Talvi-illan teetä, Ron/Lavender, S

[Carmilla]

Author: Carmilla
Genre: fluffy, raapale, het
Pairing: Ron/Lavender
Rating: sallittu
Summary: Ulkona myrskyävä lumi teki kaikesta salaperäisen tenhoavaa.
Disclaimer: Leikin Rowlingin luomuksilla.
A/N: Olen raapaletuulella. Tämä menee turkinpippurille, joka tahtoi Lavenderia, tiedä sitten, miten toive toteutui. Ficci osallistuu Weasleyn perhepotrettiin Ronilla.

Talvi-illan teetä

Ron vei Lavenderin mukanaan Hagridin luokse teelle. Se oli vähän kuin koetinkivi.
”Tässä on minun ystäväni”, hän esitteli hermostuneena.
”Näpsäkkä tyttö”, Hagrid tuumasi ja tarjosi vanhaa kakkua, Lavender hymyili poskipäät punaisina.

Ilta loi varjoja tytön kapeille kasvoille, vanhan lampun valossa Ronin oranssinkultaiset hiukset säihkyivät kuin aamukaste.
Ulkona myrskyävä lumi teki kaikesta salaperäisen tenhoavaa, he istuivat kahden Hagridin lämmittäessä puuliettä.
”Kokeilen jotakin uutta”, hän myhäili innoissaan ja Ron irvisti.

Lavenderin silmät kipinöivät lämmössä, Ron tunsi norsulauman takovan sydämensä seinämiä.

”Mitä se oli?” Lavender kuiskasi kallistaen päätään ja katseli toista otsatukkansa takaa. Ron virnisti hämillisenä ja mutisi korvat punoittaen: ”Sydämeni vain takoo.”

[turkinpippuri]

Aww aww aww.
Ihana.

Okei, en osaa kommentoida mitään järkevää (kuten en koskaan), mutta ihan sama. Liian sulonen ficci : D

Mä pelkäsin, että teet Lavenderista liian samanlaisen ku kirjoissa. En tykkää IC-Lavenderista. Se on liian pinnallinen. Oon kehittäny Lavista kieroutuneessa mielessäni ihan erilaisen. Luit varmaan mun ajatuksia tai jotain, mutta jotenki mun Lavender pääsi tähän ficciin.

Tykkäsin tästä ideasta. Oli aivan liian suloista laittaa Ron viemään Lavender Hagridin näytille. Ja norsulauma takoi Ronin sydämen seinämiä, aah *teinisydämiä*.

Mun mielestä raapaleet on hankalia kirjoitettavia. Mä en osaa tiivistää kaikkea siihen sataan sanaan. Ja sitten, kun pitäisi saada vielä se tunnelma mukaan.. Mutta sä oot onnistunu siinä hienosti.

”Mitä se oli?” Lavender kuiskasi kallistaen päätään ja katseli toista otsatukkansa takaa. Ron virnisti hämillisenä ja mutisi korvat punoittaen: ”Sydämeni vain takoo.”

Kiitoksia tuhannesti <3

[Carmilla]

Aww itsellesi.

Itsekään en tykkää oikein IC-Lavenderista, sellainen kikattava tyhjäpää... Meillä on ilmeisesti sitten varsin samanlainen mielikuva Lavenderista. Tosin mulle on käynyt niin varsin monen hahmon kanssa (Pansy!), joten olen jo aika tottunut siihen, kettä väännän kirjojen antamasta kuvasta jotain aivan muuta.
Ihana tietää, että tykkäsit. Kun kirjoittaa jotain Lavenderista vannoutuneelle Lavender-fanille, on pientä jännitystä ilmassa kieltämättä. Minä tykkään kirjoittaa raapaleita aina välillä, mutta siihen tarvitaan aina sellainen oikea mieliala, koska mun raapaleet ovat oikeastaan poikkeuksetta jonkinlaista tunnelmaa ja tunteita. Pidän asioiden kuvailusta, vaikka en väitä olevani siinä hyvä. Norsulaumasta pidin kuitenkin itsekin (: 

Kiitoksia sulle palautteesta <3

[Crepe]

Oi Carmyseni, tämä oli ihana! En oo mikään Ron/Lavender-fani, vaikken siitä hirveästi ficcejä olekaan lukenut, mutta hyvissä pikkuteksteissä parituksella ei niin väliä olekaan. Tämä oli tosi kivasti kirjoitettu raapale. Söpö lopetus.

[Carmilla]

Crepe, kiitän! (: Nikinvaihdoksesi hieman järkytti, kun huomasin sen. Olen ihan pihalla näiden nettikatkosten aikana. Ron/Lavenderia en minäkään juuri lue, vaikka minusta sillä parituksella on mahdollisuuksia vaikka mihin. Raapaleissa kuitenkin pääasia on usein muualla niin kuin sanoit. Joka tapauksessa siis todella paljon kiitos kommentista!

[jossujb]

Tämä se on aivan ihana, höpsön romanttinen. ja jotenkin niin samaistuttava, onhan sitä tyttö/poikaystävää meistä jokaisen sitten joskus näytettävä ensimmäisen kerran ihmisille ja tietysti se jännittää. Voi aw ton Ronin kanssa <3 Ja Lavenderkin on vielä tuollainen söpö eikä mikään kiinnittyvä takiainen. Rakkauden ensimmäistä hattarapilveä, niin sööttiä.

Kiitios tästä, oli tosi kiva näin kylmään pakkasyöhön^^

T:jjb

[Parris]

Stalkkerisivulta päädyin tänne, ja onneksi niin! Tämänkaltaiset tunnelmapalat ovat kivoja ns. character studyja, ja tämä teksti korosti kivasti Ronin ja Hagridin välistä dynamiikkaa. Kirjoissa on tottunut siihen, että Hagrid olisi ensisijaisesti Harryn ja Hermionen ystävä, joten Ron jää kolmikosta vähän syrjempään (ainakin omasta mielestä). Sen takia tämä näkökulma on virkistävä, ja kertoo myös siitä, kuinka tärkeä Lavender sitten kuitenkin oli Ronille kutoskirjan aikaan.

Yksityiskohdat vanhasta kakusta puulieteen olivat hurjan kivoja ja tekivät tästä tunnelmallisen. Kuten lumimyrsky, tämä tekstikin oli väläysmaisena tunnelmointina salaperäisem tenhoava lukijalle. Kiitokset!