytää ja suukottaa Harryn niskaa, kun tämä yrittää tehdä ruokaa. He saattavat suudella ja istua sylikkäin sohvalla koko illan pitkän työpäivän jälkeen, kun seinät ovat vihdoin suojaamassa heitä katseilta. Yöllä he rakastelevat. Seuraavana päivänä auroriosaston päällikkö on ärtynyt, kun he ovat taas niin väsyneitä, etteivät pysty keskittymään kunnolla töihin.

He tietävät, että Hermione epäilee jotain, ja joskus Molly katsoo heitä pitkään, kun he käyttäytyvät kummallisesti vieraillessaan Kotikolossa illallisella tai muuten vain. Illalla kotiin päästyään he hihittävät muille ja sille, että heillä on oma pieni salaisuutensa, jota kukaan muu ei tiedä eikä saa tietääkään elleivät he halua kertoa. Sitten Harry saattaa kaataa Ronin lattialle ja painella pieniä suukkoja ympäri tämän vatsaa. Ron piirtää sormellaan Harryn salama-arven rajat uudestaan ja uudestaan, ja Harry laskee Ronin pisamia ja sekoaa joka kerta laskuissa.

We might kiss when we are alone
When nobody's watching
We might take it home
We might make out when nobody's there
It's not that we're scared
It's just that it's delicate

[pihlajanmarja]

Aww! Piristi kuumehuuruista iltaani. En tiiä pystynkö minkäänlaiseen järkevään kommentointiin, onneksi voin syyttää aina sitä, että on kuumetta ja päässä humisee eikä ajatukset ihan kulje.

Just tällaiseksi olen jotenkin aina kuvitellut H/R:n, että ne pitää sen salaisuutena, ihan vaan sen takia että se on kivaa.

Joo nyt ei onnistu kommentti, kuumeen piikkiin. Mutta tykkäsin, siun ficit onnistuu aina piristämään!

[story^]

Voi kyllä, tämä oli kerrassaan ihana, niin kuin kaikki Rarry-ficcit! <3

Tämä oli lyhykäisyydessään ja suloisessa runoudessaan erittäin hellyyttävä ja sellainen kunnon aww-tunteen herättävä ficci, nautin koko sen pienen hetken, kun tätä kesti. Kuvailu oli hienoa ja olit älynnyt jättää vuoropuhelun pois, mikä oli minusta hyvä - ei olisi sopinut tekstin tunnelmaan.

Minulla on yleensä tapana lainata edes joku kohta ficceistä, joita luen, mutta tässä tapauksessa joutuisin lainaamaan koko ficcin; oli niin suloinen! <3  Voisinpa kuitenkin mainita, että lopetus oli ihana... sellainen huomio, jolla ei ollut Ronin ja Harryn suhteeseen mitään merkitystä, mutta joka vain oli hauska yksityiskohta. Väritti tekstiä ja teki siitä monipuolisemman!

Kiitos tästä, oli ihana!
-story^

[Parris]

Aww, tämä oli oikein hellä ja kiva iltalukemisto. Tykkään siitä, että tämä sijoittuu kirjojen jälkeiseen aikaan - tulee lukijana ihan sellainen fiilis, että Harry ja Ron ovat Tylypahka-aikana sopeutuneet säätämään tyttöjen kanssa ja vasta koulusta päästyään tajunneet, miksi merkitsevät toisilleen niin paljon. Tekstissä nostetut yksityiskohdatkin pisamien laskemisesta niskapussailuun kertovat vaan siitä, miten Harry ja Ron välittävät toisistaan niin maar kokonaisvaltaisesti. Iih <3

Tää oli hirmu kiva. Tänks <3