Kirjoittaja: liljankukka
Ikäraja: S
Fandom: Frendit (F.R.I.E.N.D.S)
A/N: Löysin itseni katselemasta frendejä, taas ja sain idean tällaiseen kolmoskaudesta.
Meren pohjassa
Chandler istuu nojatuolissaan, mutta edes se ei tunnu oikealta. Normaalisti niin pehmeä nojatuoli tuntuu kovalta ja muhkuraiselta. Sydän hakkaa rinnassa ja pahan olon aalto vyöryy lävitse yhä uudelleen ja uudelleen. Janice on mennyt ”sopimaan asiat” tulevan ex-miehensä kanssa, mutta Chandlerista tuntuu ettei se toimi niin.
”Tuu pelaamaan kamu, ei se Janice niin vakavaa ole”, Joey huikkaa, mutta Chandler pudistaa päätään ja toinen katoaa ovesta, oletettavasti syömään ruoat Monican ja Rachelin jääkaapista.
Chandler on eri mieltä Joeyn kanssa, Janice on vakavaa. Mitä sitten, vaikka tällä oli hieman erikoinen nauru ja mitä sitten, vaikka hänen äänensä joskus aiheutti päänsärkyä. Chandler ei ollut koskaan ollut rakastunut, mutta hänestä tuntui, että tämä oli sitä. Chandler säpsähti ajatuksistaan, kun kuuli puhelimen soivan sohvapöydällä.
”Haloo” Chandler sanoo, hengitys salpaantuu, kun Janicen ääni kuuluu luurin toisesta päästä.
”En usko, että tämä toimii Chandler, olen pahoillani”, Janice kuiskaa ja ennen kuin Chandler ehtii sanoa mitään, luurista kuuluu kolme lyhyttä tuuttausta.
Poskelle valahtaa kyynel, kun puhelin putoaa kolahtaen lattialle. Chandlerin sisimmässä velloo epätoivo, sydän särkyy pala palalta yhä enemmän ja enemmän, eikä hän voi uskoa tapahtunutta todeksi. Hetken ajan Chandler on hengittämättä, kuvittelee olevansa meren pohjassa, toivoo hukkuvansa. Lopulta hän nappaa takkinsa ja avaimensa, lähtee ulos eikä katso taaksensa.
