Title: Sitruunapuu
Author: Shute
Genre: Fluffy
Pairing: Iki-ihanat Hermione/Fred
Rating: Sallitty
Disclaimer: Kaiken minkä tunnistat Rowlingin omaksi, on myös hänen, minä vain leikin.
A/N: suosikkiparitukseni <3 Osallistuu Aakkoshaasteesen kirjaimella S.
Sitruunapuu
Keittiön ovi avautui ja punatukkainen Fred Weasley astui sisään. Siellä tuoksui, mansikkakiissellille, ellei poika pahemmin erehtynyt. Hänen äitinsä, Molly, seisoi lieden ääressä sekoittamassa jälkiruokaansa ja kuullessaan Fredin askeleet, kääntyi hymyilemään pojalleen.
"Hei äiti, oletko nähnyt Hermionea?" Fred kysyi suoraan. Mollyn hymy hiipui hieman teennäiseksi ja kasvot kiristyivät.
"Ei, en ole, Freddy", Rouva Weasley selitti "Ja minusta sinun ei pitäisi etsiä häntä. Se tyttö sanoi todella rumasti sinulle."
Poika pudistipäätään ja katsoi äitiään hieman säälien.
"Hän ei tarkoittanut sitä", Rohkelikkopoika totesi "ja minä tiedän sen."
"Te ette edelleenkään sovi yhteen" Molly yritti taivutella lastaan. Fred huokaisi ja lähti pihamaalle etsimään tyttöä, joka oli vienyt hänen sydämmensä. Päivällä tämä oli loikoillut aurinkotuolissa tuntitolkulla lukemassa kirjaa, välittämättä kenenkään sanoista laittaa aurinkorasvaa.
Aurinko alkoi laskea ja Fred mietti Hermionen menneen kenties sisälle huoneeseensa. Hän päätti vielä kuitenkin etsiä hedelmätarhasta, joten käveli pienen mäen yli ja häntä vastaan tuli mitä hurmaavin näky. Paljon suuria, hedelmiä täynnä olevia, puita. Luumupuita, omenapuita, kirsikkapuita, päärynäpuita ja monia muita. Keskellä kaikkia oli suurensuuri ja ainoa sitruunapuu. Se oli täynnä kirpeän keltaisia sitruunoita joita Ginny usein laittoi juomiinsa. Vastaleikattu ruoho tuoksui Fredin kävellessä suurta sitruunapuuta kohti.
"Hei Fred." tuuli kuljetti hennon kuiskauksen pojan korvaan tämän tullessa sitruunapuun kohdalle. Hetken hämmentyneenä hän katseli ympärilleen, kunnes tajusi katsoa ylös puuhun. Siellä hän istui, kauniimpana kuin koskaan. Korkealla oksalla, ilta-aurinko värjäsi tytön ruskeat kiharat punaisiksi ja kultaisiksi. Päivettynt iho, tummanruskeat silmät ja vieno hymy vaaleilla huulillaan. Oranssi kesämekko liehui tuulessa ja hän heilutti jalkojaan viileässä kesäilmassa. Hetken kaunotarta tuijotettuaan, Fred tajusi kiivetä ylös samalle paksulle oksalle Hermionen kanssa. Epäröimättä tyttö tarttui hänen käteensä. Kosketus sai Pojan henkäisemään, käsi oli liian kylmä.. Fredin katse harhaili, kunnes Hermione sai sen vangittua itselleen.
"Olen pahoillani" tytön sanat pureutuivat syvälle Fredin sisimpään, sydämmen levittäessä lämpöä pojan kohmeiselle keholle.
"Minä tiedän sen" kuiskaus kiiri punatukkaisen rohtuneilta huulilta ennen kun hän ehti niitä miettiä. Hermione hymyili sitä tuttua, suloisen ujoa hymyään joka rohkaisi Frediä kietomaan kätensä hänen harteillen.
"Minä rakastan sinua" Fred kuiskasi Hermionen korvaan.
"Minäkin sinua"
Auringon himmenevä valo maalasi hedelmäpuutarhan satumaaksi. Satumaaksi jossa toiveet toteutuivat. Ja suurimman puun hyvältä tuoksuvien oksien varjossa istuivat rakastavaiset toisiaan pidellen. Kauempaa kuului Mollyn ja muiden hieman hätääntyineitä huutoja. Kutsuivat heidät takaisin todellisuuteen.
"He voivat odottaa, kyllä meillä on aikaa" Hermione sanoi hiljaa. Fred tunsi kylmät huulet omillaan, unohtaen kaiken muun, hän vastasi lyhyeen suudelmaan. Hermione jäi lepäämään rakkaansa olkaa vasten sulkien silmänsä. Fred sanoi hiljaa ottaessaan tytön käden omaansa:
"Koko yö aikaa"
A/N: Kommentteja <3
