Author: Neiti Syksy
Beta: Ronen puspus
Rating: sallittu
Pairing: Harry Potter/Draco Malfoy
Genre: fluffy tavallaan, tavallaan yleisenä vain draama, mutta ehkä tämä kallistuu kuitenkin enemmän sinne fluffyyn
Disclaimer: En omista mitään Rowlingille tunnistetuksi kuuluvaa, enkä ansaitse tällä niin mitään.
Summary: Pikkujoulut juhlittuna on aika ottaa uusi vuosi vastaan.
A/N: Ensinnäkin: tämä on
Lauchuolle. Lupaan, että tätä edeltäväkin osa tulee jossain vaiheessa, mutta tässä on tämä, mikä on ollut liian kauan varastossani.
Sitten yleisesti: olen luvannut joskus muinoin pitkän Drarry-oneshotin, mikä oli jo lähelle valmista (sellaiset muutaman tuhat sanaa), kun koneeni otti ja hajosi. En saanut siirrettyä tiedostoja muistitikulle tai uuteen, pelastusyritykset olivat turhia (koska en käytä aktiivisesti pilvipalveluita, ehkä pitäisi alkaa siirtyä enemmän sinne puolelle). Nyt olen potenut tällaista post-depressiota sekä erittäin voimakasta vastentahtoisuutta aloittaa sitä uudelleen. Mutta koska haluan olla sanani mittainen nainen, ja pelkät sanat jäävät helposti sananhelinäksi, niin tein sitten spinoffin siitä oneshotista tällaiseksi lyhyeksi ficletiksi. Se oneshot on jossain vaiheessa tulossa kyllä julkaisuun, kunhan saan sitä etenemään taas jossain vaiheessa.
Ja olen hyvin, hyvin ruosteessa ja vähän epävarma julkaisun kanssa mutta no, menköön!
TL;DR tämä on spinoffi vielä julkaisemattomasta oneshotista.
VUODESTA TOISEEN
Weasleyjen legendaariset uudenvuodenpippalot olivat vieläkin enemmän, kuin Draco oli ajatellut. Hän oli kuullut monta vuotta aina töihin palatessa tarinoita juhlista, joita ei tosiaankaan uskoisi, jos ei itse kokisi (eikä hän totisesti ollut uskonut). Hän oli saanut ensimaistiaisen Hermione Weasleyn järjestämistä pikkujouluista Taikaministeriössä (jotka olivat onnistuneet yli odotusten), mutta tänä vuonna hän oli ensimmäistä kertaa saanut kutsun uudenvuodenjuhliin. Suurin syy kutsun saamiselle seisoi vastapäätä isoa huonetta, päät yhdessä punahiuksisen naisen kanssa. Draco tunsi epävarmuuden vihlaisun tunnistaessaan Harryn olevan hyvin läheisissä tunnelmissa Ginnyn kanssa ja lähti suuntaamaan kohti kaksikkoa.
Weasleyjen talo oli kuitenkin äärimmäisen suuri (varsinkin juhlatila), minkä Draco epäili olevan taidokkaiden laajennusloitsujen ansiota. Miehen piti töniä tieltään leijuvia ilmapalloja, jotka lurittivat uudenvuodentoivotuksia eri kielillä sekä väkijoukon ympärillä liihottavia tarjoilulautasia. Draco käännähti hetkeksi ympäri ja ojentui noukkimaan kuohuviinilasin ohilipuvalta tarjoilulautaselta, jatkaen sitten matkaansa Harryn suuntaan. Paitsi että Harry oli jo ehtinyt kadota väkijoukkoon.
Draco joi lasinsa loppuun ja asetti sen pöydälle vierelleen. No, väliäkö Potterilla, kun hän voisi keskittyä muiden ihmisten tarkkailuun sillä välillä. Ainakin Ludo Bagman näytti keskustelevan Oliver Woodin kanssa vähän kauempana (Draco ei tiennyt, että Ludo oli enää aktiivisesti mukana missään - mutta toisaalta, Oliver oli luottotähti Britannian maajoukkueessa) ja itse taikaministeri Kingsley Kahlesalpa tanssi jotain hetkutusta tanssilattialla. Hän ei alentuisi kyllä itse samaan.
“Siinähän sinä olet!” hengästynyt ääni kuului hänen takaansa ja Draco tunsi käden kiertyvän hänen ympärilleen. Draco jännitti automaattisesti vatsalihaksiaan yllättävästä kosketuksesta, ennen kuin rentoutui haistaessaan tutun tuoksun.
“Näin kun juttelit Ginnyn kanssa ja ajattelin tulla tervehtimään, mutta ehditte jo kadota”, Draco päästi suustansa, ennen kuin ajatteli pidemmälle. Kyllä, häntä oli ehkä purrut pieni mustasukkaisuuskohtaus, mutta eikö kuka tahansa olisi edes hieman mustasukkainen, kun kumppani juttelisi läheisesti entisen tyttöystävän kanssa?
“Hei vain sinullekin”, Harry hymyili ja painoi pienen suukon Dracon suupieleen. “Ginny palasi juuri takaisin huispausleiriltä Kreikasta. Ehditte varmasti jutella myöhemminkin.”
Draco ei välttänyt vastata Harrylle ja tyytyi olemaan hiljaa, kiinnittäen huomionsa koristeisiin. Hän ei ollutkaan tiennyt, että hopean ja kullan yhdistäminenkin voisi tuoda harmonisen vaikutelman. Hän oli aina suosinut hopeaa ja piti näiden kahden värin yhdistämistä vulgaarisena tekona, mutta Hermione oli onnistunut yhdistämään värien hyvät puolet keskenään. Vaikutelma oli hienostunut ja sai automaattisesti juhlatuulelle. Hermionelle ominaisena tekona joukossa oli myös muita värejä (lähinnä punaista, vihreää, sinistä sekä keltaista - kouluaikojen muistoksi ja välien yhtenäistämiseksi) ja sekä katon rajassa paukkui aina välillä yksi tai kaksi rakettia. Raketit olivat Weasleyn Welhowitsien tuotantoa, jota oli kehitelty sitten kouluvuosien.
Draco ja Harry lähtivät kiertämään ympäri juhlasalia, nauttien toistensa läheisyydestä.
* * *
Kello lähestyi keskiyötä. Vielä viisi minuuttia ja uusi vuosi alkaisi. Ihmiset alkoivat pikkuhiljaa etsiä keskiyön seuraansa, joiden kanssa suudella tai muuten olla lähekkäin. Draco hymyili hieman ajatuksesta, että hänen keskiyön suudelmansa tulisi ei-keltään-niin-vähäiseltä kuin itse Harry Potterilta! Hullua. Jos joku olisi sanonut näin käyvän vuosi sitten, Draco olisi nauranut makeasti ja sitten ehkä varmistanut parilla loitsulla, että puheet jäisivät sanojan viimeisiksi - ainakin hetkeksi.
“Draco”, Harry supatti.
“Mmh?”
“Voimme kohta sanoa, että olemme olleet vuodesta toiseen yhdessä.”
Draco terästäytyi ja koki puristavan vanteen kiertyvän ympärillensä. Vuodesta toiseen? Hyvänen aika, vastahan he olivat alkaneet olemaan yhdessä. Vasta kuukausi takana ja toinen puhui vuodesta toiseen yhdessä olemisesta? Ehkä jossain vaiheessa, ehkä jos kaikki menisi hyvin, mutta hän ei tuntenut oloansa kauhean hyväksi ajatellessaan ohi lipuvia vuosia. Mitä jos Harry ja hän eivät loppujen lopuksi voisi elää onnellisena yhdessä? Entä yhteenmuutto? Miten ihmeessä Draco yhdistäisi ne kaikki värien sekasotkut? Entä sitten asuinpaikka. Draco oli hyvin kiintynyt omaan kompaktiin kolmioonsa Lontoon jästikadun varrella, joka antoi piilopaikan hengähtää. Ei siinä, Harryn kartanokin oli oikein kiva (varsinkin kun sen remontoisi, oi kuinka Dracon sauvakättä kihelmöi ajatellessaankin niitä kaikkia mahdollisuuksia), mutta -
“Draco? Mikä sinulle nyt tuli?” Harry kysyi huolestuneena.
Puhuteltu mies mietti kuumeisesti, kuinka muotoilla ajatuksena niin, että ei millään tavoin ainakaan loukkaisi Harrya. Se vasta tästä puuttuisikin, että vuosi alkaisi vielä huonommin kuin viimeksi (mikä jo sinänsä olisi aika taidonnäyte). “Minä… Minä tykkään sinusta todella Harry, ehkä enemmänkin kuin vain tykkään, mutta minua vain vähän… Se kun puhuit vuodesta toiseen olemisesta. Oletko tosiaan niin varma? Minä… Se vain tuntuu hieman ahdistavalta juuri nyt. Vastahan me aloimme tutustua paremmin ja seurustella ja en haluaisi millään hypätä pikakelauksella ja -”
“Draco”, Harry käänsi miehen itseensä päin. “Anteeksi, jos sanavalintani sai sinut kiihdyksiin. Tarkoitin vain, että tässä me juuri nyt vietämme hetkeä vuodesta toiseen. Vuosi vaihtuu ja tulee toinen vuosi”, Harry näytti hieman vaivaantuneelta. “En ole oikein koskaan ollut lahjakas verbaalisesti mutta ajattelin tällaisen sanaleikin aukeavan. Ei sillä, että enkö haluaisi viettää sinun kanssasi myös hetkiä vuodesta toiseen samalla tavalla kuin sinä ajattelit, mutta ehkä nyt on vielä liian aikaista.”
Draco tunsi hetkellisen paniikkinsa helpottuvan ja sätti itseänsä mielessään, ennen kuin hymyili varovaisesti Harrylle.
“Minulle mainiosti riittää juuri nyt tämä hetki vuodesta toiseen”, Harry vastasi hymyyn ja Draco ei voinut estää itseänsä yhtään enempää, vaan painoi huulensa Harryn huulia vasten.
He ottivat varaslähdön uuteenvuoteen, suudellessaan kimaltelevien koristeiden alla. Pieni raketti pamahti heidän yllään (kirjoittaen hetkeksi ilmaan Vuoden yllättävin pari) ja kaikki oli juuri niin kuin pitikin olla.
Vuodesta toiseen.
